Aurinkoa toukokuun alkuun

Perinteistä poiketen vappu olikin meillä harvinaisen aurinkoinen ja lämmin. Yöllä toki oli pakkasta, mutta päivällä tarkeni hyvin puuhastella ilman toppavaatteita. Veinpä jopa ensimmäisiä taimiakin ulkoilemaan. Ja koska nyt on ennustettu seuraavan viikon ajaksi lämpimämpiä öitä, niin uskalsin viedä eteisestä useamman taimipurkin varastoon, josta ne pääsevät sopivalla säällä ulkoilemaan. Taimikaaos sisällä siis alkaa jo helpottaa. Lämpimät kelit vauhdittivat myös kevätkukkakisaa.

Krookus 'Jeanne d'Arc' sai sittenkin kunnian olla kisan kolmas kukkija, vaikka hetken aikaa näyttikin siltä, että posliinihyasintti vie siitä voiton.

Keltaisen nurkan krookus 'Golden Yellow' tulee ehkä neljänneksi.

Jos ei varjokujalta löytynyt kevättähti ehdi ensin. Kisassa on kuitenkin edelleen vahvasti mukana posliinihyasintti...

...sekä aurinkopenkin kevätkurjenmiekkojen kavereiksi nousevat pinkit kevättähdet.

Aurinkopenkkiin onkin muodostumassa pieni kevätkukkaniitty, sillä kevätkurjenmiekat tuntuvat viihtyvän siinä mainiosti. Aiemmin pelkäsin, etteivät kuki tänä vuonna, mutta ne vain miettivät normaalia pidempään. Nuppuja on ilmestynyt jo monta ja kolme kukkaakin on auennut. Samat sipulit kukkivat jo kolmatta kevättä ja varmaan viime syksynä istutetut kevättähdetkin runsastuvat nopeasti. Tähän kun löytäisi ensi syksynä vielä vaaleita kevätkurjenmiekkoja tai valkoisia kevättähtiä.

Pian etualan hyasintitkin kukkivat. Mitähän olen ajatellut näiden väliin vai enkö vain syksyllä muistanut, mistä kevätkurjenmiekat alkoivat ja istutin hyasintit sellaiseen kohtaan, missä ei ainakaan ole mitään.?

Lämpimät säät vauhdittivat myös kivikkorinteen heräilyä. Talvituhojakin on jo löytynyt; ainakin pari sinikatana 'Albaa' on heittänyt henkensä kivikkorinteestä ja pari lisää patiopenkistä. Patiopenkin talvituhot eivät yllättäneet, sillä en odottanutkaan, että melkein tasamaalla talvehtiminen onnistuisi noin märän syksyn ja talven takia. Jopa aurinkopenkistä on yksi sinikatana selvästi kuollut, mutta sieltä löytyi myös pari, jotka taitavat olla hengissä.

Kivikkorinteestä löytyi myös ensimmäisiä kukkanuppuja. Voisinpa syyttää rusakkoa kivien vierittelystä, mutta ehkä syypää olin tällä kertaa minä itse.

Eihän sitä syksyllä kiviä siirrellessä voi millään muistaa, mihin on keväällä siirtänyt kukkasipuleita!

Syksyllä kulkeutui useampi kottikärryllinen kiviä kivikkorinteeseen, nyt keväällä kiviä ilmestyy vähän joka puolelle. Uusi kukkapenkki pation viereen on taas edistynyt pikkuisen, minkä lisäksi aloitin myös uuden polun kiveämisen.

Nurmikon ja kivien väliin laitan kolminkertaisen muovin, joka vapautui toisesta paikasta.

Kärhökaaripenkin "kanttaus" valmistui vihdoin ja penkki leveni tästä päästä puolisen metriä. Kärräsin kaivantoon kolme kottikärryllistä multaa ja lisäsin rönsyakankaalia osalle alueesta. Loppupätkä on vielä mietintämyssyssä.

Ikuisuusprojekteja meillä riittää, tosin nyt yksi pieni osa tuli vihdoin valmiiksi. Kärhökaaren alittava polku on ollut kesken ainakin kolme, ellei neljä vuotta. Viimein sain aikaiseksi laittaa siihen viimeisen laatan ja luonnonkivet. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat seuraavasta kuvasta, että myös kasvimaalla on tapahtunut jotain.

Neljäs laatta kuvan etualalta laskettuna ja sitä ennen olevat luonnonkivet on laitettu paikoilleen eilen.

Työnjohto nautti auringosta ja nurmikolla kieeriskelystä.

Lisää tällaisia kelejä, kiitos! Kuinka teidän vappunne sujui?