lauantai 24. syyskuuta 2022

Kaukana alelaareilta!

Edellisessä postauksessa suosittelin pysymään poissa taimistojen alennusmyynneistä, ettei tule hankittua itselle kasveja, joille ei ole tilaa joko kukkapenkeissä tai talvetuspaikoissa. Vaikka minulla olisi ollut tilaisuus poiketa tutkimassa alennushyllyt, onnistuin pitämään itseni kaukana taimistoilta. Siitä huolimatta minulle ilmestyi eilen uusia taimia. Äitini nimittäin osui Hankkijalle kun sieltä sai kymmenen perennaa kympillä ja soitti minulle, kun ei itselleen löytänyt niin montaa mieluista hankittavaa. Tokihan minun piti jotain keksiä, jotta äiti saisi muutaman haikailemansa kasvin halvalla. Valikoima ei ollut enää suuren suuri, mutta sain kuitenkin kuusi uutta kasvia puutarhaan.

Kaksi tarhasyysvuokko 'Paminaa', syysmaksaruoho 'Jose Aubergine', hybridipioni 'Cytherea', törmäkatkero sekä tarhavarjohiippa odottelemassa istutuspaikkaa.
Olen jo aiemmin sanonut, että en ole kovin intohimoinen pionifani. Aurinkopenkissä mellastava vesimyyrän roikale on kuitenkin ajanut minut kohti pioneja. Sattumaa tai ei, mutta viime keväänä myyrän tunneli päättyi siihen, missä alkoi tulla pionin juuria vastaan ja heti pionin toiselle puolelle istutetut tulppaanit olivat säästyneet ahmateilta. Tunneli oli myös kiertänyt kaukaa kaksi muuta pionia. Niinpä tuli ajatus lisätä myyräriskialueelle pioneja. Neljännen istutin aiemmin syksyllä ja nyt tuli viidenneksi 'Cytherea'. Se pääsi varjokujan alkupäähän, josta poistin muutama viikko sitten kuunliljat. Pionin seuraksi lykin narsissin sipuleita ja niiden alle kanankakkaa, joten myyrät saavat monta epämieluista yllätystä, jos yrittävät tulla herkkuja etsimään. Kunhan valkosipulien istutusaika koittaa, laitan muutaman kynnen pitsipihlajan juuristoalueelle pitämään puun juuret edes osittain turvassa. Sinne on istutettu jo hajulaukkoja, mutta ei pieni lisävarautuminen pahaa tee. Syökööt vesimyyrät joutoalueen juolavehnää!
Syysvuokon nuput ovat todella hellyttävän näköisiä.
Euron kappalehinnalla päätin uskaltautua kokeilemaan tarhasyysvuokko 'Paminaa' uudelleen ja vielä kahdella kasvilla. Muutaman vuoden takainen ensikokeiluni kun päättyi epäonnisesti tappotalveen. Tällä kertaa taimet ovat huomattavasti kookkaampia kuin silloin, joten ehkäpä edes jompi kumpi selviää ensi talvesta ja jää puutarhani vakituiseksi asukkaaksi. Istutin kummatkin eri puolille puutarhaa syvämultaiseen ja toivon mukaan myös suojaiseen kasvupaikkaan muiden kasvien keskelle.  Istutin toisen luumutarhaan, jossa se saa suojaa sekä pensailta että peittokurjenpolvilta. Näen sen kukinnan myös mukavasti olohuoneen ikkunasta. Toisen istutin kärhökaaripenkkiin pionin ja komeamaksaruohojen kainaloon. Ripsautin vielä syyslannostakin sekä kuopan pohjalle että mullan pintaan, jos se vaikka auttaisi niitä valmistautumaan paremmin talveen.
Hirveästi 'Paminaa' ei tästä kuvasta erota, mutta se on heti tuon kiven takana pensashanhikin tällä puolella. Kunhan vuokon kukat aukeavat, tulee tuohon kohtaan mukava pinkki pläjäys.
Jos luumutarhaan istutettu syysvuokko viihtyy kasvupaikallaan, joudun siirtämään jonkun pensaista pois. Muuten pensaat kasvaessaan hautaavat syysvuokon kokonaan alleen. Jos hanhikkien vieressä oleva pikkujasmike käyttäytyy yhtä huonosti kuin etupihalle istutetut yksilöt (kuivattaa puolet puskasta talvena, jolloin ei olisi pitänyt olla minkäänlaisia talvehtimisongelmia), poistan sen ja siirrän pienemmän pensashanhikin syysvuokon vasemmalta puolelta sen tilalle. Jos jasmike kasvaa hyvin, hanhikille on keksittävä joku toinen paikka. Ensi kesän kaikki mahtunevat kuitenkin vielä kasvamaan yhdessä. Nyt en halunnut siirrellä pensaita kun ei syysvuokon selviämisestä ei ole mitään takeita.
