Uusia kukkia ja uudelleenjärjestelyjä

Viime syksynä kiertäneestä perennasiemenkirjeestä jäi tänne monenlaisia aarteita, joita kylvin viime syksynä sekä keväällä hankikylvöinä. Kummatkin kylvöt itivät pääsääntöisesti hyvin ja taimet ovat kasvaneet hienosti. Osa kasvattelee lehtiä ja juuristoa, mutta osa on jo innostunut kukkimaan. Melkein kaikissa silmäkatanoissa on nuppuja ja nyt olen päässyt ihailemaan ensimmäistä kukkaa. Pihan vuosi -blogin Annika oli laittanut siemenkirjeeseen silmäkatana 'Bicolorin' siemeniä. Minusta sen kukka oli täysin identtinen kesällä ostamani sinikatana 'Albaan' verrattuna, joten vertailin kasvien tietoja netistä. Opin sen, että ne ovatkin ilmeisesti yksi ja sama kasvi, Catananche caerulea alba.

Olipa nimi mikä tahansa, niin on tämä kyllä söpö!

Annikalta peräisin on myös kivikkorinteessä kukkiva loistosädekukka. Kivaa, että osa perennoista kukkii jo näin pian kylvöstä.

Keltainen ja oranssi eivät kuulu suosikkeihini, eivätkä varsinkaan samaan kasviin yhdistettynä, mutta sopii tämä kivikkorinteessä asustelemaan vallan mainiosti.

Varsinkin kun heti loistosädekukkien viereen on istutettu helminukkajäkkärää rauhoittamaan väri-ilottelua. Nämä kukat ovat jo kukintansa loppusuoralla.

Kärhökaaripenkin vanhin osa on odottanut kasvien uudelleen järjestämistä siitä asti kun kesällä päätin laajentaa penkkiä sekä autotallia että marjapensaita kohti. Värimintut sieltä jo lähtivätkin kivikkorinteeseen ja nyt siirtelin muitakin kasveja. Sain sinne upotettua myös valeistutuksessa odottaneita pikkutaimia.

Etureunassa 'Halcyon'-kuunliljaa, niiden takana violettia tarhakurjenpolvea. Polun vieressä bellistä ja niiden takana muutama jalopähkämö. Takimmaisena valkoiset leimut, jotka olivat ennen kurjenpolvien takana.

Leimujen ja kurjenpolvien väliin istutin muutaman syys- ja hankikylvöistä itäneen kaunopunahatun "nauhaksi" pionia kohti.

Kaunopunahattujen ja penkin reunan väliin tuli vaaleansinisiä kurjenmiekkoja, syyskylvöistä nekin. Kiitos Nilalle (Lappalainen etelässä)! Sitä en tiedä, jäävätkö lopullisesti tähän penkkiin, mutta olkoot nyt ainakin kevääseen asti. Penkin tuoksuvatukoista punottu reunus murenee käsiin, joten pitää kehitellä jokin uusi ratkaisu tilalle. Ehkä kiviä?

Aurinkopenkin voikukkapaljoutta kitkiessä muistin siellä kesän ajan majailleen amarylliksen sipulin. Se oli jo kuihduttanut lehtensä, joten aika varovasti sai talikolla kaivella maata, ettei vahingossa lävistä sitä. Selvästi kesän aikana pullistunut sipuli löytyi hyväkuntoisena voikukkien seasta ja samalla muistin, että istutin keväällä sen viereen iksian sipulit. Nehän alkoivat kasvattaa ruukussa lehtiä, mutta kuihtuivat pian maahan päästyään eikä niistä ole näkynyt vilaustakaan koko kesänä. Aika nopeasti löysin mullan seasta kymmenen hädin tuskin peukalonpään kokoista sipulia. Jotenkin kuvittelin, että nostaisin ne nyt lepotilaisina talveksi kellariin ja istuttaisin taas ensi keväänä ruukkuun kasvamaan ja toivottavasti myös kukkimaan. Iksiat olivat selvästi eri mieltä, sillä osa oli kasvattanut vain juuret, osa pienen piipon ja muutamassa oli kunnon lehtikin. Yksikään ei ollut enää lepotilassa. Pakko ne oli ruukuttaa, katsotaan, kuinka niiden käy. Eivät ne maassakaan talven yli olisi selvinneet.

Ja minä kun luulin näitä kesäkukiksi...

Illan annoksen kärhökauneutta esittelee tällä kerralla 'Jan Pawel II'.

Kukat ovat taas mahdottoman korkealla, mutta onneksi osa versoista taipui kesän tuulissa kaariportin laelta alaspäin, niin kukkia näkee maan kamaraltakin.

Vanha ja vasta avautunut kukka rinta rinnan. Viileys vahvistaa punertavaa väriä.

Leppoisaa loppuviikkoa!