Punaista ja valkoista

On mielenkiintoista seurata, kuinka puutarhan värimaailma muuttuu kesän mittaan. Kiinnitin jo viime kesänä huomiota aurinkopenkin alkukesän sinivoittoiseen asuun ja tänä vuonna se oli vieläkin sinisempi, sillä ukkolaukat kukkivat todella runsaasti. Siniset kukkijat ovat kuitenkin nyt hetken aikaa tauolla ennen kuin kärhöt ja ritarinkannukset aloittavat. Penkin ovatkin vallanneet vaaleanpunaiset ihanuudet.

Etualalla tarhakeijunkukka 'Hans' kukkii valtoimenaan. Kuvassa ei oikein erota, mutta keskivaiheilla tummanpunaiset isotähtiputket ovat aloittaneet kukinnan. Takana oikealla aidan edessä näkyy myös pikkusydänten vaaleanpunainen kukkapilvi.

Olen yrittänyt ohjailla loistokärhö 'Elsa Späthiä' kasvamaan aidan yli, mutta hän on asiasta eri mieltä ja kietoutuu jatkuvasti 'Hansien' kukkavarsiin. Protestoikohan hän sitä, että toiset ovat nyt huomion keskipisteenä?

Tässä aurinkopenkkiä pikkusydänten luota. Täältä näkyvät myös penkin etureunan bellikset ja talvetettuja leijonankitoja.

Kyllä kannatti talvettaa leijonankitoja, sillä korkeutta näillä on jo yli puoli metriä ja kukkavanoja vaikka miten monta tulossa. Edessä vanhan roosan kirjava, takana selvästi kaksivärinen, valko-pinkki ihanuus.

Vaaleanpunaisten edessä on samettisen tummanpunainen, tummanpunertavalehtinen kaunotar tuomassa kontrastia.

Leijonankitojen vieressä on yksi ryhmä purppurarevonhäntiä. Vähän surkeilta näyttävät vielä tässäkin vaiheessa kesää. Osasyyllinen löytyy seuraavasta kuvasta.

Rusakko on ottanut tavakseen tulla röyhkeästi etupihalle ikkunoiden eteen mussuttamaan ruohoa (ja jäljistä päätellen myös karpaattienkellojen nuppuja!!!). Vakioreitti kadulle kulkee aidan ali ja oli se myös ohimennessään parturoinut tuoksumiekkaliljojen lehtiäkin. Ilmankos tuohon istuttamani kesäkukat eivät kasva, kun mokoma tuholainen juoksee joka ilta niiden yli!

Käyn luultavasti virittämässä verkon aidan eteen, ettei rusakko pääse niin vapaasti mellastamaan. Sateen takia valkosipulijauheesta ei ole apua, mutta kokeilin silputa valkosipuleihin ilmestyneitä kukkavarsia suojeltaviin kohtiin. Saa nähdä, onko apua vai ei, mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Palataan takaisin kukkiin. Jos aurinkopenkki on nyt pinkki, niin kivikkorinne on valkoinen. Siellä kukkii nyt näyttävimmin isorikko. Hopeahärkit sen vieressä ovat jo lopettelemassa kukintaansa, mutta niiden hopeanhohtoiset lehdet ovat näyttäviä koko loppukesän.

Isorikko on vasta viime syksynä istutettu, joten kukkavarsia ei ole kuin yksi. Pian muuten kaukasianmaksaruohonkin kukat avautuvat, jolloin kivikkorinne muuttuu pinkiksi.

Takapihalla sulkavaleangervo kukkii näyttävästi. Sen valkoinen on luonnossa vaaleanpunaiseen vivahtava. Takapihalla kurjenpolvet ja bellikset tuovat hempeän vaaleanpunaisen väripilkun luumutarhaan.

Sulkavaleangervossa on tänä vuonna peräti kuusi ihanasti tuoksuvaa kukkavartta.

Peittokurjenpolvi 'Cambridge' kukkii komeasti. Talvituhoista selvinneet bellikset kukkivat aivan penkin reunassa.

Varjopenkissä kukkivat nimettömät akileijat.

Pation luona myskimalva 'Alba' kukkii komeimmillaan ja 'Elina'-pioni alkaa hiljalleen raotella nuppujaan.

Myskimalva 'Alba' kukkii ensimmäistä kertaa. Se on venyttänyt itsensä melkein vyötärönkorkuiseksi ja sitä odottaakin syksyllä siirto penkin takaosaan.

Perintöpioni 'Elinan' pisimmälle ehtinyt nuppu.

'Elinan' vierellä kärhöt alkavat nuppuilla. Näillä 'Justan' nupuilla on ilmiselvästi jotain salaisuuksia...

Edellisen kuvan taustalla näkyy aavistus uusimmasta kaivannosta, johon "syypää" löytyy seuraavasta kuvasta.

Kärhökaaressa on uusi asukas: pitkään himoitsemani tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' (tuo surkeannäköinen ruipelo portin etuosassa). Sille löytyi paikka 'Justan' vierestä, minkä vuoksi penkin etureunaa piti siirtää. En vielä ehtinyt siirtää muita kuunliljoja uusille paikoilleen.

Prinsessa löytyi -50% alennuksesta, joten se lähti mukaan siitäkin huolimatta, että oli ehtinyt köyttäytyä taimiston ylähyllyllä sekä kanaverkkoon että muihin kasveihin ja versoista taittui lähes 1,5 metrin pätkiä. Juuristo oli kuitenkin kookas ja hyväkuntoinen, joten uskalsin istuttaa sen suoraan maahan. Tulipahan tehtyä kerrankin kunnon istutusleikkaus ja sain myös muutaman pistokkaan talteen. Toivottavasti juurtuvat.

Loppuun on pakko laittaa oikeastaan ensimmäinen kunnolla onnistunut perhoskuva tältä kesältä. Ohdakeperhosia on näkynyt ennätysmäärä tänä kesänä. Tämä yksilö oli pari päivää sitten luumupuun latvassa lämmittelemässä aamuauringossa.

Kesäkuun viimeisiä hetkiä viedään vähän koleammissa tunnelmissa. Päivälämpötiloissa vielä tarkenee, mutta täällä on ollut öisin todella kylmää. Viime yönä oli käynyt alimmillaan 4 asteessa. Tässähän joutuu jo miettimään kasvien suojaamista harsoilla! Ei kyllä yhtään huvittaisi sellaiset puuhat tässä vaiheessa kesää. Saisiko taas vähän lämpimämpää säätä ja vähemmän vesisadetta, kiitos!

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikonloppua!