Vappubuffetti

Puutarha alkaa herätä eloon pitkän talven ja hirmuisen pitkältä tuntuneen huhtikuun jälkeen. Nuppuja poksahtelee auki melkein silmissä ja  viimeiset lumetkin hupenevat hirmuista vauhtia. Lumesta joskus toiste, sillä tähän juttuun riitti täytettä sapuskaa etsivistä pörriäisistä sun muista.

Kartanokimalainen löysi evästä 'Barr's Purple' -tähtisahrameista.

Siitepölyn kuorruttama mantukimalaisryhmän kuningatar tuli vieressä olevaan ryppääseen.

Ei tarvitse käyttää energiaa lentämiseen, kun voi vain tallustella kukasta toiselle.

Kärhökaaripenkissä on jo sen verran sulapaikkoja, että 'Vanguardit' alkavat kukkia. Isokevättähtiä on nupulla vieressä.

Kärhökaaripenkin jouluruusutkin alkavat paljastua lumen seasta. Toiseksi vanhin vaaleajouluruusu paljastui lumesta täydessä kukassa, punaiset vähän vaihtelevissa voimissa. Näyttäisi siltä, että Saaripalstan punaiset tarhajouluruusut ovat hengissä tai ainakin niiden lumesta paljastuneet lehdet ovat komean vihreät. Tyvialueella on vielä sen verran lunta, ettei saa selvää, onko nuppuja jo tulossa. Tarhajouluruusu 'Pretty Ellen Spotted' näyttää melko harmaalta mutta jospa se versoo tyveltä uudelleen. Toki puolet puskasta on vielä lumen alla, joten sieltä voi löytyä vielä vihreitä lehtiä. Toissa syksynä itäneet vaaleajouluruusun siementaimet taitavat olla kaikki hengissä. En nyt ihan tarkalleen muista, montako niitä tuli kesällä istutettua, mutta on niitä ainakin tarpeeksi. Takapihalla kasvava vanhin vaaleajouluruusu on vielä puoliksi lumen alla mutta hengissä näyttäisi olevan sekin.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' yllätti erittäin iloisesti. Muutamia nuppujakin näkyi tuon melkein avonaisen kukan lisäksi.

Vaaleajouluruusu on nopean toiminnan ystävä, sillä eilen tämän päällä oli vielä lunta.

Ensimmäiset lehtoimikät ovat kukassa. Nämäkään eivät ole montaa päivää olleet lumettomia.

Tässä on hyönteisvieraille tullut esiteltyä jo aika monta eväspaikkaa, joten vaihdetaan välillä sorttia. Katoin nimittäin pöytiä koreaksi myös linnuille. En siemenillä, vaan vähän lihaisammalla appeella. Kävin nimittäin siistimässä pikkuisen kivikkorinteen talventörröttäjiä ja samalla kurkistelin viimevuotisten lehtien alle. Se puuha kannatti, sillä löysin aika paljon lehtokotiloita. Pari näytti olevan jo hereillä mutta suurimmalla osalla oli vielä "talviluukku" selvästi kiinni. Keräsin kotiloita kivikkorinteen pengerkiville ja mätkäisin moskaksi isommalla kivellä. Siinäpä on linnuille tai miksei sapuskaa etsiville muurahaisillekin helppoa evästä. Pitänee lähipäivinä ripotella löytämättä jääneille kotiloille ferramolia tarjolle, niin on kaikenlaisille eliöille sapuskaa.

Reilun neliömetrin alueelta löytyi seitsemän kotiloa. Onneksi tämä oli ainoastaan tihein esiintymä eikä tilanne joka kohdassa.

Jonkun verran löytyi onneksi myös tyhjiä tai rikottuja kuoria. Ja onneksi selvästi alle puolet kaikista löydetyistä kotiloista oli vielä keskenkasvuisia, joten ne eivät ole ainakaan ehtineet munia viime syksynä. Jostain luin, että lehtokotilo on sukukypsä sitten kun sen kuoreen tulee valkoinen reunus. Yllä olevassa kuvassa ainoastaan noilla kolmella isoimmalla oli reunus. Eniten kotiloita oli kivikkorinteen rehevämmässä päädyssä kevätvuohenjuurten ja tarhakeijunkukkien lehtien alla. Muutamia löytyi myös kookkaampien maksaruohojen juurelta ja isommista karikekasoista. Siellä, missä oli enemmän kiviä ja vähemmän rehevää kasvillisuutta, kotiloita ei löytynyt. Myöskään oreganojen seasta niitä en bongannut. Liekö oreganon vahva haju epämieluisa kotiloille. Kunhan ehdin, käyn läpi muutkin kukkapenkit, niin eivät kotilot pääse riehaantumaan liiaksi. Lapsille on myös luvattu kotilonkeruupalkintoja.

Aurinkopenkin piipporunsautta. Laukkoja? Isohelmililjaa? Ehkä ei narsissia? Istutinkohan tähän jotain viime syksynä?

