torstai 5. syyskuuta 2019

Uusia kukkia ja uudelleenjärjestelyjä

Viime syksynä kiertäneestä perennasiemenkirjeestä jäi tänne monenlaisia aarteita, joita kylvin viime syksynä sekä keväällä hankikylvöinä. Kummatkin kylvöt itivät pääsääntöisesti hyvin ja taimet ovat kasvaneet hienosti. Osa kasvattelee lehtiä ja juuristoa, mutta osa on jo innostunut kukkimaan. Melkein kaikissa silmäkatanoissa on nuppuja ja nyt olen päässyt ihailemaan ensimmäistä kukkaa. Pihan vuosi -blogin Annika oli laittanut siemenkirjeeseen silmäkatana 'Bicolorin' siemeniä. Minusta sen kukka oli täysin identtinen kesällä ostamani sinikatana 'Albaan' verrattuna, joten vertailin kasvien tietoja netistä. Opin sen, että ne ovatkin ilmeisesti yksi ja sama kasvi, Catananche caerulea alba.
Olipa nimi mikä tahansa, niin on tämä kyllä söpö!
Annikalta peräisin on myös kivikkorinteessä kukkiva loistosädekukka. Kivaa, että osa perennoista kukkii jo näin pian kylvöstä.
Keltainen ja oranssi eivät kuulu suosikkeihini, eivätkä varsinkaan samaan kasviin yhdistettynä, mutta sopii tämä kivikkorinteessä asustelemaan vallan mainiosti.
Varsinkin kun heti loistosädekukkien viereen on istutettu helminukkajäkkärää rauhoittamaan väri-ilottelua. Nämä kukat ovat jo kukintansa loppusuoralla.
Kärhökaaripenkin vanhin osa on odottanut kasvien uudelleen järjestämistä siitä asti kun kesällä päätin laajentaa penkkiä sekä autotallia että marjapensaita kohti. Värimintut sieltä jo lähtivätkin kivikkorinteeseen ja nyt siirtelin muitakin kasveja. Sain sinne upotettua myös valeistutuksessa odottaneita pikkutaimia.
Etureunassa 'Halcyon'-kuunliljaa, niiden takana violettia tarhakurjenpolvea. Polun vieressä bellistä ja niiden takana muutama jalopähkämö. Takimmaisena valkoiset leimut, jotka olivat ennen kurjenpolvien takana.
Leimujen ja kurjenpolvien väliin istutin muutaman syys- ja hankikylvöistä itäneen kaunopunahatun "nauhaksi" pionia kohti.
Kaunopunahattujen ja penkin reunan väliin tuli vaaleansinisiä kurjenmiekkoja, syyskylvöistä nekin. Kiitos Nilalle (Lappalainen etelässä)! Sitä en tiedä, jäävätkö lopullisesti tähän penkkiin, mutta olkoot nyt ainakin kevääseen asti. Penkin tuoksuvatukoista punottu reunus murenee käsiin, joten pitää kehitellä jokin uusi ratkaisu tilalle. Ehkä kiviä?
Aurinkopenkin voikukkapaljoutta kitkiessä muistin siellä kesän ajan majailleen amarylliksen sipulin. Se oli jo kuihduttanut lehtensä, joten aika varovasti sai talikolla kaivella maata, ettei vahingossa lävistä sitä. Selvästi kesän aikana pullistunut sipuli löytyi hyväkuntoisena voikukkien seasta ja samalla muistin, että istutin keväällä sen viereen iksian sipulit. Nehän alkoivat kasvattaa ruukussa lehtiä, mutta kuihtuivat pian maahan päästyään eikä niistä ole näkynyt vilaustakaan koko kesänä. Aika nopeasti löysin mullan seasta kymmenen hädin tuskin peukalonpään kokoista sipulia. Jotenkin kuvittelin, että nostaisin ne nyt lepotilaisina talveksi kellariin ja istuttaisin taas ensi keväänä ruukkuun kasvamaan ja toivottavasti myös kukkimaan. Iksiat olivat selvästi eri mieltä, sillä osa oli kasvattanut vain juuret, osa pienen piipon ja muutamassa oli kunnon lehtikin. Yksikään ei ollut enää lepotilassa. Pakko ne oli ruukuttaa, katsotaan, kuinka niiden käy. Eivät ne maassakaan talven yli olisi selvinneet.
Ja minä kun luulin näitä kesäkukiksi...
Illan annoksen kärhökauneutta esittelee tällä kerralla 'Jan Pawel II'.
Kukat ovat taas mahdottoman korkealla, mutta onneksi osa versoista taipui kesän tuulissa kaariportin laelta alaspäin, niin kukkia näkee maan kamaraltakin.
Vanha ja vasta avautunut kukka rinta rinnan. Viileys vahvistaa punertavaa väriä.
Leppoisaa loppuviikkoa!

