Tukka putkella puutarhassa

Neitoperhonen kirjokevättähdellä.

Jäätävän kylmän huhtikuun ja työkiireiden takia tämän puutarhan kevättyöt pääsivät ruuhkautumaan pahan kerran. Menin jo laskuissani sekaisin, mitä pitäisi tehdä milloinkin ja olenko vielä unohtanut jonkun superkiireellisen homman. Niinpä tein lauantaiaamuna itselleni työlistan ja laitoin sen puutarhaessun taskuun. Listasta huolimatta eteen tuli aina joku askare, mikä piti ehdottomasti tehdä juuri sillä hetkellä ja kun illalla tarkistin, olinko muistanut kaiken, sain yliviivattua vain kolme kohtaa. Ei ihan tainnut mennä putkeen joko listan laatiminen tai sen noudattaminen.

Viimeisimpänä lajissaan kukkii kevätsahrami 'Flower Record'.

Päivän ensimmäisiä töitä oli valkosipulien lannoittaminen ja veriapilan, retiisin, tillin ja kesäkukkien kylväminen. Ne unohtuivat edelliseltä kylvökerralta. Istutin myös muutaman sellerin ja itävyystestin tuloksena tulleet salaatintaimet. Kun olin myös kastellut kaikki, tuli mieleen tarkistaa, joko ranskanrakuuna ja sitruunamelissa ovat heränneet. Jälkimmäisestä ei vielä näkynyt elonmerkkiäkään mutta ranskanrakuunan piippoja kurkisteli pinnan tuntumassa vaikka miten paljon. Muistin jonkun ohjeen sanoneen, että rakuuna kannattaa jakaa parin vuoden välein ja koska nyt oli alkamassa puskan kolmas kesä, päätin tarttua talikkoon ja kiskoa sen ylös. Sen verran oli kookkaaksi kasvanut, että istutin takaisin vain kolmasosan ja laitoin pienemmistä jakopaloista myynti-ilmoituksen tori.fi:hin. Kaksi alkua odottaa vielä noutajaa, jos joku lähialueilla asuva haluaa hyvin talvenkestävää kantaa.

Ei ole ollut näemmä talvehtimisongelmia ranskanrakuunalla.

Olisiko talvehtimismenestyksen salaisuus sitten siinä, että istutin ranskanrakuunan jo alkujaankin melkein kymmenen sentin syvyyteen hiekkamultaiseen kasvilavaan? Syksyisin täytän vielä lavan kukkuroilleen, ettei syksyn aikana satava vesi varmasti jää lillumaan sinne. Tätä niksiä ei missään rakuunan istutusohjeessa ole mainittu, vaan havaitsin sen toimivan, kun upotin kesän ajan ruukussa kasvaneen rakuunan talveksi maahan ja huomasin sen keväällä lähteneen hyvin kasvuun, vaikka olikin syvällä. Niinpä en sitten missään vaiheessa nostanut sitä pinnan tuntumaaan kasvamaan ja nytkin itselle jäänyt jakopala pääsi takaisin samaan tuttuun syvyyteen. Siirsin sitä vain pikkuisen enemmän lavan takalaitaan, jotta sen eteen mahtuisi istuttamaan tai kylvämään jotain matalampaa.

Salamatkustajana tullut narsissi 'Ice Follies' on tuplannut kukkamääränsä. Hyvä, hyvä!

Parin ohikulkiessa nypätyn voikukan läheltä bongasin lehtokotilon, joten jatkoin kitkemistä keskemmälle kukkapenkkiin ja leikkelin samalla viimevuotisia perennanvarsia. Rikkaruohojen kitkeminen vaihtui välillä kotiloiden kitkemiseksi mutta sainpahan majapenkin ja melkein koko kärhökaaripenkin siivottua kummastakin laadusta. Pari muutakin potentiaalista kotilokohdetta tuli tarkistettua ja todettua, että löytyy niitä joitain sieltä sun täältä muttei vielä ongelmaksi asti. Rikkaruohot ja kotilot eivät olleet listallani mutta niihin tuhraatui pari tuntia päivästäni. En voi kyllä sanoa, että olisi hukkaan mennyt se työ. Onpahan aika monta kotiloa vähemmän munimassa jälkikasvua ja jossain vaiheessa ne rikkaruohotkin olisi pitänyt kitkeä.

