Yhteenvetoa ja uudet suunnitelmat

Tein vuosi sitten postauksen suunnitelmista, joita oli tarkoitus viime kesänä toteuttaa. Listalla ei ollut kuin neljä kohtaa (patio, aurinkopenkki+kivikkorinne, etupihan laatoituksen korjaaminen ja sivupiha), mutta niissä olikin sitten pikkuisen enemmän työtä. Melkein kaikki niistä saimme tehtyä ja lisäksi paljon muuta. Keräsin tähän postaukseen pikakoosteen viime kesän projekteista ja tälle kesälle suunnitelluista puuhista.

Patioalue laatoitettiin ja kukkapenkeissäkin kasvaa jo jotain. Katos puuttuu ruokaryhmän päältä, mutta eipä sen hankkiminen edes ollut vielä viime kesän suunnitelmissa. Ehkäpä tänä vuonna on sen aika. Kärhöseinämän maalaus ja kukkapenkkien loppuun kasvittaminen ovat tämän vuoden urakkaa, samoin kuin uuden pienen kukkapenkin ja kivipolun tekeminen pation kolmannelle sivulle.

Isäntä rakensi patiopenkin päätyyn kärhöseinäkkeen. Jännityksellä odotan, kuinka kärhöt talvehtivat siellä.

Aurinkopenkin kasvittaminen ja kivikkorinteen jatkaminen oli yksi kesän mieluisimpia puuhia. Tuoksuvatukan kellastumista kahden myrkytyskerran jälkeen oli suorastaan pelottavan hauska seurata.

Viime kesänä aurinkopenkistä osa kasvoi lähinnä kesäkukkia ja rikkaruohoja. Syksyllä siirtelin pensaita ja mongolianvaahteran sekä muutamia perennoja, mutta istuttamista ja jakamista riittää vielä tällekin vuodelle.

Kasvimaan ja pisarapenkin väliin jäävän alueen siistiminen oli myös viime vuoden suunnitelmissa. Siihen tein helmikuussa istutussuunnitelman, jonka myös pidin melko tarkalleen. Tälle vuodelle jäi enää pientä hienosäätöä ja kitkemistä.

Patiolta ja takkahuoneen ikkunasta katsottuna nurmialueen takana näkyvät sinivihreät ja keltakirjavat kuunliljat erottuvat kivasti vihreää metsää ja nurmikkoa vasten. Jaloangervotkin siellä kukkivat, mutta niitä ei oikein erota harsokummitusten seasta. Kuka muistaa, onko koskaan aiempina vuosina tarvinnut 31.7. harsoja?!

Tekemättä jäi pihaantulon kiveys. Jänistimme viime hetkellä eikä sitä enää uskalla edes ajatella. Mitäs siitä, vaikka painaumiin kolatessa jäänyt sohjolumi upottaakin suojasäällä niin paljon, että autolla ei meinaa päästä pihalle asti, tai sulan maan aikaan pitää hissutella todella varovasti asfaltin ja pihakiveyksen rajan hyppyristä yli, ettei auton pohja raapaise katuun? Koska lunta ei saa kunnolla kolattua laatoituksen päältä, on keväällä taas tiedossa jättimäinen rautakankiurakka, kun pitää saada painaumiin pakkautunut viisitoistasenttinen jääkerros sulateltua. Pihakivien väleistä puskee lisäksi niin paksut rikkaruohotuppaat, että niihin on vaarassa kompastua tai nyrjäyttää nilkkansa. Minkähän vuoksi mieleen hiipii ajatus koko pihaantulon asfaltoinnista...?

Unohdetaan etupiha ja siirretään katse mullokselle. Kesän aikana pidensin kärhökaaripenkkiä marjapensaita kohti ja jatkoin autotallin seinustan vierelle. Vähän jäi vielä kesken... Kuvassa näkyy myös osa uudesta polusta komposti- ja marjapensasalueelle.

Marjapensasalueen siistiminen jatkuu tulevana kesänä. Keksin elokuussa, että marjapensasalueen takimmaiseen nurkkaukseen voisi istuttaa metsämustikkaa. Idea on minusta edelleen kokeilemisen arvoinen, joten lapiohommia on tiedossa. Siirrän myös osan kasvimaasta autotallin länsiseinustalle, sillä marraskuussa näkemäni uni on hyvinkin toteutettavissa. Samalla kasvimaan varjoisin osa muuttuu kukkapenkiksi. Kasvimaan siirto vaatii myös sadeveden talteenottoa autotallin katolta. Liiterin luokse aiomme hankkia isomman sadevesisäiliön.

En ehtinyt vielä syksyllä aloittaa marjapensasalueen takimmaiseen nurkkaan tulevaa mustikkamaata. Kuvan ottamisen jälkeen on katettu herukan alunen hakkeella, pyöritelty kivi pois ja peitetty lisää rikkaruohostoa kivituhkalla.

Karo esittelee uusia puutarhakomposteja. Oikeanpuoleinen osa on muuten edelleen kesken... Vanha kompostialue siistiytyi myös kivithkalla ja betonilaatoilla.

Pienemmistä projekteista valmistui varjokujalle johtava köynnösportti sekä varjokujan katseenvangitsija. Varjokujan sammalpolku vaatii edelleen kitkentää ja köynnösportin alus kiviä. Köynnösportti pitää myös maalata. Takapihalta revin pihlaja-angervot pois kunnan metsän puolelta, mutta aluetta pitää vielä seurata ja varmistaa, ettei maasta enää nouse juurivesoja.

Varjokujan katseenvangitsijana on suuri pihlajan oksa ja ruukkuryhmä. Loppukesällä koruköynnös kiipeili oksalla. Jotain samantyylistä on tulossa tänäkin vuonna, tosin pikkuisen eri kasvivalikoimalla.

Olohuoneen ikkunan alla oleva valkea varjopenkki laajeni loppukesällä vähän joka suuntaan. Tämä muutos paransi erityisesti ikkunanäkymää huomattavasti.

Viime vuoden aikaansaannosten selaaminen melkein hengästyttää. Missä välissä nuo kaikki oikein saatiin aikaiseksi? Tämän vuoden suunnitelmia katson sen sijaan hyvin positiivisin mielin: työmäärä ei ole loppujen lopuksi mitenkään valtava ja suurin osa on fyysisesti kevyttä puuhastelua. Aikaa jää varmasti myös kesän mittaan nouseville ideoille ja sehän on aina mukavaa.