keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Vyöryvät kivet

Eihän tässä miehiä ja muskeleita tarvita, tuumasin, kun tuijottelin vuoden hiekkalaatikon vieressä lojunutta kiveä. Olin kaavaillut sitä istumapaikaksi grillikatoksen luo toisen kiven kaveriksi, mutta kuvittelin sen liian painavaksi siirtää itse rikkomatta uutta patiota. Olin toki vihjaissut isännälle sen lopullisesta paikasta ja muutama muukin kivenpyörittelijäksi sopiva lihaskimppu kuuli kyllä suunnitelmistani, mutta siellä se murikka vain edelleen nökötti nurmen keskellä. Pitäisi kai suoraan sanoa, että tuo tuonne nyt ja saman tien. Taitaa olla jo tuttu näky tällä pihalla se, että emäntä siirtelee lohkareita sinne tänne.
Tähän päästiin, mutta kuinka? Se selviää, kun luet tarinaa eteenpäin.
Pieni ensikokeilu rautakangen kanssa johti tuumaustaukoon: kivi nousi kyllä, mutta olihan se ihan järkyttävän painava ylämäkeen siirrettävä ja vielä hankalan muotoinen tasapaksu pötkylä, joka on ihan joka kantilta yhtä painava. Moni kivenjärkäle on siirtynyt helposti kevyemmästä päästä pystyyn kampeamalla tai edestakaisin nitkuttamalla, tämä tuumasi vain, että tässä olen ja pysyn. Lisähaastetta toi patio, sillä eihän tuollaista järkälettä voi laatoituksen päältä vieritellä, siinähän halkeaa laatta jos toinenkin ennen kuin kivi on paikoillaan. Eipä ole hätä tämän näköinen, apuvälineitä liiteristä etsimään. Nappasin koivupöllejä, pienen kuormalavan ja rimanpätkiä, ja päätin nurkka kerrallaan kammeta kiveä ylöspäin kuormalavalle. Sentti sentiltä kivi nousi hallitusti eikä voimaakaan tarvinnut pahemmin käyttää, kun ujutteli tavaraa kiven alle aina kun sinne jotain mahtui. Nosto-operaatiossa kivi kääntyikin sopivasti kantilleen ja pyörähti melko helposti kuormalavan päälle. Seuraavaksi alkoikin jännittävä operaatio, eli saako kiven siirrettyä pöllien päällä rullaamalla laatoituksen ja kukkapenkin yli?
Aika monta työvaihetta oli, että kiven sai kuvan oikeasta alanurkasta kuormalavalle. Määränpää häämöttää kuvan yläreunan keskellä.
Kuormalava rutisi uhkaavasti, kun heijasin kivenjärkäleen sen vieressä odottavien rimojen ja pöllien päälle. Kesti kuitenkin ja pöllitkin pysyivät kiltisti paikoillaan. Varovasti kokeilin tuupata kiveä ja kevyestihän se rullasi eteenpäin. Kukkapenkin ylitykseen käytin kuormalavaa, sillä ajattelin sen avulla saavani kiven turvallisemmin kärhön ohi. Tässä vaiheessa jouduin käyttämään ihan raakaa voimaa, jotta sain kiven kammetuksi lavan päälle ja siitä takaisin pöllien päälle rullaamaan.
Ja taas mennään. Tässä vaiheessa huomasin pelastaa verenpisarat grillikatoksen edestä kauemmas turvaan.
Tuli seuraava ongelma: kuinka saada kiven kulkusuuntaa käännettyä 90 astetta ja kivi turvallisesti pation laatoituksella olevien aukkojen yli? En keksinyt muuta tapaa kuin heijata kiveä edestakaisin paikoillaan ja kääntää pöllejä yksi kerrallaan pikkuisen kohti uutta suuntaa. Viimein se onnistui ja alkoi alamäki kohti oikeaa osoitetta.
Kulkusuunta vaihdettu melkein ongelmitta. Mäkeä laskemaan!
Hetken aikaa meni loistavasti, sillä esikoinen innostui siirtämään kiven alta vapautuneita pöllejä kiven etupuolelle eikä minun tarvinnut leikkiä mustekalaa painavan kiven ja pöllien kanssa. Lapsi sai toki tarkat turvaohjeet eikä ihan kiven viereen ollut asiaa. Sen verran jännittävää touhua tämä oli, että päätin ohjata kiven lyhintä reittiä pois laatoitukselta. Ei huvittaisi alkaa korjaamaan laatoitusta tai peruuttamaan kiveä pois grillikatoksesta, jos homma lähteekin totaalisesti lapasesta.
Aukko ylitettiin taas lavan päältä pyörähtäen. Vajaa pari metriä vielä matkaa.
Viimeinen loppurutistus ja se on siinä! Paitsi ettei ollutkaan: kuormalavan edessä olleet pöllit lähtivätkin huomaamattani vierimään pikkuisen liian kauas kuormalavasta samaan aikaan kun itse pyöräytin kiveä kuvitellen sen laskeutuvan rimojen ja pöllien päälle ja suorastaan vierivän lopulliseen kohtaansa.
Hups, sehän lähti vauhdilla! Ainut hetki, jolloin kaikki ei ollutkaan ihan hallinnassa.
Ja taas rautakanki käteen. Nyt en enää käyttänyt rimoja apuna, vaan pyörittelin kiveä loppumatkan pöllien päällä. Pari pyörähdystä, vähän asettelua ja kivi oli oikein päin lopullisella paikallaan.
Ja taas mennään, tällä kertaa vierittämällä.
Pienemmät kivikaverit siirtyivät vierittämällä tai kottikärryn kyydissä ja lopputuloksena on mielestäni aika kiva kiviryhmä.
Toissapäivänä työ jäi tähän vaiheeseen.
Eilen muiden töiden välissä laittelin muutaman kiven paikoilleen ja mallailin tulevan polun reunaa. Nurmikkokin on vihdoin leikattu, sen hoiti isäntä.
Tästäpä tämä kivinen urakka taas hiljalleen alkaa edistyä. Tervetuloa Sussi lukijoideni ihanaan joukkoon!

