Hankiaisilla ja puutarhuriorava

Se olisi sitten maaliskuu. Meilläkin päästiin vihdoin nauttimaan yhdestä kevättalven parhaimmista asioista, nimittäin hankiaisista (tai kantohangista, hangenkuorista, kerihangista tai miksi itse kukin niitä nyt kutsuukaan). Tänä aamuna kävin testaamassa ensimmäistä kertaa hangen kestävyyttä. Aivan aikuisenkestävää hankea ei ihan joka kohdassa vielä ollut, vaikka täälläkin oli useampana päivänä plussakeliä ja vesisadetta, ja viime yön aikana oli lämpötila tippunut -13 asteeseen. Onneksi joku oli aiemmin lumikenkäillyt talomme takana olevassa metsikössä, niin pääsin minäkin kulkemaan välillä täysin kantavalla hangella. Lapset ja Karo saivat juoksennella huoleti ympäriinsä.

Parhaimmillaan hanki kantoi minuakin näin hyvin...

...ja juuri silloin kun en osannut varoa, upposin polviani myöten.

Lähimmillään noin kymmenen metrin päässä tonttimme takareunasta kulkee iso oja, jossa on yleensä läpi kesän ainakin jossain kohtaa vettä. Jänikset ja muutkin metsän eläimet käyttävät ojanpohjaa talvisin kulkureittinään. Mekin kuljimme jonkun matkaa eläinten tallaamalla polulla ennen kuin jatkoimme lumikenkäilijän jäljissä.

Karo odottelee, tullaanko sieltä jo.

Mitähän ääniä koiran korviin kantautui? 

Kun koira pysyy lähellä ja tottelee luoksetulokäskyä näin vauhdikkaasti, on mukava ulkoilla. Hihna oli varuilta mukana, jos olisi tullut jotain yllättävää ja pitäisi saada koira pysymään varmuudella jalan juuressa. Tänään sille ei kuitenkaan ollut tarvetta.

Pienet aamuhepulitkin Karo sai aikaiseksi. Tekee hyvää talven aikana kerääntyneille läsk... kurveille :D

Sama oja paluumatkalta toisesta kohdasta.

Meillä on vielä sen verran paljon lunta, että pälvipaikkoja on turha edes yrittää etsiskellä. Toisaalta se on hyvä, sillä täällä voi hyvinkin olla vielä 20 asteen pakkasia. Vaikka etelän blogeissa näkyvät piipot ja vähiin huvenneet lumet saavatkin huokailemaan ihastuksesta, niin toistaiseksi olen kyllä näihin näkymiin tyytyväinen. Aina nämä aurinkoiset hankiaiskelit kuraloskan voittaa!

Vielä saa hetken aikaa odotella, että meillä alkaa pälvipaikkoja näkymään.

Pari päivää sitten seurasin lasten kanssa pihallamme liikuskelevaa oravaa. Todellisuudessa se varmaan etsi joko ruokaa tai pesäpaikkaa, mutta minusta kurressa oli pikkuisen puutarhurinvikaakin.

Tässä orava ilmiselvästi tutkii viherherukan talvivaurioita. Nälkäinen jänis oli käynyt paksumman hangen aikana typistämässä ylöspäin osoittavien versojen latvoja.

Hyönteishotellin kukkalaatikonkin se kävi tarkistamassa.

Suunnitteleeko kenties ensi kesän kattoterassin tarjontaa?

Syksyllä piti virittää harso esteeksi, etteivät tintit käy syömässä talvehtivia asukkaita. Hyvin kesti oravankin kiipeilyn, vaikka ei ole kuin halko kukkalaatikossa painona.

Orava totesi viisaammaksi palata takaisin kukkalaatikkoon, josta matka jatkui autotallin seinää pitkin lintujen ruokintapisteelle.

Limupullosta tekemäni ruokinta-automaatti osoittautui ainakin tämän oravan kestäväksi; kurreressukka yritti kiivetä yläkautta, mutta ei saanut otetta liukkaasta pullosta ja tipahti maahan. Harmikseni en saanut onnistuneita kuvia oravan epäonnisesta yrityksestä eikä kurrella sinnikkyys riittänyt uuteen kokeiluun, vaan matka jatkui naapuriin.

Aurinkoista maaliskuuta! Käykäähän osallistumassa edellisen postauksen kirja-arvontaan, jos puutarhakirjahylly tarvitsee täytettä näin kevään korvalla :)