Pari urakkaa

Sinivuokko kukkii kauniisti.

Kevään ensimmäinen mullantuoksuinen postaus rönttäisine työvaihekuvineen on tässä. Hommat aloittelin jo viileämmän sään aikaan mutta eihän ne yhdeltä istumalta kaivamalta tule valmiiksi. Työlistalla oli lähinnä kasvimaan ja kasteluhommien päivitystä. Työkaverin tallilta sai taas hakea pollen parasta puutarhan iloksi. Yleensä olen käyttänyt tuoreemman tavaran puutarhakompostin vauhdittajana ja palaneemman tuotoksen kurpitsan tai kurkun kasvualustassa mutta nytpä päätin kokeilla jonkinlaisen lämpöpenkin tekemistä. Ei se ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen ole, mutta tämä kesä katsotaan ja kokeillaan, kuinka se toimii. Kasvimaan toiseksi reunimmainen lava on ollut ennen vain yhden lavakauluksen korkuinen. Se on maavarainen ja kun siperianpihdan runkoon on vain nelisen metriä matkaa, piti joka tapauksessa tarkistaa, onko pihdan juuria alkanut kiivetä lavaan. Siispä siihen oli hyvä samalla vaivalla kaivaa syvempää monttua lämpöpenkkiä varten. Toinen lavakaulus oli kaivaessa paikoillaan pitämässä multaroiskeet lavan sisäpuolella.

Aika pinnassahan niitä juuria alkoi tulla vastaan.

Ensimmäiset lavakaulukset on laitettu 2021 enkä ole kertaakaan myllännyt niitä pohjia myöten. Kuusella on siis ollut kolme vuotta aikaa kasvatella juuriaan lavakauluksen muhevaan multaan. Vaikka juuria oli jo jonkun verran melko pinnassakin, ei lavakaulus kuitenkaan ollut vielä aivan täynnä juurta. Hyvin olisi varmaan vielä vähän vaatimattomammatkin hyötykasvit kuusen kanssa sulassa sovussa kasvaneet yhden kesän. Nyt juuret on kuitenkin nyrhitty lavakauluksen reunoja myöten poikki ja tarkistettu moneen kertaan, ettei ainakaan ihan pinnassa seikkaile kuusen juuristoa.

Syvemmältä löytyi myös joku rautalankahässäkkä. Pari muovinpalastakin keräsin pois.

Lavakaulus täyttämistä vaille valmis. Seinän vieressä oleva muovisäkin päälle piti heitellä kuusenjuuret. Osumatarkkuudessa oli vähän hiottavaa...

Mietin kaivaessani, pitäisikö myös lavan reunoilta ottaa mullat pois mutta siihen olisi tarvittu vielä kolmannet kottikärryt tai jokin pressu. Siksi päätin lopulta jättää reunaan jonkun verran multaa. Se on kuitenkin kuusen juuria kaivellessa myllätty kuohkeaksi, joten ehkä se ei estä liikaa lannan palamista. Tässähän se tulee testattua. Pohjimmaiseksi silputin noin 15cm:n kerroksen viime syksynä ja tänä keväänä leikattuja syreenin, koivuangervon ja pensashanhikin oksia. Seuraavaan kerrokseen tuli 45 litran säkillinen kevään mittaan laitumelle kakittua hepanlantaa, joka oli jo ehditty kerätä isommiksi läjiksi. Yritin tosin valikoida kasoista tuoreemman näköiset kikkarat mutta ihan höyryävän tuoretta tavaraa ei nyt tullut kyytiin, kun ei muovisäkkiäni säikkynyt heppakaan ollut sillä tuulella, että olisi avittanut asiassa. Kolmanteen kerrokseen tuli kymmenisen senttiä kuivaa lehteä, perennanvartta yms. haravointijätteeksi laskettavaa roipetta. Neljänneksi kippasin reilun ämpärillisen jälkikompostorista kaivettua pikakompostorin puolivalmista massaa, jonka seassa oli pikkuisen tallin lantalan pohjilta otettua osittain palanutta lantaa.

Työvaihekuvat vasemmalta ylhäältä alkaen: risut, lanta, haravointijäte ja alaoikealla pikakompostorista puolivalmista.

