keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Päänvaivaa

Komeasinikuunlilja 'Elegans'. 
En ole pitkään aikaan purkanut yksivuotissynttäripostaukseeni tulleita kysymyksiä. Nyt on aika pureutua Maatuskan (Selätön puutarhuri -blogi) esittämään kysymykseen, joka kuuluu näin:

Mikä on puutarhassasi kohta, jonka haluaisit uudistaa/muuttaa?

Luulin, että tähän kysymykseen olisi helppo vastata, sillä keskeneräisiä "sitä sun tätä" -penkkejä ja rytöläjiähän meillä riittää. Osaan alueista on jo suunnitelmat toteutusta vaille valmiina, kuten marjapensasalueeseen...
Nurmet rikkaruohoineen pois ja koko pensasalue hake- tai kivituhkapintaiseksi. Ehkä pari uutta marjapensastakin ränsistyneiden tilalle.
... ja autotallin vierustaan.
Tältä näytti toukokuussa. Muutos on meneillään, mutta siitä lisää joskus toiste.
Liiterin takana on aivan kamala kaaos, oikea rytöläjien kantaäiti. Siitä en rohkene edes kuvaa näyttää, mutta se saakin toistaiseksi jäädä rauhaan, kun ei näy juuri mihinkään. Takapihalla oleva metsänreuna-penkki on yksi sekasotku, johon ei tunnu löytyvän oikeita kasveja. Se olisi hyvä vaihtoehto tähän postaukseen, mutta sen suurimmat ongelmat ehkä poistuivat, kun luovuin yrityksestä etsiä sinne hapanta maata kaipaavia kasveja ja siirsin keväällä alppiruusun kärhökaaren laajennusosaan.
Istumakiveltä vasemmalle on lemmikkien kuiduttua joitakin jaloangervoja, pari ritarinkannusta, lehtosinilatva, kolme pikkutöyhtöangervoa ja paljon tyhjää multatilaa.
Valitsen siis uudistuskohteeksi heti olohuoneen ikkunan edessä olevan valkean varjopenkin. Myös siellä kasvit tuntuvat vaihtelevan paikkojaan joka vuosi eivätkä palaset loksahda kohdilleen millään. Se olisi ihana saada toimimaan, sillä se näkyy niin hyvin olohuoneesta. Kaikki penkin kasvit ovat sellaisia, joita siellä haluankin olevan, mutta ongelmaksi tulee niiden ryhmittely ja penkin kapeus.
Komeasinikuunliljat ('Elegans') ovat kasvaneet valtavan kokoisiksi ja jaloangervot ('Brautschleier' sekä 'Weisse Gloria') näyttävät niiden rinnalla lilliputeilta. Sulkavaleangervo on hassu tupsu penkin päässä.
Istutusaluetta on tarkoitus jatkaa seinänvierusta eteenpäin ja pelinurmen tarpeen vähetessä myös kauemmas seinästä, mutten ole tohtinut lapioon tarttua ennen kuin on edes jonkinlainen uusi suunnitelma mielessä.
Pallopeleille pitää jättää tilaa, mutta kuinka paljon? Saisiko kasvit ryhmiteltyä kauniisti, jos leventäisi penkkiä puolisen metriä pois päin seinästä?
Yksi asia on kuitenkin varma: penkkiin istutettu hämyvuokko pitää siirtää pois ennen kuin se kuolee kokonaan. Se ei jostain syystä viihdy tuolla.
Koko seinänvierusta on puolivarjoisa aamupäivällä, aurinkoinen pari-kolme tuntia puoliltapäivin ja täysvarjossa noin kahdesta eteenpäin koko loppupäivän. Kuunliljoilla on varjoa hiukan pidempään kuin loppupenkillä.
Tässäpä sitä onkin taas pulmaa kerrakseen pohdittavaksi.

18 kommenttia:

  1. Ihanaa, noin paljon tilaa uusille kasveille! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tilaa olisi kyllä ihan hyvin vielä. Pitää vain malttaa vielä sen aikaa, että lapset siirtyvät omalta pihalta juoksemaan ympäri kyliä :D

