Kesken

Tämä on tarina siitä, miten meillä kaikki jää aina kesken.

Mihin on ilmestynyt uutta kiveystä ja iso raparperilaatta? Jatka lukemista, niin pian tiedät.

Päätin aamulla ulos lähtiessäni jatkaa kivikkorinteen tekemistä. Olen kärrännyt sieltä monta kottikärryllistä savimultaa omalle pihalle, joten vuorossa olisi omalta pihalta hiekkamullan kärräys tilalle. Missäs kottikärryt? Ai niin, varjokujalle johtavan köynnösportin edessä ja ne ovat täynnä kiviä toisen keskeneräisen projektin takia. Päätinkin tyhjentää kivet saman tien oikeille paikoilleen, eli latoa portin alle kiveystä.

Puoliksi tehty on jo melkein valmis vai kuinka se menikään?

Pari parempaa kiveä jätin kottikärryihin odottamaan, sillä niille olisi paikka etupihan kiveyksellä erään keikkuvan kiven tilalla. Köynnösportin alle tulevat kivet loppuivat, mutta kulkuväylä edistyi pienen askeleen ja pääsin siirtymään multakasalle. Tai no, puolimatkaan, sillä pitihän ne pari kiveä jättää etupihalle, kun kerta siitä ohi kävelin. Hmm... nehän olisi oikeastaan ihan sama laittaa suoraan paikoilleen. Ensin vain piti kitkeä rikkaruohot saumoista, etteivät jäisi kasvamaan kokoa ensi vuoteen. Kivet asettuivat paikoilleen nätisti, mutta niiden alle ja väleihin tarvittaisiin pieni lapiollinen kivituhkaa. Lapiossa oli muutama rikkaruoho, joita olin kitkenyt kivien väleistä, joten päätin kitkeä kukkapenkin reunasta rikkaruohoja sen verran, että saan lapion täyteen. Kivituhkakasa on kasvimaan reunalla, missä on myös puutarhakompostit, joten samalla reissulla rikkaruohot menisivät suoraan loppusijoituspaikkaansa.

Kesken se jäi tämäkin: yksi nyrkinkokoinen kivi vielä jäi uupumaan.

Viimein pääsin jatkamaan matkaa kottikärryjen kanssa multakasalle. Ja sieltä kivikkorinteeseen. Toinen samanlainen. Ja vielä kolmannen kerran, tosin hiekkakuorman päälle lastasin myös pari kivikolle matkalla ollutta kivenmurikkaa kasvimaan käytävältä. Täysien kottikärryjen työnteleminen ei ole kevyttä hommaa, joten päätin kaivaa taukojumppana kivikkorinteen päässä olevan ison kiven edustaa. Toivomuksena oli löytää samalla kiviä rinteen pengerrykseen. Ja löytyihän niitä, pari niin kaunista ja tasaista, että laitoin ne kottikärryyn odottamaan kuljetusta omalle pihalle. Edes vähän työpalkkaa kaikesta vaivannäöstä. Yksi isompi murikka vaati noustakseen rautakangen, ja tulipa siihen naapurikin oman rautakankensa kanssa avuksi. Se järkäle jäi kuopan reunalle odottamaan suunnitelmien valmistumista.

Kaikki tämän postauksen kivikkorinnekuvat on otettu päivän päätteeksi. Tolpasta vasemmalla oleva vaaleampi osa on tänään kärrättyä hiekkamultaa.

Urakan jälkeen oli taukojumppa taas tarpeen, joten aloin kitkeä kiven edustaa ja pohdin samalla, mitä tekisin nostetulla kivellä. Siinä samassa isäntä päästi lapset ja Karon pihalle, mutta eiväthän he kauaa malttaneet kadun päässä pysyä, vaan alkoivat juoksennella naapurin pihalla. Piti ottaa kottikärryt kivineen mukaan ja komentaa koko poppoo oman pihan puolelle. Kottikärryt jäivät keskelle pihaa, kun keksin, että autotallin seinustalla valeessa odottaneet loistosalviat voisi istuttaa (ehkä väliaikaisesti) pensasryhmän reunaan.

Iso ala hakepintaa vaati jotain vihreää, joten kuusi loistosalviaa pääsi mustilanhortensian, 'Otson karkki' -puolukan ja ruskaan värittyvän puistoatsalea 'Illusian' eteen.

