Talvetatko kesäkukkia?

Meille on luvattu jo sen verran kylmiä öitä, että on aika miettiä kesäkukkien talvettamista. Monet talvettavat daalioita, verenpisaroita, pelargoneja sekä gladioluksia, mutta oletteko kokeilleet tyypillisesti siemenistä keväällä kasvatettavien tai valmiina taimina ostettavien kesäkukkien talvettamista? Minä olen testaillut ihan huvikseni joitakin vaihtelevalla menestyksellä ja ajattelin jakaa kokemuksiani teillekin.

Leijonankitoja maljakossa.

Leijonankita oli suorastaan naurettavan helppo talvetettava. Kaivoin syksyllä neljä leijonankitaa ruukkuun ja vein ne kellariin lokakuun puolenvälin tienoilla. Kolme leijonaa neljästä säilyi vihreinä kevääseen asti ja lähti hyvin kasvuun valoon ja lämpimämpään päästyään. Toin ne viileään eteiseen maaliskuussa ja kesäkuussa kaikki olivat puoli metriä korkeita, tuuheita ja kukkivia puskia. Otin niistä pitkin kevättä pistokkaita, jotka kukkivat heinäkuun lopulta alkaen. Tänä vuonna otan useampia talvehtimaan, sillä kookkaat yksilöt eivät edes huomanneet alkukesän kuivuutta ja niillä sai näyttävyyttä kukkapenkkeihin jo heti alkukesällä.

Kolme leijonankitaa riitti täyttämään neliömetrin alan kukkapenkistä. Pisimmät kukkavarretkin ovat metrin mittaisia. Nämä kolme kaunotarta olivat viime talven kellarissa ja sen verran vakuuttavasti kukoistivat koko kesän, että pääsivät uudelle kierrokselle.

Tässä muutama talvetetuista keväällä otettu pistokastaimi. Nämä ovat nyt suunnilleen samankokoisia kuin edellisen kuvan jätit viime syksynä. Laitoin samaan ruukkuun kaksi yksilöä, jotta saisin useamman yksilön mahtumaan kellariin. Jätin puolet leijonankidoista penkkiin kukkimaan syksyn iloksi.

Vähän piti pienentää talvetukseen meneviä leijonankitoja. Näistä onkin nyt enemmän iloa maljakossa kuin ulkona.

Jättiverbena talvehti eteisessä, sillä löysin sen taimen syksyn viimeisten myymättä jääneiden taimien joukosta rautakaupan seinustalta. Se oli niin pienessä ruukussa, että olisi varmasti kuivunut, jos olisin vienyt sen kellariin. Eteisessä se oli paremmin vahdittavissa. Sekin lähti keväällä helposti kasvuun ja siitä sai otettua monta pistokasta hyvissä ajoin juurtumaan. Tänä vuonna nostan kaikki kasvattamani jättiverbenat kellariin talvehtimaan.

Viime syksyn kaksivartisesta reppanasta tuli kesän aikana mukavan kokoinen puska. Halkaisija on 1,5m ja korkeutta vajaa 2m. Kannatti ehdottomasti talvettaa tämä.

Karjalanneito talvehti myös helposti kellarissa. Otin sen sisälle hallaöiden uhatessa, mutta muuten se sai olla ulkona muiden kesäkukkien kanssa kellariin vientiin asti. Leikkasin varret lyhyiksi ja karistin enimmät mullat juurakon ympäriltä. En tiedä, olisiko se ollut välttämätöntä, mutta halusin sen mahtuvan pienempään tilaan. Juurimöykky oli pienessä pahvilaatikossa tuoksumiekkaliljojen sipuleiden kanssa. Ruukutin sen maaliskuussa ja pian se lähtikin reippaasti kasvuun. Aion kokeilla tänä vuonna myös ruusuliisojen talvettamista samalla tyylillä.

Illan hämärtyessä otettu kuva karjalanneidosta. Kuva on elokuun lopulta, nyt neitokainen on selvästi kylmästä kärsineen näköinen eikä suostunut kuvattavaksi.

Kesä- ja syyskukkaistutuksissa käytetään usein murattia. Sellaisia ostin viime syksynä itsekin syysasetelmiin pilkkahinnalla ja lykkäsin ne pakkasten tultua kasvimaalle. Minulle oli yllätys, kun huomasin keväällä kirjavalehtisen muratin talvehtineen loistavasti puunlehtien ja lumen alla. Tiesin kyllä, että muratti saattaa talvehtia Etelä-Suomessa, mutta että kirjavalehtinen menisi mainiosti myös IV-vyöhykkeellä! Kokemuksesta rohkaistuneena istutan sekä vihreä- että kirjavalehtisen muratin talveksi maahan. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin elokuun alussa molemmista juurtumaan pistokkaita, jotka talvetan eteisessä lankaköynnöksen ja jouluasetelman pikkuhavun kanssa.

