Kevään viimeinen keikutus?

Kirjokevättähdet ja hyasintti raekuorrutuksella.

Kevät on totisesti keikutellut laidasta laitaan tänä vuonna. Huhtikuussa paistoi aurinko, satoi vettä, räntää ja lunta, välillä oli lämmintä ja välillä pakkasta. Sekaisin kaikkea. Toukokuu ei ole alkanut sen tasaisemmin ja säätilavalikoima lisääntyi tiistaina vielä rakeillakin. Tiistaina ja keskiviikkona jäätävä viima puhalsi suoraan pohjoisesta niin hyytävästi, että puolet rakeistakin jäi pariksi päiväksi maahan. Eilen torstaina sää alkoi olla jo mukavan lämmin ja aurinkoinen mutta tänään sataa vettä ja ensi yönä pitäisi taas mennä pakkaselle. Sen jälkeen ennusteissa näkyykin peräti 20 asteen lämpötiloja ja öisinkin alimman lämpötilan pitäisi olla tuplasti sen mitä juuri nyt näkyy mittarissa. Uskaltaisikohan uskoa moiseen ihmeeseen?

Tiistain raekuuroa.

Rakeet eivät onneksi repineet kevätkurjenmiekkoja rikki.

Tällainen sateisenkostea päivä sopii hyvin kasvien karaisuun. Seinustalla kasvit ovat suojassa sateelta ja tuulelta mutta tottuvat kuitenkin viileämpään ulkoilmaan. Niinpä aion viedä tänään eteisestä kaikki kasvit ulkoilemaan ja ehkä myös sisältä osan taimista. Tomaatit sun muut lämpimämmän ystävät saavat jäädä sisälle tai osa siirtyä ulkoeteiseen. Hieman viileämpi tekee niillekin ihan hyvää. Ensi yöksi pitää vielä nostella kasvit sisälle mutta viikonlopun ohjelmassa on minikasvihuoneen kasaaminen kasvimaalle ja kylmänkestävämpien taimien siirto sinne. Hyvästi ahtaat sisätilat ja joka pöydän täyttävät ruukut!

Maaliskuun loppupuolella saadusta leikkokukkakimpusta on vielä yksi krysanteeminoksa jäljellä.

Krysanteemi on tunnetusti kestävä leikkokukka ja myös ne markettikimppujen krysanteemit kestävät yleensä pitkään. Muu kimppu rupsahti viikon-parin sisällä mutta krysanteemi näytti siinä vaiheessa vielä niin virkeältä, että otin sen vesilasiin jatkamaan kukintaa. Ja sehän jatkoi, vaikken edes vetänyt sille uutta imupintaakaan enää sen jälkeen kun maljakko vaihtui juomalasiin. Nyt on viimeinenkin nuppu auennut ja jossain vaiheessa sille uutta vettä vaihtaessani tajusin krysanteemin tehneen kunnon juuret. Ilmankos ei nuupahtanut. Nyt sitten olen miettinyt, että jatkaisikohan tuo ihan kasvuakin, jos sen istuttaisi ruukkuun ja leikkaisi vihdoin kuihtumassa olevat kukat pois. Oletteko testanneet?

Vähänlaiseen tässä on lehtiä, mutta juuret ovat tuuheat.

Ihaillen olen taas katsellut blogeista toinen toistaan komeampia scillameriä. Kovin on vielä vaatimaton oma scillamereni, lähinnä pisaroita siellä sun täällä, mutta kukkivia yksilöitä on kuitenkin enemmän kuin viime vuonna. Ja niin on topakat kuohut pikkuisessa meressäni, että roiskeita on lennellyt ympäri pihamaata. Löysin marjapensaita leikatessani yhden puskan juurelta kaksi kukkivaa scillaa, suon takaa tontin laidalta yhden, kärhökaaripenkissäkin oli pari ja takapihalla yksi. Marjapensaiden luonna idänsinililjaa oli joskus muutamia mättäitä mutta siirsin ne pensasryhmään. Ilmeisesti siemeniä oli kuitenkin vielä jäänyt. Muualle siemeniä tai pieniä sipuleita on tullut varmaan kompostimullan seassa. Suon taakse en ole kuitenkaan kärrännyt kompostimultaa enkä varsinkaan istuttanut sipuleita, joten sen yksilön alkuperä jää arvoitukseksi.

