Juttuja viikon varrelta

Viikko on ollut kiireinen sekä kodin ja töiden puolesta että kukkarintamalla. Entisiä kylvöksiä on itänyt tasaiseen tahtiin, uusia siemeniä kylvetty ja pistokkaita otettu. Ja jotta tila varmasti loppuisi kevään mittaan kesken, piti ostaa vielä lisääkin siemeniä.

Kivikkorinteeseen ristikkiä, kasvimaalle hassunnäköisiä kurpitsoja.

Osalla kasveista on hirmuinen kiire kasvaa, kun pääsivät kasvun vauhtiin. Ehkä huimin tahti on karjalanneidolla.

Vasemmalla karjalanneito kuusi päivää sitten, oikealla tänään.

Viime vuonna tekemäni minikasvari on nyt pistokaskaappina. Tosin tila loppui jo siitäkin kesken.

Muutama päivä sitten "kasvarissa" oli neljä ruukkua kärhöjä, kaksi ahkeraliisaa ja kaksi pelargonia.

Siirsin tänään pelargonit pois, kun piti saada tilaa kolmelle jättiverbenan pistokkaalle. Huomatkaa muuten takimmaiset kärhöpistokkaat. Lupaava merkki, että pari lurpottajaa ovat nousseet pystympään.

Ensimmäinen hankikylvöni ikinä alkaa olla voiton puolella, sillä jo puolessa kylvöksistä näkyy elämän merkkejä. Melkein kaikkia hangen alle joutuneita siemeniä kylvin jo syksyllä, mutta halusin tuplata onnistumisen mahdollisuuden kylvämällä niitä eri tavoilla. Suurin osa kylvämistäni siemenistä on peräisin syksyllä kiertäneestä perennasiemenkirjeestä ja siinä onkin monta minulle ennestään tuntematonta ihanuutta. Nyt itäneiden joukossa on punahattua, pikkuampiaisyrttiä sekä Pihan vuosi -blogin Annikan silmäkatanaa ja morsiusharsoa. Itämättä ovat tähtililja, palloesikko, purppurapunalatva ja tarhakylmänkukka. Mikään kiire ei vielä ole, sillä otin kylvöksetkin sisälle vasta 22.3.

Etualalla silmäkatanat, taaempana punahattuja. Kasvuvauhdissa on hirmuinen ero, sillä nämä itivät peräkkäisinä päivinä.

Oikealla morsiusharsot, vasemmalla pikkuampiaisyrtit.

Hankikylvösten lisäksi odottelen malttamattomana kellarissa talvehtineiden kärhönsiementen itämistä. Ja onhan tässä tullut ajankuluksi kylvettyä kesäkukkiakin, uusimpia itäneitä ovat samettiruusut, tuoksupielukset ja purppurarevonhännät. Näistäkin ainoastaan samettiruusuja olen kasvattanut aiemmin.

Tuoksupieluksia.

Purppurarevonhännät ovat jo heti taimivaiheessa upean värisiä.

Pahoin pelkään, että kaikki tällä viikolla itäneet taimet ovat koulimista vailla samoihin aikoihin. Mitenkähän sitä saa taas tilan riittämään? Voi olla luovia ratkaisuja tiedossa... :D

Viikolla oli hyvät hankiaiset, joten kävin lasten kanssa "seikkailemassa" lähimaastossa. Yhden koivun ulkonäkö kiinnitti huomioni jo kaukaa, joten sitä piti käydä tutkimassa lähempää.

Onkohan alue ollut joskus laitumena, kun on jäänyt piikkilankaa maastoon? Tämä se on "kiva" yllätys metsurille sitten aikanaan.

Läheisellä hakkuuaukealla näkyi myös joukoittain kummallisia kuusentaimia. Viime kesän kuivuus ja kuumuus oli tainnut häiritä niiden kasvua. Aukon toisen laidan notkelmassa taimet olivat normaalimman näköisiä.

Vuosikasvaimet olivat käppyräisiä ja osa oli kokonaan kuivettunutkin.

Juhliin lähdössä, kun on tukka kiharrettu...?

Paksu lumikinos on myös loistava nälkäisen ja ahneen pikkukoiran aktivoimiseen. Hankeen polkaistaan mahdollisimman syvä kolonen, jonka pohjalle pudotetaan namipalanen (Karolle kelpaa mainiosti ihan sen omat nappulatkin). Nuoskalumeen tehty kolonen pysyy hyvin auki, vaikka koira pyörisi pidempäänkin ympärillä ihmettelemässä, miten namin saa suuhun. Ensimmäisellä kerralla Karo tuijotti hetken aikaa sen näköisenä, että mikäs juttu se tämä on. Äkkiä hoksasi kyllä, että kaivuuhommiin on alettava, jos mielii saada herkkupalasen suuhunsa.

Nuoskalumi ei oikein pöllynnyt, vaikka vauhtia oli tassuissa.

Joko mahtuu?

Jo!

Lumien sulaminen sai täälläkin jo kunnolla vauhtia, kun lämpötila kipusi eilen kymmeneen asteeseen. Tänään on ollut viileämpää, mutta silti sulamista näyttää tapahtuvan, sillä vesi virtaa pieninä puroina pihakiveystä pitkin kadulle. Pitää käydä jonain päivänä kamerakierroksella tutkailemassa, mtä hangen alta onkaan paljastunut. Aurinkoista viikonloppua!