Muratit ovat vielä toistaiseksi varjokujalla risupesässä, josta siirsin lankaköynnöksen ja jouluhavun harsolla suojattavien kasvien luokse patiolle. Voi olla, että käytän muratteja vielä etupihalla syysasetelmassa ennen kuin istutan ne maahan talvehtimaan.

Kerrottukukkaisen miljoonakellon olen saanut talvehtimaan pari vuotta eteisessä, mutta sen talvehtiminen on ollut vähän siinä ja siinä. Lumihiutale on talvehtinut paremmin, mutta se on mielestäni kauniimpi nuorena. Talvetettuna se tuntuu kaljuuntuvan tyveltä ja uusi kasvu keskittyy vain latvoihin (tai sitten en vain osannut hoitaa sitä). Kumpikin lähtee helposti pistokkaasta kasvamaan, joten keväällä kannattaakin ottaa niistä kaikki uudet versot pistokasmateriaaliksi ja viskata ränsistynyt emokasvi menemään tai kokeilla, tekisikö se tyveltä uutta kasvua matalaksi leikkaamalla. Tänä vuonna en kasvattanut kumpaakaan, joten niitä ei ole tulossa talvetukseen.

Syyssyrikkä pääsee kellariin viettämään talvea. Uusia kukintoja on vielä tulossa vaikka miten paljon, joten toivoisin pitkää, lauhaa syksyä.

Hangen alla on joka vuosi talvehtinut myös gladiolusten ja tuoksumiekkaliljojen pikkusipuleita, joita en ole viitsinyt kerätä talteen. Ne ovat paljastuneet keväällä kasvuun lähdettyään. Kesällä rusakko parturoi puolet tuoksumiekkaliljoistani viiden sentin sängelle, joten päätin tehdä niillä pienen kokeen: peitän ne paksulla kerroksella puunlehtiä ja jätän talveksi maahan. Ne eivät kuitenkaan ehtineet kasvattaa sipuliaan niin suureksi, jotta maksaisi vaivaa talvettaa niitä kellarissa ja esikasvatella keväällä. Talvetan mieluummin ne yksilöt, jotka säästyivät rusakolta.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä 'Passos' on maassa talvehtineesta pikkusipulista peräisin. Kasvatin nimittäin viime vuonna tuoksumiekkaliljoja samassa kohdassa, jossa minulla oli edellisenä vuonna muutama 'Passos'. En nostanut niitä toissa syksynä ollenkaan kellariin, joten eihän jäljelle jää muuta mahdollisuutta kuin että maassa talvehtinut sipuli pääsi viime syksynä tuoksumiekkaliljojen mukana kellariin.

Olen miettinyt myös sitä, onnistuisiko kellarissa talvetettavien juurakoiden ja mukuloiden talvetus maassa, jos peittäisi ne ja niitä ympäröivän alueen reilusti puunlehdillä, laittaisi päälle styrox-levyn ja paketoisi koko komeuden tiheäsilmäisellä metalliverkolla, etteivät hiiret tekisi sinne pesiä? Talven aikana päälle voisi lapioida paksulti lunta, jotta maa pysyisi sulana. Voisi olla kokeilemisen arvoinen konsti niille, joilla ei ole muuta talvetuspaikkaa kasveille.

En ole löytänyt mitään mainintaa siitä, voisiko purppurarevonhäntää talvettaa tai onko se kotiseuduillaan yksi- vai monivuotinen. Nostin muiden kasvien taakse piiloon jääneet kolme reposta ruukkuun ja kokeilen niillä talvetusta.

Purppurarevonhännän, tavallisen verbenan ja hopeaputouksen talvetusta kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Onko kukaan teistä kokeillut talvettaa niitä? Millaisella menestyksellä ja minkälaisissa olosuhteissa?

Heinäkuun lopulla pelargonien juurelta ryöppysi verbena näin kauniisti. Se päätti lopettaa kukinnan kuin seinään elo-syyskuun vaihteessa, joten joudumme tyytymään vanhaan kuvaan. Toivottavasti talvetus onnistuu hyvin, sillä verbenasta ja syysyrikästä voisi tulla kivan näköinen istutus patiolle ensi kesäksi.

Olisi mukava myös kuulla, onko teillä listan jatkoksi muita yleensä yksivuotisina pidettyjä kasveja, joita olette hyvällä menestyksellä talvettaneet? Leppoisaa lauantai-iltaa!