En tiedä, onko kyhäämälleni "kakulle" oikeampi nimitys lämpö- vai lasagnepenkki. Vähän ristiriitaisia nimityksiä tuntui olevan sivustoilla, joilta katselin ohjeita. Ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehty vanhanajan lämpöpenkki pitäisi esivalmistella jo syksyllä ja laittaa multa päälle vasta keväällä, kun tuore lanta on alkanut hyvin lämmetä. Koska tällaisellekin mallille löytyi onnistuneita käyttäjäkokemuksia, päädyin kokeilemaan tätä nyt ensi alkuun. Kompostin ja lantalanpohjien sekoituksen päälle kippasin kottikärryistä mullat ja hain puutarhakompostorista vielä yhden kärryllisen lisää. Enempää en saanut raavittua, sillä kompostori oli vielä jäässä. Täytinkin laatikon loppuun vasta äitienpäivänä, jolloin istutin sinne myös kyssäkaalin esikasvatetut taimet, pari lehtikaalia sekä kylvin pikkuisen palsternakkaa. Multaa tuli siis parikymmentä senttiä tai vähän ylikin, joten ihan hetkeen ei minkään kasvin juuret osu lantapatteriin.

Melkein loppuun asti täytetty lämpö-lasagne-lavakaulus.

Jätin lavaan tilaa myös yhdelle tomaatintaimelle. Ajattelin kokeilla, kuinka 'Evakko' siellä pärjäisi. Sen taimi on jo totutellut ulkoiluun mutta ihan vielä en sitä uskalla istuttaa ulos. Ties miten kylmää tässä vielä tulee ennen kesää. Sitten, jos lannan palaminen kuumentaa selvästi pintamultaa, uskaltaa tomaatinkin istuttaa aiemmin ja suojata tarvittaessa harsoilla. Toistaiseksi ihan niin selvää kuumenemista ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten tomaattikin saa pärjäillä ruukussaan. Vastahan se sai isomman purkin. Seuraavaksi vesihommiin.

Isännän asennusprojekti.

Vanha kasteluletkun seinäteline oli jo viime kesänä rapistunut niin, että letku hädin tuskin pysyi siinä kiinni. Niinpä se lojui suurimmaksi osaksi pitkin kulkuväyliä niin pitkään, kun joku kyllästyi sen väistelyyn. Syysaleista löytyi Gardenan seinään kiinnitettävä letkukela, jolle ei jäänyt Ylä-Savon puutarhaseuran antaman lahjakortin jälkeen enää paljoa itse maksettavaa. Puutarhaliikkeistä ei löytynyt mieluista kasvia tai köynnöstukea, jonka olisin halunnut muistoksi vierailusta, joten lahjakortti käytettiin letkukelaan. Vaikka kapistus käyttöohjeen mukaan kestäisi myös pakkasta, päätimme jättää sen paketissaan autotalliin odottamaan kevättä. Onpahan sillä yksi muovi- ja kumiosia suuresti rasittava puolivuotinen vähemmän. Ainakin näin alkuun kela pyörii pidikkeessään eri suuntiin kevyesti ja letku sekä tulee helposti esiin että kelautuu sisälle sukkelaan. Pikaliittimen avulla se on helppo kytkeä erilaisiin suuttimiin ja tarvittaessa myös vanhaan kasteluletkuumme, jos Gardenan oma 15m:n pituus ei riitä. Ja eihän se meillä riitä kuin patiolle asti. Jatkoletkun kanssa onnistui kuitenkin myös liiterin takana olevan IBC-kontin pesu. Ja hyvä niin, sillä kontin raahaaminen jäisten lumikinosten jämien yli muutenkin epätasaisessa maastossa letkun kantaman päähän olisi ollut ärräpäitä nostattava projekti.

Kasvimaan päivitetty sadevesisysteemi ja uudistettu istutuspenkki. Kepakkokehän kohdalle on haudattu hepankakkaa odottamaan kurkkujen istutusta.

Kasvimaan sadevesitynnyri alkoi talven aikana vuotaa pohjasta, joten se ei enää hoida tehtäväänsä kunnolla. Lisäksi vanhaa tynnyriä naamioinut risumatto oli rapistunut sen verran, että räikeä sininen paistoi läpi. Töistä tullessani pysähdyin Hankkijalla, jossa netin mukaan oli hanallisia 200 litran vedenkeruuastioita. Koroke, lapsilukollinen kansi sekä ränniliitoskappale kuuluivat mukaan, mutta meillähän ei tuossa päässä autotallia ole syöksytorvea, vaan vesi tippuu suoraan avonaisesta rännin päästä alas. Kansi ja ränniliitoskappale siis laitettiin varaston ylähyllylle odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta. Ränniliitoskappaleesta saatiin kuitenkin liitäntä ylivuotoletkulle. Meillä oli vielä varastoissa juuri sopivasti paksumpaa kasteluletkua, joka kävi suoraan liitoskappaleen päähän. Ei siis tarvinnut tehdä minkäänlaisia tee-se-itse-liitäntöjäkään. Tynnyri on sen verran kevyt, että tyhjänä se varmasti kaatuisi vähänkään navakamman tuulenpuuskan mukana. Niinpä upotin tynnyrin viereen seipäänpätkän, johon ankkuroin tynnyrin rautalangalla. Toinen, aidantolppaan kiinnitetty rautalanka tuli ylemmäs. Eiköhän niillä pysy tynnyri paikoillaan.