      Poista
  2. Seinänvierustat ovat usein vaikeita, kuivia ja varjoisia paikkoja. Miten olisi akileijat? Ne kyllä sitten kylväytyvät, mutta niistä tulisi ihan kivaa lehtimassaa tuohon. Kukkavarret leikkaamalla nyt kukinnan jälkeen saa vielä uusintakukinnankin. Voisi myös kokeilla joitakin laukkoja, jotka näyttävät kivalta noustessaan kuunliljonen yläpuolelle. Penkin leventäminen kyllä auttaa yleensä aina, kapea penkki on jotenkin aina sellainen onneton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nämä olemassa olevat kasvit ovat viihtyneet ihan hyvin tuolla. Varjoa on sen verran suuren osan päivästä, ettei maa pääse kuivumaan pidemmälläkään poudalla ihan korpuksi. Akileijat voisivatkin olla hyviä välikasveina. Ihan tontin rajalla on edellisen asukkaan jäljiltä todella kaunis vaaleanpunertava, melkein valkoinen lehtoakileija. Olen sitä joka vuosi katsellut sillä silmällä, että mihin sen siirtäisin. Laukoista ainut punaiseen seinään sopiva ja noiden kuunliljojen ylle nouseva taitaa olla 'Mount Everest'. Pistetään muistiin syksyä varten. Ja ehkä alan vakavissani pohtia penkin leventämistä. Syksyllä olisi helppo täysikokoisilla kasveilla mallailla ryhmittelyä järkeväksi. Kiitos ideoista!

      Poista
  3. Entä jos siirtäisit kuunliljoja eteen ja laittaisit niiden taakse kotkansiipeä? Sen korkeus sopisi kuunliljojen kanssa ja muutenkin paikan valo-olosuhteet kotkansiivelle. Minä en ole oikeastaan koskaan saanut istutusalueita kerralla suunniteltua. Penkit ovat venyneet pituutta ja leveyttä ja kaartuneet johonkin suuntaan sen mukaan, kun olen hankkinut kasveja. Joskus jotain on täytynyt siirtää, mutta usein päässä on jonkinlainen ajatus toivekasveista.
    Rytöpaikkoja on taatusti joka pihassa. Minullakin. Aikansa ne muhivat päässä ja välillä vähän hermostuttavatkin. Sitten päässä kuuluu naps ja alkaa tapahtua. Yhdyn Sari S:n kommenttiin eli ihanaa, että on paljon tilaa uusille kasveille ja mahdollisuuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat ja kotkansiipi sopivat hyvin yhteen, mutta haluan tuohon mieluummin jotain kukkivaa. Harvoin täälläkään kasvit saman tien lopullisia paikkojaan löytävät, mutta eivät ne nyt noin pitkään piirileikkiä pyöri mitä tuossa penkissä. Tilaa täällä kyllä vielä riittää, kunhan lapset vain kasvavat pois omalla pihalla pyörimisiästä.

      Poista
  4. Ikkunan alusta on mielenkiintoinen kohta, sillä se on teillä aina silmissä sekä ulkoa että sisältä. Kuunliljat ovat varjoalueen helppoja ja näyttäviä kasveja, joten ne ainakin jäävät. Between ehdotti edellisessä kotakansiipeä, joka on melko korkea. Tuntuu ihan hyvältä ajatukselta istuttaa jotakin saniaista taakse ja niiden eteen kuunliljat, kuten ehdotettiin. Matalaa mattomaista kasvustoa kehittää kevätkaihonkukka ja kuunliljojen väliin voisi tuikata kukkimaan vaikkapa illakkoa.
    Kyllä muutosten suunnittelu ja toteutus on innostavaa. Onneksi aina joku paikka vaatii hommaan ryhtymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kasveja ryhmitellessä pitääkin ottaa huomioon se, että istutusaluetta katsotaan sekä edestä että takaa. Kaikki tuossa olevat kasvit, paitsi se hämyvuokko, jäävät tuohon seinustalle. Illakko on hyvä ehdotus, tuoksuvat kasvit ovat mieleeni. Suunnittelu on todellakin innostavaa ja toteutus myös.

      Poista
  5. Kiitos kun paneuduit kysymykseeni. Tuossa on potentiaalia oikeastaan vaikka mihin suuntaan. Isontaisin reilusti aluetta, leventäisin ja pidentäisin. Tuohon sopisivat myös valkoinen lehtosinilatva, ranskantulikukka, kurjenkello ym.
    Vähän uudelleen järjestelyä, kasvilisäyksiä ja siitä tulee kaunis. Laittaisin kuunliljaa myös toiseen päähän tasapainottamaan aluetta. Tässä mä latelen ohjeita, ethän tainnut edes kysyä ehdotuksia, sori ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys olikin mielenkiintoinen :) Pidennys onkin ollut mielessä jo pidempään, mutta ei vain ole ollut aikaa sitä tehdä. Ehkä aloitankin penkin levennyksestä. Lehtosinilatvaa ja ranskantulikukkaa en edes tullut itse ajatelleeksi, ehdottomasti ne mietintämyssyyn! Ilman muuta ehdotukset ovat sallittuja, jopa erittäin toivottuja! Oma pää on usein jumittunut johonkin tiettyyn ajatukseen, joten toinen näkökulma voi saada palaset loksahtamaan paremmin paikoilleen. Kiitos ajatuksista ja ideoista!

