Vyöryvät kivet

Eihän tässä miehiä ja muskeleita tarvita, tuumasin, kun tuijottelin vuoden hiekkalaatikon vieressä lojunutta kiveä. Olin kaavaillut sitä istumapaikaksi grillikatoksen luo toisen kiven kaveriksi, mutta kuvittelin sen liian painavaksi siirtää itse rikkomatta uutta patiota. Olin toki vihjaissut isännälle sen lopullisesta paikasta ja muutama muukin kivenpyörittelijäksi sopiva lihaskimppu kuuli kyllä suunnitelmistani, mutta siellä se murikka vain edelleen nökötti nurmen keskellä. Pitäisi kai suoraan sanoa, että tuo tuonne nyt ja saman tien. Taitaa olla jo tuttu näky tällä pihalla se, että emäntä siirtelee lohkareita sinne tänne.

Tähän päästiin, mutta kuinka? Se selviää, kun luet tarinaa eteenpäin.

Pieni ensikokeilu rautakangen kanssa johti tuumaustaukoon: kivi nousi kyllä, mutta olihan se ihan järkyttävän painava ylämäkeen siirrettävä ja vielä hankalan muotoinen tasapaksu pötkylä, joka on ihan joka kantilta yhtä painava. Moni kivenjärkäle on siirtynyt helposti kevyemmästä päästä pystyyn kampeamalla tai edestakaisin nitkuttamalla, tämä tuumasi vain, että tässä olen ja pysyn. Lisähaastetta toi patio, sillä eihän tuollaista järkälettä voi laatoituksen päältä vieritellä, siinähän halkeaa laatta jos toinenkin ennen kuin kivi on paikoillaan. Eipä ole hätä tämän näköinen, apuvälineitä liiteristä etsimään. Nappasin koivupöllejä, pienen kuormalavan ja rimanpätkiä, ja päätin nurkka kerrallaan kammeta kiveä ylöspäin kuormalavalle. Sentti sentiltä kivi nousi hallitusti eikä voimaakaan tarvinnut pahemmin käyttää, kun ujutteli tavaraa kiven alle aina kun sinne jotain mahtui. Nosto-operaatiossa kivi kääntyikin sopivasti kantilleen ja pyörähti melko helposti kuormalavan päälle. Seuraavaksi alkoikin jännittävä operaatio, eli saako kiven siirrettyä pöllien päällä rullaamalla laatoituksen ja kukkapenkin yli?

Aika monta työvaihetta oli, että kiven sai kuvan oikeasta alanurkasta kuormalavalle. Määränpää häämöttää kuvan yläreunan keskellä.

Kuormalava rutisi uhkaavasti, kun heijasin kivenjärkäleen sen vieressä odottavien rimojen ja pöllien päälle. Kesti kuitenkin ja pöllitkin pysyivät kiltisti paikoillaan. Varovasti kokeilin tuupata kiveä ja kevyestihän se rullasi eteenpäin. Kukkapenkin ylitykseen käytin kuormalavaa, sillä ajattelin sen avulla saavani kiven turvallisemmin kärhön ohi. Tässä vaiheessa jouduin käyttämään ihan raakaa voimaa, jotta sain kiven kammetuksi lavan päälle ja siitä takaisin pöllien päälle rullaamaan.

Ja taas mennään. Tässä vaiheessa huomasin pelastaa verenpisarat grillikatoksen edestä kauemmas turvaan.

Tuli seuraava ongelma: kuinka saada kiven kulkusuuntaa käännettyä 90 astetta ja kivi turvallisesti pation laatoituksella olevien aukkojen yli? En keksinyt muuta tapaa kuin heijata kiveä edestakaisin paikoillaan ja kääntää pöllejä yksi kerrallaan pikkuisen kohti uutta suuntaa. Viimein se onnistui ja alkoi alamäki kohti oikeaa osoitetta.

Kulkusuunta vaihdettu melkein ongelmitta. Mäkeä laskemaan!

Hetken aikaa meni loistavasti, sillä esikoinen innostui siirtämään kiven alta vapautuneita pöllejä kiven etupuolelle eikä minun tarvinnut leikkiä mustekalaa painavan kiven ja pöllien kanssa. Lapsi sai toki tarkat turvaohjeet eikä ihan kiven viereen ollut asiaa. Sen verran jännittävää touhua tämä oli, että päätin ohjata kiven lyhintä reittiä pois laatoitukselta. Ei huvittaisi alkaa korjaamaan laatoitusta tai peruuttamaan kiveä pois grillikatoksesta, jos homma lähteekin totaalisesti lapasesta.

Aukko ylitettiin taas lavan päältä pyörähtäen. Vajaa pari metriä vielä matkaa.

Viimeinen loppurutistus ja se on siinä! Paitsi ettei ollutkaan: kuormalavan edessä olleet pöllit lähtivätkin huomaamattani vierimään pikkuisen liian kauas kuormalavasta samaan aikaan kun itse pyöräytin kiveä kuvitellen sen laskeutuvan rimojen ja pöllien päälle ja suorastaan vierivän lopulliseen kohtaansa.

Hups, sehän lähti vauhdilla! Ainut hetki, jolloin kaikki ei ollutkaan ihan hallinnassa.

Ja taas rautakanki käteen. Nyt en enää käyttänyt rimoja apuna, vaan pyörittelin kiveä loppumatkan pöllien päällä. Pari pyörähdystä, vähän asettelua ja kivi oli oikein päin lopullisella paikallaan.

Ja taas mennään, tällä kertaa vierittämällä.

Pienemmät kivikaverit siirtyivät vierittämällä tai kottikärryn kyydissä ja lopputuloksena on mielestäni aika kiva kiviryhmä.

Toissapäivänä työ jäi tähän vaiheeseen.

Eilen muiden töiden välissä laittelin muutaman kiven paikoilleen ja mallailin tulevan polun reunaa. Nurmikkokin on vihdoin leikattu, sen hoiti isäntä.

Tästäpä tämä kivinen urakka taas hiljalleen alkaa edistyä. Tervetuloa Sussi lukijoideni ihanaan joukkoon!