Lasin takana

Uuden vuoden alussa on kuulemma hyvä aika kokeilla jotain uutta. Mieleni on tehnyt jo pitkään kokeilla kasvattaa kasveja lasipurkissa, mutta vastaan ei ollut tullut tarpeeksi isoa pulloa tai purkkia. Pari kuukautta sitten käydessäni ajankuluksi kirpparilla huomasin ison lasilyhdyn eikä hintaakaan ollut kuin muutama euro. Vieläkin isompi olisi ollut mieluisampi, mutta tuokin oli tyhjää parempi, joten nappasin sen mukaani. Aivan joulukuun lopulla kävin ostamassa siihen asukkaita ja otin lapset mukaan istutuspuuhiin.

Pilkkulehti, kirjovehka ja erikoisen kapealehtinen minimuratti (mikähän on oikea nimi sille?) lyhdyssä.

Työt aloitettiin levittelemällä sanomalehtiä (muka tarpeeksi) kylpyhuoneen lattian suojaksi. Lyhdyn pohjalle lapset kippasivat kerroksen altaassa huuhdeltua ruukkusoraa. Sora oli sen verran pölyistä, että ajattelin lasipullon pysyvän pidempään puhtaana, kun enimmät pölyt huuhdellaan pois. Sitä paitsi lapsista oli hauskaa läträtä kelluvien palleroisten kanssa.

Pari kourallista soraa meni lyhdyn ohi, mutta ne oli nopeasti noukittu takaisin.

Seuraavaksi kävimme penkomassa puuhellasta ja takasta hiilenpalasia. Tai siis lapset pitivät rasiaa ja laskivat hiilenpalasia sillä aikaa kun itse kaivelin hiiliä tuhkan seasta. Hiilet kuulemma suodattavat epäpuhtauksia, joten niitä kannattaa sen vuoksi laittaa pullopuutarhaan.

Ruukkusoran päälle laitettiiin palanen vanhaa lakanakangasta. Hiilet olisi voinut sotkea myös mullan sekaan, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että lapset olisivat huomaamattani napanneet hiilenpalasen talteen esim. kasvomaalauksia varten... Kädenjälkiä oli hauska tehdä lyhdyn kylkeen.

Seuraava työvaihe se vasta lystiä olikin: kaksi lentävää jättikaivuria nosteli kukkamultaa ja orkideakasvualustaa rasiaan ja sekoitteli ne ilmavaksi (ja vähän lentäväksikin) kasvualustaksi. Sitten kaivurit alkoivat nostella sekoitettua kasvualustaa lyhtyyn.

"Brrrrmmm... piip piip piip... thsiuh!" Vauhtia oli niin paljon, ettei kamerakaan pysynyt perässä.

Hmm... liian pieni suuaukko ilmiselvästi.

Purkki istutusvalmiina. Orkideakasvualustassa olleet kaarnankappaleet ja mikälie höttö pitävät toivon mukaan kasvualustan ilmavana.

Istuttamisesta ei ole kuvia, sillä lapset olivat jo kyllästyneet tekemään tarkasti ja varovaisesti. Pilkkulehti istutettiin sellaisenaan, mutta minimuratista ja kirjovehkasta irrotin vain pienen jakopalan pullopuutarhaan. Istuttaminen hoidettiin niin, että minä istutin ja lapset kippasivat katteeksi vielä muutaman kourallisen orkideakasvualustaa. Vaikka pidin omaa kättäni suojana, piti silti vielä lopuksi kaivella kasvien lehtiä kaarnankappaleiden alta esille. Kuopus viihdytti välillä itseään kaatamalla multaa kukkaruukkuun ja ravistelemalla sitä ruukun pohjarei'istä ympäri lattiaa.

Pitsi- ja pilkkulehdet viihtyvät käsittääkseni hyvin pullopuutarhoissa ja pitkään mietin, kummanko ottaisin. Mukaan lähti vinkeänkirjava pilkkulehti.

Kylpyhuoneen siivous jäi jostain kumman syystä aika pitkälti äidin tehtäväksi, vaikka esikoisesta olikin hauskaa kipata multaa taitetun sanomalehden avulla kukkaruukkuun. Pullopuutarhan kasteluun en heitä edes ottanut mukaan, etteivät saa myöhemmin mitään mutapuutarhaan viittaavia ajatuksia päähänsä... Koska kasvien multapaakut olivat istuttaessa kosteita, kastelin istutuksen vain kevyesti. Seurailen alkuun tarkemmin, miten kasvit viihtyvät ja kastelen tarpeen mukaan. Lyhdyssä ei ole kantta, joten toistaiseksi laitoin vain muovikelmun peittämään suuaukkoa. Tarkoitus olisi, että pullopuutarha pärjäisi melkolailla omillaan. Jännä nähdä, saanko sen toimimaan.

Ikkunasta hohkaa sen verran viileää, että lyhdyn ikkunanpuoleiselle reunalle tiivistyy kämmenenkokoiselle alueelle vesipisaroita.

Toistaiseksi kasvit ovat olleet oikein virkeän näköisiä lasikopissaan. Tässä kuvassa pilkkulehti näyttää valkoisemmalta mitä se oikeasti on.

Luulen, että vehka ei kauaa mahdu olemaan lyhdyssä, mutta onpahan edes hetken aikaa tuomassa korkeutta. Alussa mainitsin, että vain pilkkulehti pääsi kokonaisena lyhtyyn. Loput kirjovehkasta istutin vähän isompaan ruukkuun. Minimuratin jaoin vielä kahdeksi kappaleeksi, jotka istutin heräteostokseni juurelle. Koska olen onnistunut pitämään ennen joulua ostamani atsalean hengissä, haksahdin ostamaan sille kaveriksi rungollisen atsalean kukkakaupan "joulukukat puoleen hintaan" -pöydältä. Kunnianhimoinen tavoitteeni on saada pidettyä purkkipuutarhani lisäksi myös molemmat atsaleat hengissä ja laittaa ne kesäksi varjokujan ruukkuryhmään kasvamaan. Ja tietenkin haluaisin niiden myös kukkivan syksyllä, mutta ensisijainen tavoitteeni on toistaiseksi saada ne pysymään hengissä.

Kokeilen, viihtyisivätkö muratti ja atsalea yhdessä. Vehkalle löytyi varastoista valkoinen suojaruukku. Kotona vasta tajusin, että kirjovehka on myrkyllinen, joten pidän sen ja lapset erillään vielä muutaman vuoden.

Vieläkään en voi sanoa, että olisin huonekasvi-ihminen, mutta ehkä kiinnostus niihin on hiljalleen heräilemässä. Reilu vuosi sitten ostamani Pampula (sirovuoripalmu) on nätisti hengissä ja omalta osaltaan ruokkii innostusta. Ja mikä parasta: keittiön ikkunalaudalle lasten ulottuville kokeeksi jättämäni anopinhammas on saanut olla rauhassa jo useamman viikon. Lapset kävivät kyllä varsinkin alkuun tutkimassa sitä, mutta toistaiseksi ovat malttaneet olla repimättä sen lehtiä. En silti taida uskaltaa laittaa vielä tänä keväänä pieniä taimiruukkuja ikkunalaudalle, mutta muutaman isomman huonekasvin varmasti uskaltaa pahimman taimirumban ajaksi siirtää sinne, jotta muualta vapautuu tilaa taimille. Paitsi että eihän minun pitänyt tänä vuonna esikasvattaa niin paljoa kaikkea...!