Narsissi 'Apricot Whirl' ehkäpä?

Viimevuotisen puutarhakompostin möyhennys oli listallani ihan jo siitäkin syystä, että säkeissä odotti hepanlantaa kompostin vauhdittajaksi. Sen sain tehtyä eikä aikaakaan mennyt kuin pieni hetki. Minun möyhentäessäni kompostoria, Karo möyhensi majapenkin istumapaikan alle hiekkaan kunnon kuopan pesäkseen. Kuten aina, valmiissa kuopassa ei sitten kelvannutkaan ottaa nokosia, vaan kuoppa kaivettiin ihan vain kaivamisen ilosta. Joku on myös kaivellut tunnelia varjokujan hiekkakäytävälle. Syvyyttä tunnelilla on parisenkymmentä senttiä. Olemme yrittäneet kytätä, onko asukas kimalainen vai joku maassa asuva mehiläinen tai peräti ampiainen, mutta toistaiseksi emme ole onnistuneet näkemään ketään. Hiiren tunneliksi kolo lienee aivan liian pieni.

Kuka asuu puutarhassamme?

Päivään mahtui myös tomaattien ja chilien kuskaamista varjopaikasta toiseen auringon liikkeiden mukaan. Ja tietysti myös taimien kastelua. Tomaatteja siirrellessä huomasin pelakuiden kaipaavan tuoreempaa multaa, joten siirtelin nekin käsiteltäviksi. Ja kun multasäkki ja kanankakka olivat valmiina, tein saman käsittelyn myös juuri heränneelle verenpisaralle. Toinen verenpisaroista saattaa olla vainaa mutta annetaan sille vielä pari viikkoa armonaikaa ennen kompostin kutsua. Kellarissa talvehtinut syyssyrikkä pääsi vakipaikalleen patiopenkkiin. Se talvehti hyvin ja on alkanut heräillä ihan äskettäin. Kahden kärhön istuttaminen oli listalla mutta sitä en ehtinyt tehdä. Aikaa meni myös kukinnan edistymisen seuraamiseen ja pörriäisten puuhien tutkimiseen. Ja patiokalusteiden paikoilleen tuontiin ja grillaamiseen. Tai ne olivat enimmäkseen isännän hommia mutta ei grilliherkkuja ihan sekunnissa hotkita.

Aurinkopenkin vanhoja jouluhyasintteja, taustalla pörhäkämpi 'Fondant'.

Aurinkopenkistä löytyi myös yksi sininen sekoituksesta tullut hyasintti.

Isompi projekti on ollut naapurin viimesyksyisten syreeninrunkojen jatkojalostus. Ne ovat olleet pari viikkoa levällään pitkin nurmikkoa mutta nyt piti saada valmista, sillä ruoho kasvaa näillä keleillä aivan liian vauhdikkaasti. Lauantaina sain kyhäelmän siihen pisteeseen, että seuraava vaihe oli paikoilleen siirto ja viimeistely. Sen teimme isännän kanssa heti sunnuntaiaamuna. Talven aikana mielessä jalostui ajatus puisesta seinäkkeestä kasvimaalle ja nyt sellaisen sitten sain. Tuli vähän massiivisempi näkösuoja kasvimaan kulmaan kuin entiset pari pientä palaa raudoitusverkkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli vähän eri näköinen mutta kun ei sitä saanut niillä käkkyröillä toteutettua, mitä oli käytettävissä, niin tuollainen siitä sitten tuli. Ihan ok ja paranee varmasti, kun köynnökset alkavat peittää sitä. Kuvan ottamisen jälkeen istutin muutaman tuoksuherneen lavan takareunaan ja hallanvaaran mentyä ohi lavaan tulee vielä kahta erilaista papua.