      Poista
  6. Minullakin on noita varjoisia seinänvierustoja ja kotkansiivet ovat komeita syksyyn asti. Sormustinkukat kylväytyvät myös varjopenkkiin,ja pysyvät hienosti pystyssä, mutta sinulla on pieniä lapsia, joten et ehkä halua niitä pihallesi. Kaikkein varjoisimmassa penkissä minulla kasvaa seppelvarpu, joka nytkin kukkii ja tuoksuu ihanasti ja on tosi huoleton kasvi, vaikka vähän pallokin sinne pyörisi. Vieressä molemmin puolin on kuunliljat. Helppo penkki! Vinkkejä voi antaa, mutta sinä tunnet pihasi ja maanlaadun, se mikä menestyy toisella, ei ehkä sovi lainkaan toisen puutarhaan. Mukavia suunnitteluhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormustinkukkia ei tosiaan ole tulossa vielä muutamaan vuoteen. Pidän kyllä niistä. Haluan tuohon penkkiin kukkivia kasveja, joten kotkansiipeä ei ole tulossa. Sekin on komea kasvi, mutta lähtee todella hitaasti keväällä kasvuun. Kuinkahan seppelvarpu pärjää katolta tulevien lumien alla? Seinustalle nimittäin kasaantuu talvella 1,5-2m korkeat kinokset. Pidän sen kyllä mielessä, silä tähän aikaan kukkivia kasveja tuntuu olevan minulla aika vähän ja tuoksu on aina plussaa. Tuossa penkissä on ihan hyvät olot kasveille ja ainakin kuunliljat ja jaloangervot ovat viihtyneet oikein hyvin, sulkavaleangervokin nyt, kun on kasvattanut vähän isomman juuriston. Kiitos ideoista!

      Poista
    2. Seppelvarvun luulisi selviävän mistä vaan, kuuluisan kestävyytensä takia se tienvarsi-istutuksiinkin niin usein päätyy.

      Poista
    3. Ahaa, kiitos tiedosta! Sittenpä otan myös seppelvarvun mukaan mietintämyssyyn.

      Poista
  7. Varjoisessa penkissä on hyvät, sekä huonot puolensa. Kukkivat kasvit yleensä tarvitsevat paljon valoa suurimman osan päivästä. Itse kiinnittäisin ehkä huomiota kasvien toisiinsa sopiviin lehtimuotoihin tasapainoisen lopputuloksen saamiseksi. Kuunliljat ovat tyylikkäitä ja paikkaan hyvin sopivia, joten niitä laittaisin lisää. Kaveriksi sopisivat mielestäni mainiosti jaloangervot, joille paikka jo valo- olosuhteidenkin osalta sopii hyvin. Ne myös pysyvät tukematta pystyssä ja lajikkeissa on paljon valinnan varaa. Mukavia suunnitteluhetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat ja jaloangervot ovat minunkin mieleeni ja ne ovat viihtyneet tuossa oikein hyvin. Sulkavaleangervokin on kasvanut reippaasti viime vuodesta, joten taitaa sekin viihtyä. Tuon penkin etu on selvästi varjoisuus, sillä vaikka se on kuivahkolla talonseinustalla, niin varjoisuuden takia kasvit pärjäävät siellä kastelemattakin. Kiitos, luulen, että tämän penkin suunnittelusta tuleekin mukava prosessi :)

      Poista
  8. Heh, ihan samaa ajattelin kuin Sari S tätä lukiessani: ihanan paljon suunniteltavaa ja ihanan paljon tilaa puutarhalle levitä :) Minulla yhdessä penkissä kasvaa kuunliljojen lomassa kurjenmiekkaa ja minusta ne ovat kauniita yhdessä. Ainoa vaan, että kurjenmiekat kukkivat niin lyhyen hetken, että niistä ei kovin pitkäaikaista kukkaloistoa saa aikaiseksi. Erilaiset keijunkukat ovat myös kauniita ryhmissä - tosin niitäkään ei voi kamalan räväkiksi kukkijoiksi sanoa :) Mukavia suunnitteluhetkiä sinulle, se on mukavaa puuhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenmiekat ja kuunliljat ovatkin varmasti kauniita yhdessä, mutta tuo seinänvierus on ehdottomasti liian pimeä kurjenmiekoille. Keijunkukat voisivatkin olla harkitsemisen arvoinen ajatus. Eihän tuossa nyt kovin räväkkää kukintaa välttämättä tarvitsekaan olla, pääasia, että jotain kukkii koko ajan. Kiitos ideoista, suunnittelusta onkin tulossa uusien ajatusten ja ideoiden voimin oikein mukavaa puuhaa :)

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!