22 kommenttia:

  1. Wau!! Oli jännittävä seurata homman edistymistä ja onnittelut uurastuksen lopputuloksesta!!! Naisenergia rules! Ja oikein hyvältä näyttää patioprojektin & ympäristön muovautuminen suunnitelmasi mukaan! Miesten kanssa on tosiaan niin, etteivät pienet, vienot ehdotukset tule oikein rekisteröidyksi, pitää komentaa kunnolla ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se vain taitaa olla, että toiveet ja vihjailut kaikuvat kuuroille korville ja suora käsky on komentelua ja nalkuttamista :D No, tulihan tuo kivi siirretyksi noinkin.

      Poista
  2. Hienosti hoidettu! Minullakin on taas jossain vaiheessa kivien pyörittelyä edessä. Tosin vähän pienempien kivien ja toivon, että saisin ne ihan ilman apuvälineitä pyöriteltyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on ollut niin paljon jo pienten kivien asettelua, että oli ihan mukavaa painia vaihteeksi vähän järeämmän murikan kanssa.

      Poista
  3. Hyvännäköinen istuinkivi, ihan selvä pyllynpaikkakin valmiina! :) Mahtavaa kekseliäisyyttä, kyllä se usein niin menee, että hommat hoituu nopeiten kun tekee itse. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä on jo ehditty istua niin paljon, että on muotoutunut ergonomiseksi :D Itse tekemällä saa tosiaan nopeammin, niin ei mene aikaa toisen tekemisvaihteen käynnistymisen odotteluun. Tosin isäntä varmasti olisi saanut kiven siirrettyä puolessa siitä ajasta, mitä itselläni meni, jos olisi tehnyt saman tien silloin kun sanoin.