Metalliverkko estää roskien ja kutsumattomien kylpijöiden pääsyn kasteluveteen. Ylivuotoletku lähtee tynnyrin takaa.

Ylivuotosaaviin pitää vielä laittaa kansi. Luulen, että tuunataan vähän vanhan tynnyrin kantta nirhimällä siihen ylivuotoletkun kokoinen reikä. Silloin saavin päällä voisi vaikka säilyttää kastelukannua tai laskea korin käsistään silloin kun kerää satoa läheisistä penkeistä. Kannen tuunaamisen lisäksi pitää vielä tuoda pari ämpärillistä hiekkaa tasaamaan istutusalueen edustaa. Ylivuotosaavi on pikkuisen kallellaan taaksepäin, jolloin siitä yli tulvivat vedet ohjautuvat istutusalueen puolelle. Kylvän heti saavin viereen vesikrassia, jolla saakin olla vähän märemmät oltavat. Aidan viereen marjapensasalueen puolelle kylvin sokerihernettä. Hepankakkakehän ja aidan väliin istutan kolme avomaankurkkua ja muuten alueelle tulee ainakin erilaisia salaatteja ja ehkä myös jotain suorakylvöistä kesäkukkaa. Muista kasvimaan kylvöistä sitten kun joka lavan kylvökset on tehty. Nyt vasta pariin lavaan on kylvetty vähän jotain. Vielä pikainen kurkistus muualle puutarhaan.

Salkoruusu 'Nigra' on herännyt kolmanteen kesäänsä.

Puolittain toivoin, että hunajamarjojen keskellä nelimetriset kukkavarret tehnyt 'Nigra' olisi jäänyt kaksivuotiseksi ja kuollut talven aikana. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt, joten piti ottaa lapio kauniiseen käteen ja lähteä siirtämään puskaa. Melkoiset juuret se olikin tehnyt ja lohkesi mokoma vielä kahteen palaseen. Pienemmässä puolikkaassa ei kuitenkaan näkynyt vielä elonmerkkiä, joten istutin heränneen puolikkaan aurinkopenkkiin väljempään kohtaan ja kaivoin jämäjuuret ja nukkuvan (tai kuolleen) osan sivummalle vähän ahtaampaan koloseen. Nyt on sekä hunajamarjoilla että salkoruusuilla paremmin tilaa kasvaa ja jos salkoruusu kasvaa edes puoliksi yhtä hyvin kuin viime kesänä, se tulee näkymään komeasti myös kadulle.

Siinä scillamereni alku kaikessa komeudessaan. Tihrustakaa tarkkaan, yksittäisiä sinisiä pisteitä näkyy siellä sun täällä.

Lumien sulaessa paljastui, että pensasryhmän puistoatsalea 'Illusiasta' oli revennyt pari nuppusilmuista oksaa. Leikkasin ne maljakkoon ja pitkän odottelun jälkeen silmut alkoivatkin hiljalleen vihertää. Muutama selvä nuppusilmu kuivettui matkan varrella mutta seitsemään latvaan on nyt aukeamassa kukkia ja heleänvihreät lehdet täyttävät loppuja oksia. Hienostunut atsalean hunajainen tuoksukin erottuu jo. Jos siis huomaatte joskus lumen repineen atsaleojanne, niin kannattaa kerätä oksat hakettimen sijaan maljakkoon. Kukkaan hyötäminen sujui helposti.

Ensimmäinen nuppu auki.

Nyt sää on hellinyt kesäisellä lämmöllä meitäkin. Suurin osa taimista on saanut olla pihalla yötä päivää ja tomaatitkin ovat totutelleet ulkoilmaan muutamia tunteja päivässä. Voi kun sää pysyisikin tällaisena syksyyn saakka!