Aiemmin esitelty ranskanrakuuna kasvaa myös samassa lavassa.

Sunnuntain puuhat olisivat jatkuneet pitkälti samaan malliin kuin lauantaina mutta Karopa laittoi suunnitelmat uusiksi. Karo oli meidän mukana aamupäivän ulkona seuraten ihan normaalisti meidän ja naapurien puuhia. Yhdentoista maissa se meni muun perheen mukana sisälle eikä mennyt kauaa, kun isäntä tuli koira sylissään ulos ja kertoi, että Karon takajalat pettivät alta eikä se päässyt lattialta ylös. Koko takapää oli ihan vetelänä eivätkä jalat ottaneet yhtään painoa alle. Ei kun selvittämään, missä on lähin eläinlääkäripäivystys ja pikaisen puhelun jälkeen ajelemaan Kuopiota kohti.

Luumutarhan viime syksynä istutettu hyasinttisekoitus, taustalla pystykiurunkannus 'Beth Evansia'.

Eläinlääkärissä jalat pelasivat liikkeessä jo kutakuinkin normaalisti mutta asentotuntoaistissa oli häikkää ja diagnoosiksi tuli mahdollinen hermopinne. Kipulääkekuurin kanssa päästiin kotiin ja 2-4 viikkoa pitää pitää Karo "häkkilevossa", eli ei juoksemista, hyppimistä, portaissa kävelyä, lenkkeilyä, eikä edes ympäri huushollia tai pihamaata tallustelua. Kaikki muutamaa askelta pidemmät paikanvaihdokset Karo kulkee sylissä. Karolle on selvästi vaikeaa ymmärtää, että sen ei tarvitse nousta seisomaan, kun joku on tulossa rapsuttelemaan eikä varsinkaan riehaantua hihnan nähdessään. Ei ole mennyt vielä jakeluun, että hihna tarkoittaa nyt pissillä käyntiä omalla pihalla eikä lenkille lähtöä. Omaa petiään Karo on kaivellut hyvin tarmokkaasti useammankin kerran paino tukevasti takajaloilla ja etujalat vimmatusti kuopien. Kuinka kerrot koiralle, että sen pakollisen kaivamisen voisi aivan hyvin suorittaa kolmella jalalla seisten, kun ei superlon-patja siitä sen kummemmaksi kuitenkaan mylläänny?

Jänisverkosta ja harjateräksen pätkistä kyhättiin toipilaalle neliömetrin kokoinen ulkotarha, jota testailtiin eilen illalla.

Vaihtelua sisällä pötköttelyyn tuo ulkona pötköttely lasten kanssa kyhätyssä tarhassa. Sieltä näkee koko sivupihan, ison osan etupihasta, pikkuisen kadulle ja myös vähän yhden naapurin pihalle.  Pakkolepo ei ole kenestäkään kivaa mutta jospa Karo sen verran malttaisi nyt lepäillä, että vaiva paranisi ihan kotihoidolla. Onneksi se ei enää ole nuori koira, jolla energiaa riittää enemmän kuin tällaisella seniorineidolla. Ja onneksi Karo on sheltti eikä mäyräkoira tai corgi. Niille pakkolepoa samassa tilanteessa olisi nimittäin määrätty 6-8 viikkoa, jos oikein muistan. Lyhyt aikahan tämä siihen verrattuna on. Nyt lähden ulos ja otan Karon mukaan tarhaansa. Se saa mukaan pakastimesta kongin täynnä syötävää, niin on pitkäksi aikaa mieluista tekemistä. Sen jälkeen kelpaakin ottaa sisällä pidemmät nokoset.