Kun inspiraatio iskee...

... niin se sitten iskee voimalla. Tiedättehän sen tilanteen, että yhden asian muutoksesta tulee idea seuraavaan ja sitä seuraavaan ja...? Minulle kävi nyt juuri niin. Olen pyöritellyt talven mittaan silloin tällöin mielessäni sivupihan muutosta.

Komeasinikuunlilja 'Elegans'

Ensi kesänä valmistuvalta patiolta on nyt lievästi sanottuna tylsät näkymät suoraan kunnan ryteikköiseen metsään ja koiranputkea kasvavaan heinikkoon, vaikka onhan siinä luumupuu ja kolme puistosyreeniä jo kasvamassa näkösuojaksi. Lasten leikkipaikan vieressä olevan Pisara-penkin ja kasvimaan välissä ei sitten olekaan mitään muuta katsottavaa kuin rikkaruohoinen ja sammaleinen nurmikko. Puutarhajätteelle on tarkoitus tehdä pari kompostikehikkoa kasvimaan takareunaan ja nehän ne vasta kauniita ovatkin patiolta katsella!

Kesällä 2016. Näkymä on edelleen sama, vaikka heinikon reunassa olevat kolme syreeniä ovat kasvaneet metrin verran korkeammiksi ja kuvan oikeasta laidasta on kaadettu muovipussilla merkitty laho koivu sekä sen juurella oleva pihlaja. Kuvan vasemmassa laidassa näkyisi nyt pikkuisen pisara-penkkiä ja oikeassa laidassa vähän kasvimaata.

Olen myös pohtinut, mitä tekisin takapihan metsänreunapenkille. Toinen siellä olevista alppiruusuista ei oikein tunnu viihtyvän. Ehkä paikka on kuitenkin liian aurinkoinen ja kuiva sille. Muutenkin penkki on kaivannut jotain muutosta ja selkeämpää ideaa. Puutarhalehtiä ja -kirjoja selatessani löysin seuraavan kuvan, josta ajatusten lumipallo lähti vyörymään.

Tässä kuvassa jokin sai ajatukset laukkaamaan. Kuva on kirjasta Kukoistava puutarha (Gummerus, 2008).

En tiedä, mistä ajatus tuli, mutta keksin, että sivupihallahan maa on selvästi kosteampaa ja suoraa auringonpaistetta sinne tulee vasta illalla. Alppiruusun lajike on 'Mikkeli', eli siitä tulee aika kookas vanhemmiten. Sen kun sijoittelee oikein, sen pitäisi peittää näkymä ruokaryhmästä puutarhakomposteille. Alppiruusun ympärille ja syreenien eteen voisi laittaa ison ryhmän erilaisia jaloangervoja ja kuunliljoja ja täyttää niiden välit sipulikukilla. Syreenejä olen leikannut alusta lähtien kasvamaan puumaisiksi, jotta ne eivät veisi alaosistaan hirveästi tilaa. Siispä melko lähelle niitä voi istuttaa perennoja, kunhan rajaa uuden istutusalueen juurimatolla, ettei syreenien juuristo vie voimaa muilta.

Koska lasten puuvärit olivat sopivasti käden ulottuvilla, lapset nukkumassa ja isäntä töissä, päätin pitkästä aikaa piirtää visiotani paperille. Mittakaava saattaa olla mitä sattuu, sillä yhtään kuvaa patiolle tulevan ruokaryhmän kohdalta meillä ei ole. Piirrosta piti myös täydentää Paintilla, jotta kuvasta saisi paremmin selvää ja mm. valkoisetkin kasvit erottuisivat hyvin.

Puuväreillä ja Paintilla hahmoteltu kuva visiostani. Tämä kuva on siis visio muutaman vuoden päähän, kun puut ja pensaat ovat vähän kasvaneet.

