Koska kukkii -haasteen loppuraportti

Nyt on viimeinenkin haasteeseen valitsemani kasvi kukassa ja on aika tarkistaa, kuinka veikkaukset osuivat kohdilleen. Tänä keväänä säiden haltija keikutteli venettä laidasta toiseen, mikä sekä nopeutti että hidasti kukinnan alkua. Katsotaanpa, kuinka veikkausteni kävi.

Luumutarhan 'Blue Hill' -kevätkurjenmiekat heräävät joka vuosi vasta näihin aikoihin.

Veikkasin kevätkurjenmiekkojen kukkivan ensimmäisinä, 28.4. Nepä eivät heränneetkään vielä huhtikuun puolen välin lämpöaallossa, vaan vitkuttelivat siihen saakka, että keltaisen nurkan kultasahramit ehtivät edelle ja kukkivat jo 27.4. Krookusten siis piti kukkia vasta 29.4, eli pari päivää etuajassa kukkivat. Kevätkurjenmiekoista ensimmäinen aukesi vasta vappuna, eli mattimyöhäisiä olivat. En muista, että koskaan ennen olisi ensimmäinen kevätkurjenmiekka kukkinut meillä vasta toukokuun puolella.

Luumutarhassa on tämäkin nimetön kevätkurjenmiekka. Nämä ovat selvästi vähentyneet.

Seuraava veikkaukseni oli esikko 7.5. Osumatarkkuus sen kuin huononee, sillä ensimmäiset avonaiset kukat löytyivät 2.5. Tosin esikot olivatkin aika riskialtis valinta, sillä ne tekevät usein nuppunsa valmiiksi jo syksyllä. Niinpä ne saattavat virittyä kukkaan hyvinkin nopeasti.

Siemenestä ilmestynyt sähäkämpi punainen alkoi kukkia suunnilleen oikeaan aikaan, mutta sitähän en veikannut.

Ensimmäisenä kukkansa aukaisseet esikot ovat nyt jo näin komeassa kukassa.

Ensimmäisten tulppaanien veikkasin kukkivan 15.5. Se ei hirmuisesti pieleen mennytkään, sillä 16.5. aamulla huomasin ensimmäisten nuppujen auenneen. Tämän viikon lämpöaalto laittoi kaiken pikakelaukselle, sillä olin 15. päivä ihan varma siitä, että tulppaaneilla menisi vielä monta päivää saada nuppunsa edes ylös, saati sitten auki.

Kuten arvelinkin, lummetulppaani 'Concerto' oli ensimmäisenä kukassa. Mihinköhän muut niistä ovat hävinneet?

Tänään aurinkopenkissä kukki tähtitulppaaneita. Suurin osa on 'Persian Pearlia' kolme jotain hailakamman väristä.

Tarhakylmänkukkien kanssa meni myös pitkälti pieleen. Jostain syystä ne vitkuttelivat tänä vuonna hirmuisen pitkään kasvuunlähdössä. Vasta ensimmäinen sai nuppunsa auki tänään, toisessa näkyy vähän väriä ja muut ovat suunnilleen maanrajassa. Tarhakylmänkukkien piti kukkia jo 13.5, joten viidellä päivällä meni huti. Onneksi tämä ei ollutkaan niin vakavansorttinen kisa, vaan enemmänkin leikkimielistä hupia kevättä odotellessa. Pääasia, että kaikki kukkivat edes joskus.

Ensimmäisenä kukkaan ehti erityisen hempukka yksilö.

Lopuksi aurinkopenkin etulaidasta löytynyt yllätyskukkija, jota en ole itse sinne istuttanut ja joka ei varmasti ollut siellä viime kesänä. Ensimmäisenä tuli mieleen, olisivatko aidan toisella puolella puolisentoista metriä alempana olevat kevätvuohenjuuret onnistuneet tekemään siementaimen mutta jo pikainen lehtien vertailu osoitti, että ei taida olla oikea vaihtoehto se. Sitä paitsi kevätvuohenjuuret eivät edes kuki meillä vielä. Toisena mielessä käväisi rentukka mutta se ajatus hylättiin saman tien.

Olenko saanut puutarhaani mukulaleinikin?

Kasvi on melko lailla täsmälleen siinä kohdassa, missä viime syksynä kulki vesimyyrän tunneli. Mitään muuta ilmestymistapaa en kasville keksi kuin että vesimyyrä on tehnyt ruokavaraston juuri aurinkopenkin etulaitaan ja valinnut vieläpä puutarhaharrastajalle sopivan lajin sapuskakseen. Edellisen kerran löysin vesimyyrän ruokakomerosta kasan kymmensenttiseksi pätkittyjä juolavehnänjuuria, joten selvää parannusta oli tapahtunut sen jyrsijän menuussa.