22 kommenttia:

  1. Siellä vaan pihaprojektit jatkuvat! No eipä sen puoleen, kotiuduin minäkin mantereen-reissulta parikymmentä uutta kasvia mukanani... pitäähän sitä jotakin tekemistä olla ;-)
    Tuo valkokukkainen, sinisilmäinen katana on todellakin aivan hurmaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuvat eikä loppua näy. Mutta minä en sentään ostanut yhtään uutta kasvia :D Eikös vain olekin! Sininenkin olisi kaunis, ehkä pitää hommata joskus sekin.

      Poista
  2. Mikäköhän siinä on, että tuntuu tuota kasvien siirtelyä riittävän! Sama juttu itsellä. Noita kärhöjä en ole saanut vielä hankittua, koska näyttävät komeilta. Ehkä ensi kesäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla syypäitä ovat ainakin penkkien laajentaminen ja lukuisat kokoa valeistutuksessa kasvavat kasvit. Mökkipuutarhaasi sopisi vallan mainiosti kärhö tai parikin. Ehkä jokin tarhaviinikärhö, kuten 'Justa', 'Etoile Violette' tai 'Mme Julia Correvon'?

      Poista
  3. Onpa komea kärhö!

    Ai hitsi, olipa hyvä, kun mainitsit amaryllikset! Pitääkin käydä pelastamassa omani. En ole kertaakaan saanut yhtään kukkimaan uudestaan, mutta se ei näköjään estä yrittämästä joka vuosi uudestaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Jan Pawel II' on kookas, runsaskukkainen ja kukat ovat kaiken lisäksi todella suuret. Todella näyttävä kärhö ja kauniskin. En minäkään ole saanut amarylliksiä uudelleen kukkimaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun istutin sen kesäksi maahan ja ensimmäistä kertaa sipuli oli kasvukauden aikana kasvanut eikä kutistunut. Sen lisäksi se kuivatti lehtensä "oikeaan" aikaan eikä jo heti alkukesästä, joten pieni toivonhiven kukinnasta on jo herännyt.

      Poista
  4. katanat minulle ihan uusi tuttavuus, herkän kaunis. mietit uutta reunusta murenevan tuoksuvatukkapunonnan tilalle. minusta siihen sopisi mainiosti matala punottu pajuaita. tuo Jan Pawel ihastuttava kärhö, tai kaikki kärhöthän on ihastuttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin törmäsin katanaan ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä blogeissa. Ihastuin heti :D Pajuaita sopisi penkin reunaksi mainiosti, mutta siinäkin on se ongelma, että muutaman vuoden päästä se on lahonnut ja pitää uusia. Reunus toimii tukimuurina, ettei jyrkästi viettävä kukkapenkki valu kasvimaan käytävälle, joten siinä mielessä kivet olisivat parempia. Niissä on vain se ongelma, että niitä pitäisi löytää jostain aika paljon lisää. Olet oikeassa, kaikki kärhöt ovat ihastuttavia!

      Poista
  5. Kauniita kukkia!
    Itse kylvin keväällä pussilisen, joltakin saatuja siemeniä ja niistä kasvoi tosi kauniita hentoja ja värikkäitä kukkia. HArmittaa, kun en muista keneltä ne sain, voisin kiittää...ne oli minulla jo edelliskesänä...mutta eivät pääseet pussista pois..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ystäviltä saadut kasvit saavat paljon suuremman merkityksen puutarhassa kuin ostetut kasvit. Hyvä, että siemenet pääsivät tänä vuonna maahan ilahduttamaan kukinnallaan. Hyvällä tuurilla kylväytyvät itse ja kukkivat taas ensi vuonna ja voisihan niistä varmasti kerätä siemeniä itsekin. Ehkä niiden antajakin vielä joskus paljastuu :)