Se oli nopsaan tehty ja pääsin viemään kivet takapihalle odottamaan käyttöä. Luumutarhaa vilkaistessani muistin krookuksen sipulit ja sain lapset innostumaan ajatuksesta istuttaa kukkasipuleita. Samalla tulisi kitkettyä luumutarhassa riehaantuneita voikukkia. Esikoinen kyllästyi seitsemännen krookuksen kohdalla, puuhasteli hetken omiaan ja halusi sitten lähteä isännän seuraksi sisälle. Kuopus jaksoi istuttaa kaikki kolme pussillista kukkasipuleita, mutta sitten halusi hänkin sisälle. Minä jäin istuttamaan vielä pallerolaukat, jotka nostin krookusten tieltä.

Penkin ja nurmikon rajalla riittää vielä kitkettävää ja kasa voikukkia odottaa edelleen kompostiin kärräystä. Istutimme 'Pickwick' -krookuksia etualan nyppykurjenpolvien väleihin ja niiden taakse luumupuun alle.

Kärräsin vielä pari kottikärryllistä hiekkamultaa kivikkorinteen juurelle ja löysin hiekan seasta 50 sentin kolikon. Kaksi kaunista kiveä ja pikkuisen taskurahaa. Onnen päivä selvästi! Päätin vaihtelun vuoksi istuttaa kivikkorinteeseen muutaman maanpeitekasvin. Ehkä osasyynä olivat myös pari häiritsevän suurta rikkaruohoa, jotka tulisi samalla kitkettyä oman pihan puolelta. Kasveja istuttaessani keksin myös, miten laittaisin naapurin kanssa nostetun kiven. Rautakanki tosin oli jo varastossa, mutta sain onneksi kiven siirrettyä paikoilleen lapion avulla nitkuttamalla.

Kangasajuruohoa, hopeahärkkiä, bellistä ja kaukasianmaksaruohoa. Tämä alue jää talvella valtavan lumivuoren alle, joten istutan vähän sitä sun tätä ja se saa levitä, joka niissä olosuhteissa pärjää. Pengerryskiviä vielä puuttuu ja kasveja sitäkin enemmän, mutta onpahan aloitettu.

Koko alue kuvan oikeasta etunurkasta tolppaan asti olisi tarkoitus peittää maanpeitekasveilla. Vähän jäi kesken...

Nostettu kivi on heti kuvan etualalla keskellä. Hautasin sitä osan maanpinnan alapuolelle, jotta se estäisi samalla rikkaruohojen etenemistä

Ison kiven edessä ja osittain sen allakin on tasainen kivi, jonka edessä heti maanpinnan alapuolella toinen jättiläismäinen järkäle, joten istutuksia pystyy tekemään ainoastaan kivien keskelle jäävän puolen neliön alueelle. Isosta kivestä kivikkorinteeseen olevalla pätkällä sen sijaan riittää syvyys melkein mille tahansa kasville.

Nyt saisi riittää kivikkorinteessä puuhastelu, joten vein tavarat omalle pihalle ja katsoin autotallin viereen tulevaa uutta penkkiä. Valeessa odotti vielä kolme syyshohdekukkaa, jotka päätin pikaisen pohdinnan jälkeen istuttaa kokeeksi luumutarhaan. Siellä olisi tilaa eikä yhtään kukintaa tähän aikaan kesästä. Lisäksi siellä tarvitaan jotain korkeampaa peittämään tulppaanien kuihtuvat varret.

Niin kesken kun tämä uusi kukkapenkki onkin, niin ainakaan siinä ei enää kasva yhtään kasvia valeistutuksessa!

Ja tämä tarinakin jäi nyt kesken, joten laitetaan loppuun päivän kärhökuva.

Etualalla 'The President', takana vaalea 'Jan Pawel II' ja kirjava 'Piilu'.

Heh, juksasin. Tässä oli tämän puutarhatarinan loppu. Tiedättekö muuten, mitä minun piti tänään alunperin tehdä? Pestä pyykkiä, siivota ulkoeteinen perusteellisesti ja valmistella muutamaa työjuttu loppuviikkoa varten. Pyykit ehdin pestä, mutta muut... no, jäivät kesken!