Nuppuja, taimia ja raadeltu anoppi

Eteisessä on tungoksen lisäksi kerrassaan suloinen ilmestys: viime kesänä kasvattamani tarha-alppikärhön minikokoinen pistokastaimi on tehnyt pikkuisen kukkanupun. Kun taimella on korkeutta huimat viitisen senttiä, pitäisi nuppu varmasti katkaista pois, mutta miten sen oikein hennoisi tehdä!

Raskisitteko nyppäistä tästä nupun pois? Tämä söpöläinen on ihana vaaleanpunainen 'Pink Flamingo'.

Hiidenkiven riippuvat puutarhat... Piti saada kaikki sopimaan paremmin, joten pelakuut joutuivat yläilmoihin. Vähän turhan korkealle jäi, kun ei vain riittänyt ketjuissa pituus.

Siirsin eteisestä yhden pelakuulaatikon sisälle lämpimään, jotta saisin nopeammin pistokkaita. Viime vuonna parvekelaatikoissa oli kahta eri lajiketta, sillä pistokasmateriaalia ei vain ollut tarpeeksi. Tänä vuonna laitan kaikkiin laatikoihin samaa, joten tarvitsen viisi uutta tainta. Samalla ikkunalla kasvavat myös amaryllikset. Toinen on hyvävointinen, mutta toisessa on jotain kummaa. Osaatteko sanoa, kutsuuko komposti vai onko rylliksestä eläjäksi?

Kohta saa jo pari pistokasta.

Mikä amaryllistä vaivaa? Revennyt lehti voi olla lastenkin tekosia, mutta tuo punainen väri sisemmässä lehdessä ihmetyttää.

Taimivauvat sen kuin lisääntyvät. Omat siemenkylvökset eivät enää riittäneet, vaan piti käydä ostamassa vielä hopeaputouksen pistokastaimiakin lisäksi. Ajattelin kokeilla sitä tänä vuonna etupihan uusiin parvekelaatikoihin valkoisten pelargonien kaveriksi, sillä sininen lobelia punaista talonseinää vasten ei ollut viime kesänä oikein makuuni. Päätin säästää ja ostin vain viisi hopeaputousta, vaikka todellinen tarve olisi vähintään 11. Ja hyvä niin, sillä kotona niitä ruukuttaessani huomasin, että osa pitkistä versoista olikin tehnyt jo hyvät juuret naapuritaimen multapaakkuun, joten sain lopulta viiden taimen hinnalla yhdeksän tainta. Alkuperäinen suunnitelma muuttui pistokaslisäyksestä taivukaslisäykseksi (jos sitä termiä voi ruohovartisista käyttää).

Makkarin taimet: kuukausimansikoita, paprikoita, chilejä, hopeaputouksa ja yksi ahkeraliisa. Muovipussissa on pari leijonankidan pistokasta. Katkaisin vahingossa yhdestä pitkän oksan, kun siirsin niitä kellarista eteiseen eikä sitä tietenkään raskinut viskata kompostiin, kun oli niin topakat versonalut...

Miinanköynnökset kauhistuttivat aluksi räjähdysmäisellä kasvuvauhdillaan. Tahti hidastui selvästi, kun siirsin ne makuuhuoneeseen 17 asteeseen kasvilampun alle. Huokaisin helpotuksesta, ehkä on pieni mahdollisuus selvitä niiden kanssa kesään asti.

Miinanköynnökset ovat aika hassun näköisiä. Takana pari paprikaa.

Yhtä vaille kaikki kylvämäni tomaatinsiemenet ovat itäneet. Ne olen toistaiseksi pitänyt kodinhoitohuoneen ikkunalla basilikantaimien kanssa. Kunhan ovat koulimiskokoisia, niin siirrän nekin viileämpään.

Tomaateille (kaksi purkkia vasemmassa reunassa) pilvinen päivä taisi olla liian hämärä, kun olivat taipuneet vahvasti valoa kohti.

Toin kellarista loistokärhökylvökset sisälle. Olisin halunnut kaivella myös kasvimaalle talveksi jättämäni kärhökylvökset sisälle, mutta pitihän se arvata, että ruukut olivat jäätyneet maahan kiinni. Nyt sitten odotellaan roudan sulamista. Ehkä se on hyväkin, niin riittää paremmin tilaa sisällä muille esikasvatuksille.

Tämän verran oli lunta syyskylvöjen päällä. Verkon alla on kerros puunlehtiä, harso ja alimmaisena ruukut karkean soran seassa. Umpijäässä. Pakko oli tyytyä kohtaloon ja lapioida lumet takaisin päälle.

Anopinkieli sai olla pitkään rauhassa takkahuoneen ikkunalla. Nyt sekin joutui muuttamaan sieltä takaisin työhuoneen varjoisalle ikkunalle, sillä kuopus oppi kiipeämään takkahuoneen lipaston päälle ja olisi pian tuhonnut koko anopinkielen. Pari pitkää lehteä oli vedetty riekaleiksi ja monta pienempää lehteä pätkitty ja tungettu altakastelusäiliöön. Osan sain kaivamalla ohuilla puutikuilla, osa jäi varmasti säiliöön. Kuopus on ollut koko pienen ikänsä aivan mahdoton kiipeilijä, joten sinällään tämä ei yllättänyt. Onneksi ei ole ollut aurinkoisia päiviä, niin esikoinenkaan ei ole muistanut, että hänen paprikantaimiensa pitäisi olla takkahuoneen ikkunalla...

Hetkeksi kun käännät selkäsi, niin ylväs anopinkielen lehti muuttuu suikaleiksi.

Tämä se vasta oli mukavaa puuhaa...

Unohdin vielä nostaa anopin turvaan ennen töihinlähtöä eikä isäntäkään muistanut, että talossa asuu kiipeilevä kasvisilppuri, joten kaivelin tätä silppua kahteen otteeseen yhteensä pari kourallista.

Jotta anopin surkea kohtalo ei jäisi päällimmäiseksi mieleen, laitan loppuun kuvan kukkivasta orkideasta. Kaksi isokukkaisista orkideoistani lähti jo uuteen kotiin äidilleni ja tämä viimeinenkin on lähdössä heti kukinnan jälkeen. Kyllästyin katsomaan niiden ruukusta pursuavia ilmajuuria ja joka suuntaan retkottavia lehtiä. Vuoden välein pari kukkaa ei riitä minulle hyvitykseksi koko vuoden rumuudesta.

Vuoden verran katsoin juuria ja lehtiä ja palkkioksi tämä raski tehdä vain kolme kukkaa. Ei tule ikävä.

Onneksi äitini osaa hoitaa orkideoja minua paremmin, niin pääsen helposti eroon ylimääräisistä tilanviejistä. Jospa kaikki kolme raaskua innostuisivat äitini hoivissa ja puskisivat jokainen vähintään kolme pitkää kukkavartta.

Mukavaa viikonloppua!