Atsaleoja ja alppiruusuja

Kävimme eilen perheen kanssa retkellä Kuopiossa Niiralan alppiruusupuistossa sekä sen vieressä olevalla Valkeisenlammen puistossa. Pääsette tässä postauksessa mukaan katsomaan atsaleoja ja alppiruusuja. Kukinta alkoi olla jo loppusuoralla, mutta vielä siellä riitti ihasteltavaa. Olen käynyt puistossa viimeksi lähemmäs kymmenen vuotta sitten, jolloin pensaita oli vähemmän ja niistä monet olivat suunnilleen polvenkorkuisia, isoimmat metrin luokkaa. Puisto olikin muuttunut todella paljon siinä ajassa. Lajikekirjo III-vyöhykkeellä ei ole niin valtava kuin esimerkiksi Helsingissä sijaitsevassa Haagan alppiruusupuistossa, mutta täältä on hyvä hakea inspiraatiota pohjoisemmassa kestäviin alppiruusu- ja atsalealajikkeisiin.

Nimettömäksi jäänyt atsaleakaunotar.

Alueelle tultaessa ensimmäisenä on matalia alppiruusuja, jotka olivat jo kokonaan kukkineet. Pian polun toisella puolella alkaa atsalea-alue, jossa isoimmat pensaat olivat parimetrisiä ja suurin osa sopivasti katselukorkeudella. Niiden hunajainen tuoksu leijui tyynessä hellesäässä huumaavan voimakkaana. Puistoatsalea 'Illusia', joka minulla itsellänikin on, oli myös jo niin loppuun kukkinut, että siitä ei saanut edustavaa kuvaa.

Aurinkoisen päivän takia yleiskuvat ovat parhaimmillaan tätä luokkaa ja suurin osa on auttamattomasti ylivalottuneita. Keskitytään siis enemmän yksittäisiin kasveihin.

Tälle atsaleaihanuudelle en onnistunut löytämään nimeä. Nimikyltti oli niin tehokkaasti peittynyt tiheän oksiston sekaan. Sama kaunotar on postauksen ensimmäisessä kuvassa.

Upean sävyinen 'Adalmiina' erottui edukseen pääasiassa vaaleakukkaisten kumppaniensa joukosta.

Kullankeltainen 'Onnimanni' oli toinen hyvin joukosta erottuva. 

'Onnimanni' ja kaverit. Atsaleoista ei tiennyt, mistä yksi pensas alkaa ja toinen päättyy. Lajikkeet on istutettu sekaisin ja aikaa myöten ne ovat kasvattaneet oksansa toistensa sekaan.

'Tarleenaan' ihastuin niin kovasti, että aloin heti miettiä, missä meillä löytyisi tällaiselle paikka. Vielä en keksinyt.

Sama 'Tarleena'. On se vain niin kaunis, ainakin tässä loppukukinnan värissään. Väri on varmaan vahvempi kukinnan alussa.

Atsaleojen jälkeen polku haarautuu kahtia ja kiertää lenkin alppiruusualueen keskellä. Tienristeyksen kohdalla näkymää hallitsee valtavan kokoinen marjatanalppiruusu 'Mikkeli'.

Valkokukkaisen pensaan kuvaaminen auringonpaisteessa on mahdoton tehtävä omalle kameralleni, mutta tämä oli pakko kuvata ihan jo sen vuoksi, että itselläni on kaksi näitä. Korkeutta 'Mikkelillä' oli varmaan lähemmäs neljä metriä.

'Mikkelin' kukat avautuvat vaaleanpunertavina ja haalistuvat melkein puhtaan valkoisiksi.

'Helsinki University' oli parhaassa kukassaan ja nuppujakin vielä riittää.

'Marketta' oli myös todella kaunis.

Puistossa on muitakin kasveja. Alppiruusualue jää polun vasemmalle puolelle ja oikealla puolella on saniaismetsää.

Alppiruusujen keskellä on korkeita syreenejä, joista oli muodostunut hämyisä maja. Syreenit olivat vasta nupullaan.

Polun yhdessä kohdassa on pensasmustikoita, jos oikein lajin tunnistin. Nämä pensaat olivat melkein itseni korkuisia.

Tämä on ilmeisesti 'Haaga'. Aurinkoisemmassa kohdassa olevat 'Haagat' olivat jo kukkineet, mutta tämä siimeksessä oleva yksilö oli vielä juuri ja juuri kuvauskelpoinen.

Lähestymme atsalea-aluetta. Takana 'Mikkeli', jonka toisella puolella polku haarautui, etualalla ehkä 'Marketta'. Nimikylttiä en ehtinyt etsiä, sillä lapsilla alkoi jo olla kiire leikkipuistoon.

Jatkoimme alppiruusupuistosta Valkeisenlammen puistoon, jossa isäntä ja lapset lähtivät leikkipuistoilemaan ja itse jatkoin Karon kanssa kukkakierrokselle. Postaan sieltä sitten kun ehdin käydä läpi suunnilleen kolmesataa ottamaani kuvaa. Ehkä ensin tulee pari postausta omalta pihalta, sillä kaikenlaista on taas hellekeleistä huolimatta tapahtunut. Mukavaa, aurinkoista juhannusviikkoa!