      Poista
  6. Minullekin uusi tieto, että tuo katana-lajike kulkee kahdella erinimellä. Omaan silmään taasen nuo loistosädekukkien vaihtelevat värit näyttävät upeilta ja ihanan värikkäiltä. Hyvä, että paikka kuitenkin löytyi. Muutama omakin perenna on innostunut kukkimaan jo ensimmäisenä vuotenaan, mutta suurinta osaa saan odottaa ensivuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea sitä oppii kun alkaa tutkimaan :) Ei tuo loistosädekukan väri ihan pahimmasta päästä ole, kun oranssi menee noin murretuksi ja enemmän ruskeanpunaisen suuntaan varsinkin kukan vanhetessa. Niillä on tarkasti harkittu paikka, sillä niiden takana on valkoinen aita ja ympärillä paljon kukintansa lopettaneita kasveja. Helminukkajäkkärä edessä rauhoittaa myös. Oman pihan puolelle kaikkien vaaleanpunaisten sekaan eivät olisi sopineet, mutta kivikkorinteessä ovat varmasti edukseen.

      Poista
  7. Kaunis tuo katana ja kyllä muutkin kukkasi! Hyvä kun amarylliksen mukulan löysit. Miulla vielä lehet on ja kohta otan ne sisälle kuihuttamaan lehtiään. Jouluks ei välttämättä kuki, kuivassa ja pimmiissä pien ja kun nupun piä pilikistää otan valloon. Kaikki ei aina kuki ja kukinta-aikakin on millon sattuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Amarylliksen uudelleen kukitus ei ole ennen minulta onnistunut, mutta kerrankin edes sipulin koon perusteella näyttäisi lupaavalle. Pitää vielä etsiä tietoa sopivasta säilytyspaikasta. Nyt lykkäsin sen vain alkajaisiksi varaston kaappiin suojaan kylmältä ja sateilta. Ei väliä, milloin kukkii, kunhan kukkisi edes joskus.

      Poista
  8. Kauniit kärhönkukat. Kasvien siirtelyssä saa aikaa menemään. Minulla odottaa, ehkä ensi vuotta, yhden penkin uudistaminen. Se tulee viemään paljon aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos penkit ovat kasvaneet täyteen tai väleissä on hankalia rikkaruohoja, niin aikaa menee kyllä paljon. Kärhökaaripenkin uudistaminen oli loppujen lopuksi aika nopea homma, kun oli paljon tyhjää tilaa ja pieniä kasveja siirrettävänä. Ainoastaan syysleimut olivat isoja ja vaativat jakamista.

      Poista
  9. Sormet syyshyää, jos on noin hyvää tilaa tehdä istutuksia ja siirtää kasveja muualta. Kiva nähdä, miten nämä penkit kehittyvät ja kukkivat jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tyhjää mullosta olisi vielä autotallin seinustalla odottamassa istutuksia. Ensin vain pitää saada reunakivet paikoilleen. Ensi vuonna kärhökaaren uudistettu osa näyttää varmasti jo ihan mukavalle, kun punahatut kukkivat ja täyttävät paremmin keskikohdan, joka on nyt vähän tyhjän näköinen.

      Poista
  10. Ikuisuusprojekteja, nuo kasvien siirtelyt. Kasvit kun eivät tuppaa aina kasvamaan puutarhurin tahtomalla tavalla :) Samoissa hommissa menivät omatkin pihapuuhani tänä viikonloppuna. Angervoilla alkoi olla liian vähän kasvutilaa ja niitä piti siirtää. Mutta mukavaa puuhaahan se on, itse ainakin tykkään kovasti. Puutarhaan saa jälleen uutta ilmettä samaan vanhaan hintaan ja kasvit saavat paremmat kasvuolosuhteet. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin liian helppoa, jos kasvit alkuun kasvaisivat nopeasti kokoa ja tilan vähetessä tyytyisivät mainiosti pysymään sen kokoisina kuin ovat. Meillä ei vielä ole ehtinyt mikään penkki kasvaa totaalisesti umpeen, kun suunnilleen puolet kasveista on vasta kokoa kasvamassa valeistutuksissa ja joka vuosi on tullut lisää kukkapenkkialaa, joka pitää saada täytettyä jollain. Saa nähdä, kuinka monta vuotta menee, että joudun aloittamaan kasvien jakamisen sen vuoksi, että ovat vallanneet liikaa tilaa kukkapenkeistä. Kiitos, mukavaa sunnuntaita :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!