Ensimmäiset idänsinililjat alkavat nyt kukkia pensasryhmässä.

Scillojen kaltainen levittäytyjä on maa-artisokka, jos sen kanssa ei ole erityisen huolellinen. Tulin viime kesänä siihen tulokseen, että nyt on riittävän monta vuotta kasvatettu maa-artisokkaa ja todettu, ettei sille kannata enää varata kasvutilaa. Tykkäisin itse sen mausta mutta vatsa ei oikein meinaa kestää. Lapsillekaan se ei niin hyvin maistu, että heitä harmittaisi maa-artisokkakeiton loppuminen. Syksyllä sadonkorjuu jäi tekemättä jatkuvien vesisateiden ja aikaisten pakkasten saapumisen takia mutta onneksi maa-artisokka säilyy maassa hyvänä talven ylikin. Tai siis säilyisi, jos maa ei olisi talven tullessa ihan litimärkää. Puolet kasveista sai lapioida löllöisenä mössönä suoraan kompostiin ja ainoastaan penkin korkeimmasta kohdasta löytyi napakoita mukuloita. Kostea viime kesä oli maa-artisokille selvästi mieleen, sillä mukuloita oli paljon ja niistä osa oli todella kookkaitakin. Suurimmat painoivat reilu parisataa grammaa.

Kahden varren mukulat tynnyrinkannen päällä.

Maa-artisokilta vapautunut tila koki jo pientä muodonmuutosta ja urakka jatkuu vielä. Vanha sadevesitynnyri vuotaa pohjasta, joten se lähti pois ja tilalle on hommattava uusi. Ennen tynnyrin takana ja kasvimaan verkkoaidan välissä oli vielä pieni suikale istutusaluetta mutta sen hoitaminen oli haastavaa. Niinpä siirsin aitaa nyt lähemmäs tynnyrin virkaa hetkellisesti toimittavaa entistä ylivuotosaavia, jolloin aidan taakse jäänyt kesäkukkapenkki laajeni. Kasvimaan puoli siis pieneni hieman, mutta on jatkossa helpompi hoitaa. Ja mikäänhän ei estä istuttamasta vaikka herneitä tai papuja kesäkukkapenkin puolelle aitaa vasten kiipeilemään tai täyttämään vaikka koko kesäkukkapenkkiä vihanneksilla, eli hyötyviljelyyn käytettävissä oleva tila ei loppujen lopuksi vähentynyt.

Aita kulki ennen suorassa linjassa kivipenkereen kulmaan, nyt se tekee pienen mutkan tynnyriä kohti.

Jostain pitää vielä kaivella muutama kivi, jotta saa rajattua kesäkukkapenkin siististi kattotiilireunukselle asti. Eiköhän niitä tältä tontilta vielä löydy, kun lähtee rautakangen avulla nurmialueita tutkailemaan. Kasvimaalta poistettu tynnyri jäi toistaiseksi liiterin nurkalle tarkempia tutkimuksia varten. Jos se sittenkin pitää vettä, se saanee jäädäkin sinne. Kasvimaalle on aikomus hankkia uusi, räikeänsinistä paremmin ympäristöönsä naamioituva tynnyri. Tuoksuvatukasta punottu "matto", joka naamioi tynnyriä ennen, on jo sen verran hapertunut, että sininen pilkotti liikaa sen rakosista. Siihen saakka, että uusi tynnyri on hankittu, autotallin katolta valuvat sadevedet suoraan sadevesikaivoon. Ylivuotosaaviin ei niin paljoa vettä sovi, että kannattaisi ohjata kattovesiä sinne. Isäntä pesi eilen painepesurilla liiterin takana olevan IBC-kontin, niin saa edes liiterin katolta kasteluvettä talteen.

 Uusittu nurkkapenkki vielä vähän vaiheessa. Tynnyrin kansi mallailee ylivuotosaavin paikkaa.