Ja tietysti hahmotelma piti piirtää syksyllä otettuun ilmakuvaankin. Siitä näkee selkeämmin, miten kaikki sijoittuvat. Mustat neliöt kasvimaan takareunassa ovat ne rakennettavat kompostikehikot. Patiolla oleva ruokaryhmä on ehkä juuri ja juuri tunnistettavissa. Kompostien edessä iso vihreä kuusikulmio on se siirrettävä alppiruusu. Sen molemmin puolin istutusalueen takaosassa olisi korkeampaa jaloangervoa. Violetin ympyrän lajikkeeksi ajattelin takapihalla olevaa 'Amethystiä' ja valkean 'Weisse Gloriaa'. Vaaleanpunaiset pyörylät alppiruusun edessä ovat hempeän sävyistä japaninjaloangervoa, jota siirsin kasvimaan viereen jo viime kesänä (lajike ehkä 'Peach Blossom'). Liilat soikiot voisivat olla 'Gold Standard' -kuunliljaa ja niiden oikealla puolella oleva valkoinen soikio 'Elegans'-komeasinikuunliljaa. Niitäkin saan itseltäni.

Keltaiset viivat ovat vielä ajatushautomossa, oranssit viivat suunniteltu istutusalueen raja ja ruskeat viivat polun reunat. Pienet vihreät kuusikulmiot ovat pensasmustikoita, joista yksi pitää siirtää uuden polun tieltä. Aiemmassa piirroskuvassa näkyvä syyshortensia tulisi kolmiopenkin kärkeen.

Myös jaloangervo 'Amethyst' viihtyisi ehkä paremmin sivupihalla kuin metsänreuna-penkissä.

Äitini 'Weisse Gloria' -ryhmä näytti tältä kesällä 2010. Kuulemma näistä saisi jokusen jakopalankin jo otettua.

Uuden alueen kaareva linja ei oikein käy kärhökaari-penkin nykyiseen suorakaiteen malliseen muotoon, joten mitäpäs sitä muutakaan sitten tekisi kuin muokkaisi kärhökaaren uuteen alueeseen sopivaksi! Kovin paljoa sitä ei voi laajentaa, sillä patioalueen ja kärhökaaren välistä pitää sopia peruuttamaan traktorilla halkokuorma lähemmäs liiteriä, mutta kyllä pienen pyöristyksen voi aina tehdä. Tästähän sitten seuraa se, että kaariportin toistakin puolta pitää muotoilla uuteen linjaan sopivaksi. Ja mitenkäs se aivan kuin luonnostaan kaareutuisi aika luontevasti autotallin seinustalta etupihaa kohti...? Ilmakuvassa ne keltaiset viivat olivat nyt tätä pohdintaa.

Supersöpö hempukka, eli japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?)

'Gold Standard' -kuuniljoja pitää jakaa ja siirtää keväällä, jotta alppiruusu ja jouluruusu sopivat kasvamaan. Näistä saankin muhkeat alut sivupihalle.

Sivupihan pahin ongelma on nyt ratkaistu. Kaaripenkin uudistusta pitää pohtia lisää joskus toiste. Metsänreunapenkkiin jäi alppiruusun ja kolmen 'Amethyst'-jaloangervon kokoiset aukot. Mitäs sinne keksisi? Muokkasin sitä jo viime syksynä mm. istuttamalla penkin takalaitaan kolme ritarinkannusta. 'Erica'-jaloangervot voisi siirtää penkin varjoisampaan reunaan 'Amethystien' tilalle, jolloin aurinkoisempaan päähän voisi istuttaa jotain muuta. Ehkä tämänkin penkin muotoa pitää vielä vähän viilata...

Metsänreunapenkin projektialue loppukesän hätäensiavun jälkeen... Siirrettävä alppiruusu näkyy vasemmassa reunassa penkin kärjessä.

Näin se lumipallo lähti taas vyörymään. Mitähän tästä vielä talven mittaan tuleekaan? Jatkoa on luvassa joskus myöhemmin, kunhan ajatukset tästä kirkastuvat. Oliko tässä valtavan pitkässä ajatusketjussa mitään järkeä ja käykö teille koskaan näin, että ideoita vain alkaa tulla niin nopsaan, että hädin tuskin pysyy kynä perässä?

Kesäisten suunnitelmien täyteistä viikonloppua!