Vielä löytyy kärhöjä

Hengissä ollaan ja vieläpä sen verran tolpillaankin, että pääsin kiertämään puutarhan kunnolla ympäri ensimmäistä kertaa melkein viikkoon. Kärhöt oli päästävä tarkistamaan, vaikka ei mitään muuta jaksaisi siellä tehdäkään. Loput kukkasipulit joutavat odottamaan ja tuskinpa rikkaruohotkaan puutarhaa vielä muutamaan päivään saavat haudattua alleen. Tehdään siis kärhökierros.

Loistokärhö 'Piilun' kukkia joutuu vähän etsiskelemään lehtien alta, mutta sieltä niitä vielä löytyi.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ei suotta piilottele kukkiaan. Näin kylmällä säällä avautuvat nuput ovat todella pinkkejä verrattuna täysin avonaisiin kukkiin (ylhäällä).

Etualalla kukkii 'Hagley Hybrid', taustalla vielä lisää 'Jan Pawel II':n kukkia.

Princess Kate nuppuilee runsaasti. Avonaiset kukat ruskettuvat nopeasti syksyn kosteassa ja koleassa kelissä.

Loistokärhö 'Elsa Späth' oli tehnyt salaa yhden kukan.

Elsan lähellä olisi ollut vielä kukassa tänä kesänä istutetut tarhaviinikärhöt 'Pernille' ja 'Etoile Violette' mutta enpä huomannut niistä ottaa kuvia. Toisaalta niitä onkin tullut kuvattua niin monta kertaa, että ovat varmasti saaneet jo oman hetkensä parrasvaloissa. Tiukukärhö 'Arabellastakin' olisi löytynyt vielä jokunen kukka kuvattavaksi, mutta sen yleisilme alkaa olla jo niin ränsistynyt, että jäi kuvaamatta. Muutakin ränsistynyttä aurinkopenkistä hallaöiden ja sateiden jäljiltä löytyy. Penkin yleisilme kohenisi kummasti, jos kaikki ruskettuneet kesäkukat kävisi saksimassa mataliksi.

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii runsaasti mutta retkottaa samalla ihan joka suuntaan eivätkä ruskettuneet kosmokset pelasta asiaa lainkaan.

Talven yli maassa ollut gladiolus kukkii nyt. Se on saanut aidasta ja purppuraheisiangervosta suojaa hallalta.

Takapihalla loistokärhö 'Innocent Blush' ja tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' kukkivat vielä hienosti. On siellä jokunen kelloköynnöksenkin kukka.

Vaikka korona ei meillä mitään hirmuisen vakavia ja rajuja oireita aiheuttanutkaan, vei se ainakin meiltä aikuisilta tehokkaasti voimat pois. Jokaisella meistä oli hieman erilaiset oireet; lapsilla lähinnä nuhaa ja pientä kuumeilua parina iltana, minulla sitkeästi 39-40 asteen välillä pyörinyttä kuumetta ja kohtalaista yskää, isännällä muutaman päivän kuumeilun (max.39 astetta) lisäksi yskää, iho-oireita ja osittainen makuaistin menetys. Saa nähdä, kuinka pitkään jälkioireista joutuu kärsimään. Tähän saakka tauti oli kuitenkin melko helposti kestettävissä, vaikka sairastelu ei koskaan kivaa olekaan. Maatessa päivät kuluivat. Heti ensimmäisenä kuumeettomana päivänä oli pakko tehdä jotain keittiön pöydällä odottaneelle luumukasalle. Kymmenen kiloa ei nimittäin kovin nopeasti vajunut pelkästään tuoreena syömällä. Päädyin kokeilemaan luumuhilloa. Ensimmäinen pieni erä päätyi pilttipurkkeihin, toinen erä pakasterasioissa pakastimeen. Vielä pöydällä odottaa pari-kolme kiloa luumuja ja puussa lisää kunhan ne kävisi joku vain keräämässä.

Viipurilaisen punaluumun hedelmistä tuli upean väristä hilloa. Oikeanpuoleinen purkki jäi vajaaksi ja syödään ensimmäisenä pois aamupuuron kaverina.

Vielä loppuun kuva nuotiopaikan luota: 'Ville de Lyon' aloitti kukinnan viimeisenä ja jatkaa varmasti talven tuloon saakka.

Ruskavärit alkavat hiipiä vihdoin meillekin. Peräti puolet pensasmustikoista punastelee ja pari atsaleaakin jo vähän. Naapurin aronia-aita on muuttunut epämääräisen vihreän-punertavankirjavaksi mutta eiköhän muutaman päivän päästä pääse taas ihastelemaan punaisena hehkuvaa näkyä. Värikästä ruska-aikaa!