Päädyin laittamaan uusiksi muotoillun nurkkapenkin etulaitaan kattotiilet pitkittäin reunukseksi. Pystyyn laitettuna olisi pitänyt kaivaa reilusti syvempi ura niille ja tiiliäkin olisi kulunut enemmän. Saahan ne myöhemminkin käännettyä toisin päin, jos tämä ratkaisu ei pidemmän päälle toimi tai miellytä silmää. Ennen penkin etureunassa oli risuista tehty reunus, josta multa kuitenkin meinasi välillä valua hiekkakäytävän puolelle. Nyt ei valu! Vielä en ole täysin päättänyt, mitä laitan sinne kasvamaan. Ehkä kurkku tai pari voisi viihtyä, jos tekisi hepanlannasta pienen lämpöpatterin pohjalle. Tuulihan tuohon käy silloin, jos tuulee luoteesta tai pohjoisesta, mutta aitaan voi sitten väliaikaisesti kiinnittää pyykkipojilla harsoa suojaksi. Johonkin kohtaan ihan sadevesiastioiden lähelle teen kostean poteron vesikrassille. Pitää katsoa sitten kun lopullinen tynnyri on paikoillaan, tuleeko vesikrassi-istutus ylivuotosaavin viereen hiekka-alueen puolelle vai varsinaisen penkin puolelle.

Vapaan kasvatuksen viherherukka 'Vertti' joutuu opettelemaan nyt kurinalaisempaa elämää.

Kaikki marjapensaat on nyt leikattu eikä hetkeäkään liian aikaisin. Nuoremmille pensaille laitoin myös lannoitetta. Vanhasta viherherukasta juurrutettu uusi taimi sai kasvaa viime kesän ilman tukea ja rentovartisena se tietysti teki sen maata myöten. Isommilla pensailla käyttämäni muovinen tukirengas oli aivan liian suuri 'Vertille', joten tukemisessa piti käyttää luovuutta. Viimein päädyin lyömään heinäseipään puskan viereen ja vetämään sen tapinrei'istä narulenkkejä, joilla kiskoin oksia pystympään ja myös erilleen toisistaan. Muutamaa harjaterästankoakin tarvittiin ohjailemaan olemukseltaan boheemia puskaa ryhdikkäämpään kuosiin. Pensaassa on vain yksi runko eikä sillä silmujen perusteella näytä olevan aikomustakaan tehdä juuresta uutta, mutta nyt 'Vertti'-rääpäle sentään näyttää pensaalta eikä maahan lojumaan jätetyltä risulta.

Kivikkorinteessä ensimmäisenä kukkivat kevättähdet.

Kivikkorinteessä ei näytä sateinen syksy juurikaan haitanneen kasveja. Ihan kaikki eivät ole vielä näyttäneet elonmerkkejä mutta selvästi mädäntyneitä tai myyränsyömiä mättäitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Isommat kevättähtimättäät näkyvät jo pitkälle kadulle päin mutta lähempää huomaa, että yksittäisiä kukkia pilkistelee siellä sun täällä. Rinteen allakin on useampia kukkivia kevättähtiä. Saavat minun puolestani levitä edelleenkin, sillä muuta kukkivaa rinteessä ei vielä hetkeen ole.

Tarhavaleunikoista kumpikin on herännyt. Tässä niistä toinen.

Eilen kärhökaaripenkkiä kitkiessäni ja sipulikukkia lannoittaessani löysin reippaasti heränneet tarhavaleunikot. Jokohan noita uskaltaisi loppukesästä jakaa vai pitäisikö antaa vielä kasvaa kokoa? Olisi kiva saada niistä vähän isompi ryhmä. Kärhöissä ei vielä ole näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä. Viimevuotisista versoistakaan ei ole löytynyt vihreää, kun olen kärhöjä leikellyt. Ei se toisaalta mikään yllätys ollut, kun miettii viime syksyä ja talvea. Jospa nuo kuitenkin hengissä olisivat ja versoisivat mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Alppikärhöt näyttävät olevan elossa, vaikka niissäkään ei vielä ole kasvu käynnistynyt.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekkoja eilisillan auringossa. Hauska tuo etualan yksinäinen vaeltaja.

Hyvää viikonloppua!