Suloiset siniset, osa 2

Meille tuiskutti eilisen päivän aikana yli 15 senttiä lunta. Nyt alkaa näyttää ja tuntua talviselta. En ehtinyt kameran kanssa kiertämään valoisan aikaan, joten jatketaan värisarjan parissa. Vuorossa on toinen osa sinisistä kukista, ensimmäisen voit käydä vilkaisemassa täältä, klik. Siniset söpöläiset, olkaa hyvä!

Kevään ota tästä -löytörullakosta löytyi näin hempeä helmililja.

Tässä samaiset helmililjat maahan istutettuina ja vähän pidemmällä kukinnassaan. Aika söpö!

Äitini toi keväällä pussillisen rönsyakankaalin taimia, joita tihkusateessa istuttelin kärhökaaren laajennukseen. Ensimmäisenä kesänään kukkivat vielä hieman vaatimattomasti, mutta tänä vuonna pensasmustikoiden ympärillä lainehtii varmasti sininen kukkameri.

Ensimmäinen siperiankurjenmiekan kukka tällä tontilla. Äitini puutarhasta siirretty taimi suostui avaamaan kukkansa, vaikka se siirrettiin nuppuisena ja vielä alkukesän kuivimpaan aikaan.

Talvehtinut salvia kukki, joten sekin pääsee värisarjaan mukaan, vaikkei olekaan samalla lailla perennaksi laskettava kuin muut postauksen kukkaset.

Ruusukaalien ja samettiruusujen seassa kukki viime kesänä iisoppi, jonka taidan siirtää vähän edustavampaan paikkaan ja yrittää saada kasvamaan kauniimman mallisena.

Ensimmäinen pikkuampiaisyrtti kukki myöhään syksyllä. Toivottavasti rusakon parturointi ei säikäyttänyt tämän talvehtimista.

Orvokkeja ilmestyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Erityisesti kasvimaan hiekkakäytävä on niille mieleen.

Sininen se on tämäkin: kaukasiantörmäkukka 'Perfecta'. Onneksi se ei hätkähdä kylmää, sillä täällä syksy tulee aina liian aikaisin eikä se ehdi aukaista kuin pari kukkaa. Elättelen toiveita, että jonain vuonna olisi oikein pitkä kasvukausi ja näkisin tämän täydessä kukassa.

Tänään töihin lähtiessäni huomasin, että rusakonkutale oli keksinyt aurinkopenkin atsalean. Sille ei riittänyt verkkoa kuin näkyvämmälle sivulle, ja elättelin toiveita, etteivät pitkäkorvat keksisi pujotella talventörröttäjien seasta aidan puolelle, jossa atsalean suojaamaton sivu on. Turha toivo: puolet latvoista oli napsittu, eli puolet pulleista kukkasilmuista meni rusakon vatsantäytteeksi. Viskasin hätäapuna atsalean peitoksi muutaman lapiollisen lunta. Toivottavasti rusakolla ei olisi niin nälkä, että alkaisi lumen seasta kaivelemaan oksankärkiä evääkseen ennen loppuviikkoa. Vielä olisi pari pitkää työpäivää ennen kuin ehdin tarkistamaan, mitä muuta puutarhassa on tapahtunut. Minä puutarhurina -haaste on myös työn alla (eli kirjoittamista vaille valmiina, heh). ja tulee aikanaan luettavaksi. Talvista viikon jatkoa!