      Poista
  4. Hyvä Minna! Hienosti tehty ja komea on lopputulos. Kyllä se taitaa tosiaan olla niin, että vihjailut ovat täysin tehottomia ja kaikuvat kuuroille korville. Jos haluaa, että jotain tulee tehdyksi, on parasta sanoa suoraan - tai tehdä itse ;) Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, vihjailut eivät tehoa ja suoraan sanominen on komentelua :D Helpommalla selviää, kun tekee itse. Kivaa päivänjatkoa!

      Poista
  5. Olet sinä neuvokas! Hattua nostan...

    VastaaPoista
  6. Hyvä sinä! Kapulasysteemiä minäkin olen käyttänyt ja se toimii, mutta kyllä urakan jälkeen tietää töitä tehneensä. Upeita nuo teidän kivet. Niistä tulee kivoja yksityiskohtia pihaanne.
    Olen monesti miettinyt, onko miesten valikoiva kuulo silkkaa taktiikkaa. Pääsee vähemmällä, kun ei korvaansa ehdotuksille lotkauta. Jälkikäteen sitten todetaan, että olisinhan minä tuon voinut tehdä. Leikki leikkinä. Yleensä haluan nopeasti valmista ja edetä projekteissani, joten olen tottunut omatoimiseksi, enkä kaihda rankkojakaan tehtäviä, vaikka en niistä pidäkään. Sisällä kapuloiden tilalla käytän räsymattoa huonekalujen siirtämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmi kun noita kiviä ei löytynyt lisää kaivurin kaivuualueelta, vielä niille olisi löytynyt käyttöä. Ainakin kotitöissä taitaa päteä tuo miesten valikoiva kuulo. Nopeammin minäkin saan valmista kun itse teen ja tuleepahan kerralla sitten mieluisa lopputulos. Isäntä on kyllä paljon töissäkin eikä työpäivän jälkeen usein jaksa mitään rouvan puutarhaprojekteja miettiä.

      Poista
  7. Kätten taputuksia täältä noin sisukkaalle naiselle! Itsekin olen monet kivet siirtänyt. Viimeksi pari päivää sitten. Kun ei ole voimia, pitää tehdä viekkaudella! Mitäs mies sanoi, kun olit työn tehnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Taisi sanoa, että olisi hänkin sen voinut siirtää. Meillä taitaa olla kommunikaatiokatkos näissä puutarhajutuissa :D

      Poista
  8. Tuo kivensiirto kuulostaa niin tutulta, meillä pitää myös patistella ennenkuin jotain tapahtuu. Pöllitekniikka täytyykin laittaa korvantaakse. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä olla ainakaan yksin tämän ongelman kanssa muidenkin kommenteista päätellen! Pöllit todella toimivat muuallakin kuin elokuvissa. Pitää vain ensin saada kivi kammetuksi niiden päälle ja se onkin välillä haastavampi urakka.

      Poista
  9. Tässähän joutui ihan henkeään pidättelemään niin jännää oli. Hyvin keksitty eikö mies ihmetellyt miten sinä onnistuit sen sinne saamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittäviä hetkiä oli minullakin, varsinkin siirto-operaation alussa, kun en tiennyt, miten homma lähtee onnistumaan. Eipä hän suuremmin ihmetellyt. Olenhan ennenkin kiviä siirrellyt, vaikka tuo olikin painavimmasta päästä ja reitti kulki hankalasti pation poikki.

      Poista
  10. Hienosti hoidettu naisvoimin ja neuvokkuudella! Suuret kivet ovat hienoja pihan asetelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kivet ovat komeita, olisivatpa vain vähän kevyempiä siirrellä. Tai ehkä siksi ne ovatkin niin hienoja, kun niitä ei noin vain siirrelläkään.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!