Yksi hankalimmista riesoista, eli vesimyyrä, ei ehkä ole tänä keväänä myllännyt aurinkopenkissä. Sen verran reippaasti sieltä nousee kaikenlaista piippoa, että tuskinpa on mikään käynyt sipuleita syömässä. Tulppaanitkin ovat komeasti kasvussa. Aidan takana joutoalueellakaan ei ainakaan vielä tuntunut olevan tunneleita. Nyt toivon, että viime syksynä loukkuun jäänyt vesimyyrä oli ainut tällä alueella rellestänyt yksilö. Seuraan kuitenkin tilannetta tarkasti ja viritän loukut heti, jos tunnelia alkaa ilmestyä.

Vesimyyrältä viime keväänä huomaamatta jäänyt 'Alida' on lisääntynyt mukavasti.

Veikkasin ensimmäisen kevätkurjenmiekan kukkivan 28.4. Olen kytännyt aurinkopenkin ison kiven vieressä sekä luumutarhassa kasvavia kevätkurjenmiekkoja silmä kovana mutta niissä ei näy vieläkään nupun nuppua. Normaalisti kevätkurjenmiekat ovat olleet täällä hyvin vauhdikkaita. Yhtenä päivänä huomaat piipon, seuraavana päivänä se jo kukkii. Tänä vuonna ei totisesti mennyt niin, vaan samat piipot ovat nököttäneet asemissaan parin viikon ajan. En yhtään muistanut, että aurinkopenkissä kasvaa myös vähän taaempana pieni lämpäre kevätkurjenmiekkaa. Huomasin ne vasta eilen iltapäivällä, kun ensimmäinen kukka oli auennut. Oikein kiva vappukukka, vaikkakin sen vauhdikkuudesta (lumet hävisivät sieltä vasta toissa päivänä) tuli mieleen, että kurjenmiekat ovat keskenään sopineet pienestä jekuttamisesta: "ajakaa te vitkuttelemalla puutarhuri hermostuksen partaalle, niin me kukitaan salaa täällä sivummalla".

Ensimmäinen posliinihyasinttikin on jo kukassa.

Nyt, kun krookuksia kukkii vähän siellä sun täällä ja pörriäiset ovat liikkeellä, päätin seurata, millainen trafiikki missäkin värissä käy. Keltaisissa oli niin hiljaista, että melkein luovutin, kunnes myöhään iltapäivällä sinne löysi tiensä peräti kaksi eri lajin edustajaa. Niiden puuhia seuraillessa tulin siihen tulokseen, että keltaisista kevätsahrameista ainakin 'Romance' näyttää kelpaavan siivekkäille. 'Golden Yellowin' kukissa ei käynyt kumpikaan seuraamistani pörriäisistä, vaikka niitä kukki enemmän. Ehkä suuret, lämpimänkeltaiset kukat toimivat kuitenkin houkuttimena, joiden avulla hyönteiset havaitsivat pienemmät 'Romancet' paremmin. Mene ja tiedä. Pitää tehdä vielä jatkotutkimuksia aiheesta.

Joku erakkomehiläinen 'Romancen' kukalla.

Mantukimalaisryhmän pörriäinen tuli seuraksi. Mikä kokoero!

Ette arvaa, kuinka haastavaa oli kuvata pikkuruista erakkomehiläistä kännykällä aurinkolasit silmillä ja vain yhtä silmää käyttäen. Sain nimittäin vapunaattona ripsen silmään ja ilmeisesti se teki jotain minimaalista naarmua silmän pintaan. Kaihertaminen vain paheni yön aikana, joten päädyin viettämään kolme tuntia vapustani päivystyksessä. Jonoja ei ollut mutta koko paikan ainoa lääkäri oli kiinni vuodeosastolla jokusen tunnin kauemmin kuin oli tarkoitus.Viimein pääsin kotiin antibioottigeelireseptin kanssa mutta sen verran silmää vielä päivän ajan aristi, että tietokonehommat jäivät kokonaan. Onneksi aurinko alkoi paistaa vasta sitten kun olin tullut apteekin kautta kotiin, niin terveyskeskuksessa meni ohi vain pilvinen ja kolea osuus päivästä. Ulos pääsin puuhailemaan, kun teippasin aurinkolaseihin muovipussista tuulensuojuksen kipeän silmän puolelle. Nyt silmä onneksi tuntuu jo ihan normaalilta. Se vain täytyy sanoa, että meidän perhe on näemmä erikoistunut näihin pyhäpäivien viettoon päivystyksessä tai sairaalassa eikä alkoholilla tai muulla perinteisellä juhlapyhää edeltävän aattoillan törttöilyllä ole ollut kertaakaan osuutta asiaan. Minähän juhlapäivänä seuraavan kerran testataan julkisen terveydenhuollon palveluja?

Kimalainen yritti ensin tunkea samaan kukkaan mutta väistyi viereiseen, kun huomasi yrittävänsä varattuun pöytään.

Kännykän automaattitarkennus toimi yllättävän hyvin puolisokkona. Räpsin päivän aikana yhteensä 134 kuvaa, joista peräti 43 oli käyttökelpoisia rajaamisen jälkeen. Normaalisti roskakoriin ei päädy yli kahta kolmannesta otetuista kuvista, mutta tässä tilanteessa olin tyytyväinen siihen, että otin "muutaman" varakappaleen ja haluamistani kohteista tuli jokaisesta vähintään yksi onnistunut otos. Tänään on edessä pitkä työpäivä, joten vasta illalla pääsee tutkimaan, onko jotain uutta taas alkanut kukkia päivän aikana. Nupulla on yhtä sun toista.