Heinäkuun alun näkymiä

Hienoa heinäkuuta! Minä jo aamulla ikkunasta ulos katsoessani ajattelin, että heinäkuu alkaakin oikein lupaavasti, kun mittarissa on 19 astetta lämmintä, aurinko paistaa ja tuulee kevyesti. Ja sää pysyikin muutaman tunnin sellaisena. Nyt sataa (taas!) vettä. Ihan varmasti siinä on jokin taika, että juuri silloin sataa kun pionin kukat alkavat aueta! Eikä siltä voi välttyä, vaikka puutarhassa olisi vain kaksi pionia.

Perintöpioni 'Elinan' melkein täysin auennut kukka, taustalla tarhakurjenpolvea.

Tänä vuonna tässä 'Elinassa' on peräti 30 nuppua, muutama kukka on jo melkein auki. Kärhöportin toisella puolella olevasta laskin 20 isompaa. Aikamoinen parannus viime vuoteen, jolloin kummassakin oli kymmenisen kukkaa. Taustalla viimeiset kivituhkat odottavat lapiota ja kottikärryä.

Aurinkopenkin vaaleanpunaisen värin herruus jäi hetkelliseksi, sillä nyt sinne on ilmestynyt pari sinistä kukkaa. Sain viime viikolla äidiltäni sinisen siperiankurjenmiekan taimen, jossa oli pari kukkanuppua. Luulin sen suuttuvan siirrosta, sillä alkukesällä siirretty tarhakurjenmiekka veti takaisin kaikki tulossa olleet nuppunsa ja kuivatti vielä lehtienkärkiäkin varmuuden vuoksi. Onneksi tämä ei ollut niin nirppanokka, vaan aukaisi ainakin ensimmäisen nupuistaan.

Toivottavasti tämä ei jatkossa käyttäydy samalla tavoin lehtiperennan tavoin kuin valkoiset siperiankurjenmiekkani, vaan kukkisi edes silloin tällöin.

Ensimmäinen kukkiva tarhakukonkannus sattui olemaan samaa sinisen sävyä kuin parin metrin päässä oleva siperiankurjenmiekka. Minusta tämä olisi voinut kasvaa vähän korkeammaksikin: nyt varrella on mittaa hädin tuskin 20cm ja sekin vähä luikertelee maata myöten.

Kahdesta sinisestä väripilkusta huolimatta punainen on aurinkopenkin vallitseva väri. Ihanat leijonankidat...

... ja isotähtiputket kukkivat näyttävästi. Aidan edessä on se korkea purppurapunalatva, mitä olen haikaillut pitkään. Sain keväällä jakopalan tuttavalta, mutta näytti vähän siltä, että se suuttui hellekelillä siirrosta, joten en maininnut blogissa mitään. Nyt se on niin lupaavasti kasvussa, että pääsee jo pikkuisen näyttäytymään täälläkin.

Kurkkasin aidan yli kivikkorinteen puolelle. Isotähtiputket alkavat kukkia sielläkin ja ovat muutkin kasvit rehevöityneet. Kevätvuohenjuurille rinteen tämä pää on varmaan liian kuiva ja paahteinen, sillä ne ovat aurinkoisina päivinä nuupottaneet lehtiään. Siirränkin ne tuoksuvattujen paikalle syksyllä, jos vatukosta on päästy siihen mennessä eroon.

Pian rinteessä kukkii isotähtiputkien lisäksi maksaruohoja. Keskellä tummimman vihreinä nousevat punatähkät alkavat myös muodostaa nuppuja.

Tältä näyttää tuoksuvatukko tasan kolme viikkoa myrkytyksestä. On sillä jotain vaikutusta ollut, mutta riittiköhän yksi käsittely kuitenkaan?

Pihaantulosta näyttää tältä. Vatuissa on vielä aika paljon (liikaa) vihreää minusta. Tältä puolelta näkyvät myös kivikkorinteen karuimmassa osassa kukkivat keltamaksaruohot.

Jotkut kivistä ovat suoraan juurimaton päällä, joidenkin alla on sentti-pari hiekkamultaa. Keltamaksaruoho viihtyy mainiosti.

Kivikkorinnettä vastapäätä pihatien toisella puolella olevalla pikkuniityllä kukkii päivänkakkaroiden seurana pieni (aho-)orvokki. Sen vieressä on ihan minikokoinen bellis, sillä siirsin orvokin aiemmin aurinkopenkistä bellisten keskeltä niitylle enkä alkanut repiä juuria erilleen toisistaan.

Etupihalla pikkujasmikkeet aloittelevat kukintaa. Pian niiden metsämansikkainen tuoksu leviää ympäri etupihaa.

Pation luo kolmiopenkkiin istuttamani 'Voluceau' on aukaissut kaksi kukkaa. Osa lehdistä taisi kärsiä jossain vaiheessa kylmästä tai auringonpaisteesta, mutta onneksi uusi kasvu näyttää paremmalta.

Kellarissa talvetettu jättiverbena on myös aloittanut kukinnan. Värinsä puolesta tämä ei ole paras valinta punaista seinää vasten, mutta harmaisiin kiviin sopii kauniisti. Ja viihtyy loistavasti paahteisella kasvupaikallaan. Perhosia vielä odotellaan. Ehkä ne ilmestyvät sitten kun kukkia on enemmän auki.

Mukavaa uutta viikkoa ja kukkaisaa heinäkuuta!