Tammikuun tilannekatsaus

Koko alkuvuosi on päästy ilman ajantasaisia pihakuvia, joten ehkä on aika välillä kurkistaa, miltä meillä näyttää tammikuun puolessavälissä pihalla. Sää on syksyisen lämmin, kostea ja pilvinen, mutta näkymät muuten kovin keväiset.

Kivikkorinteessä näkyy jäähän hukkuneita pallomehipartoja.

Jäätä on toki muuallakin... Tervetuloa ja onnea yritykseen kaupustelijat ilman nastakenkiä!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kuvittelee, että on jo kevät. Muut kärhöt ovat vielä turvallisesti talvimoodissa.

Rusakoiden reitti kulkee kesät talvet varjokujalla. Olen ihmetellyt, miksi ne pomppivat mieluummin käytävän keskellä kuin lumetonta seinänvierustaa myöten. Talon nurkalla on jo kukkapenkki paljastunut eikä mene kauaa kun varjokuja on kokonaan lumeton.

Takapihalla kuvan vasemmassa alanurkassa oleva kukkapenkkikin on jo melkein lumeton. Muuten lunta on kymmenisen senttiä muualla paitsi lasten ja isännän joulukuussa tekemän labyrintin kohdalla. Luumupuissa on vielä valosarjat, mutta etupihalta otin ne pois.

Sivupihallakin on vielä maa valkeana. Eilen oli pikkuisen pakkasta, joten hanki kantoi hyvin Karoa ja lasten traktoria.

Minä kun kuvittelin pääseväni talvella kaivamaan kasvimaalta lumen alta tuoretta vuonankaalia salaattipöytään... Muutaman sentin jääkerros pilasi hyvät suunnitelmat.

Maasta pilkisteleviä piippoja en onneksi vielä löytänyt ja maanpintakin on lumen alla turvallisesti roudassa. Puissa ja pensaissa silmut olivat myös selvästi lepotilaisia, joten ehkä ei ole vielä tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. Tein samalla reissulla tarkistuskierroksen myös eteisessä ja kellarissa talvehtiville kasveille. Eteisen kasveja tuleekin tarkisteltua vähän useammin, kun ovat sopivasti hollilla. Pääsääntöisesti niillä näyttää olevan kaikki kunnossa. Ainoastaan riippapelakuun makuun mieltyneistä kirvoista voi tulla vielä ongelma.

Eteisen nurkassa kasvavat heinät ovat toissasyksynä ostamiani iksioita, jotka nostin syksyllä ruukkuun muka talvehtimaan. Ne pitivät lepokauden kesällä ja lähtivät syksyn tullen uudelleen kasvuun. Koskahan meinasivat kukkia? Iksioiden vieressä pieni jättiverbena ja etualalla pelakuita juurellaan nipin napin hengissä olevia hopeaputouksia.

Kellarissa pari leijonankitaa näyttää oikein hyvältä ja suurin osa aika huonolta. Tässä paras yksilö. Ylivalottunut valkoinen oksa on syyssyrikkä, joka vaikuttaisi olevan toistaiseksi hengissä.

Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun kellarissa on tähän aikaan vuodesta useampana päivänä kylmempää kuin ulkona. Mittari näytti siellä +3 astetta, kun ulkona oli +4 ja vieläkin lämpimämpää säätä on luvattu jopa tänne. Minusta tuntuu, että osa kasveista tietää sen ja kapinoi kellarin pimeyttä vastaan.

Marraskuun lopussa ruukkuihin istuttamani hollanninkurjenmiekat piippoilevat. Kellarin pimeydessä on hankala kuvata, mutta ehkä todistusaineistosta saa selvää.

Hortensia liittyi kapinaan tekemällä ajankulukseen kukkanupun.

Loistokärhö 'Kaiser' johtaa joukkoja. Tämä heräsi viime vuonnakin kellarikärhöistä ensimmäisenä, joten kasvuunlähtö tähän aikaan ei yllättänyt. Näin iso nuppu kyllä tuli aivan puun takaa. Maltan silti mieleni, enkä tuo keisaria sisälle ennen kuin on ihan pakko.

Vaikka ulkona ei olekaan perinteiset tammikuiset näkymät, niin yritän lohduttautua sillä, että jääpähän myyrille vähemmän piilopaikkoja temmeltää tihutöissä. Täällä oli syksyllä myyräkanta aika lailla huipussaan ja paljon niitä on nytkin, joten tuhoja olisi varmasti keväällä paljon, jos olisi normaalimäärä lunta. Näin sähkölämmitteisen talon omistajana säästää myös melkoisen summan sähkölaskussa, kun on lämmintä. Toivon kuitenkin, että pian sataisi sopivan paksulti lunta ja lämpötila kääntyisi pakkasen puolelle. -5 astetta olisi juuri sopivasti, niin loppuisi lasten kurahaalariralli eikä tarvitsisi myöskään pelätä kasvien talvehtimisen puolesta. Toivotaan parasta. Keväällä sen sitten näkee, kuinka käy. Hyvää viikonloppua!