'Paminan' takana olevan 'Lovely Pink' -pensashanhikinkaan kukkia ei oikein kuvasta erottanut, vaikka silmällä kukat näkyvät selvästi. Onneksi lähikuvat on keksitty.
Tarhavarjohiipalle (keskellä edessä) löytyi paikka helposti: uusi työmaa nuotiopaikan takana nielee vielä monen monta kasvia. Tässä kivillä pengerretyssä kohopenkissä sen kukkia pääsee myös ihailemaan melko helposti.
Törmäkatkeron istutin aurinkopenkkiin. Sen kasvupaikka aiheutti hieman päänvaivaa, sillä olisi pitänyt löytää jostain aurinkoinen ja samalla myös kostea paikka. Meillä nimittäin aurinkoiset kasvupaikat ovat pääsääntöisesti myös kuivia, jos tätä kesää ei lasketa. Koska aurinkoon on vaikeampi vaikuttaa kuin kosteusoloihin ja törmäkatkero ilmeisesti sietää myös ajoittaista kuivuutta, valitsin aurinkopenkin etuosasta kohdan, johon aurinko ei ala paistaa aivan heti aamusta. Lisäavuksi lykkäsin pari savinokaretta montun pohjalle. Pitää vain muistaa käydä kastelemassa sitä, jos joskus sattuisi tulemaan vastaan kuukauden hellejakso ilman sateita. Sen lähistöllä on myös minipieni kevätatsalean taivukastaimi, jolle voi samalla reissulla käydä lorauttamassa toisen puolikkaan kastelukannusta, niin ei tarvitse yhden kasvin takia vettä kanneksia.
Törmäkatkerolla on nuppujen väristä päätellen tulossa kerrallaan hurmaavan sävyiset kukat.
Syysmaksaruoholle mietin pitkään sopivaa paikkaa. Muiden kasvien löydettyä hyvät kasvusijat bongasin kärhökaaripenkin gladiolukset ja hallaöinä mustuneet asterit. Ja kuinka ollakaan, samaisessa paikassa jalopähkämöt olivat jo muuttuneet hieman kärsineen näköisiksi. Jalopähkämöt ovat muutenkin olleet sijoillaan vain sen vuoksi, että taimia sattui olemaan juuri silloin saatavilla kun kyseisessä kohdassa oli tyhjää tilaa. Komeasta kukinnasta huolimatta ne ovat sen verran innokkaita leviämään, että joutuvat joskus kuitenkin väistymään sopivampien kasvien tieltä. Niiden värikin on väärä, sillä ne kukkivat samaan aikaan tarhavaleunikon kanssa ja minun värisilmääni sattuu hieman niiden yhteisesitys. 'Jose Aubergine' ratkaisee siis monta ongelmaa ja tuo samalla tummilla lehdillään kontrastia vihreyden keskelle myös ennen kukinta-aikaa. Se pääsi toistaiseksi vain gladioluksilta ja astereilta vapautuneeseen tilaan mutta uusi suunnitelma on alkaa lisätä sitä ja samalla hävittää pähkämöt kokonaan pois. Oikeastaan voisikin käydä hakemassa siitä kukkalatvoja maljakkoon ja istuttaa ne sen jälkeen maahan tai ruukkuihin. Saisi jo niiden lisäämisen hyvin alkuun.
Rikkaruohot piti tietysti kitkeä myös pois samalla, paitsi että onpas kummalliset lehdet ja juuri belliksellä eikun lemmikillä eikun... mikä ihme? Tämä "rikka" olikin ihan itse istutettu kaukasiantörmäkukka. Hups...
Kyllä sitä joskus pitääkin olla huonomuistinen! Heti kun tajusin kitkemäni kasvin olevan törmäkukan taimi, mieleen palasivat keväiset istutuspuuhat, kun piti vain saada ennen lomareissua mahdollisimman paljon taimia maahan. Ajattelin silloin, että törmäkukka saisi siinä aikanaan hyvin tukea kurjenpolvista ja värikin saattaisi sopia kivasti kaunopunahattuihin. Loppukesän kukintaakaan tuossa kohdassa ei ole liikaa, joten sinne vaan. Kyllähän sen muistaa siinä vaiheessa kun tulee aika nostaa gladiolukset talviteloille! No, törmäkukka pääsi takaisin maahan ja toivotaan, että on vielä keväällä hengissä. Perennojen seassa on myös yksi niistä itse risteytetyistä alppiruusuista, jolle tehdään sitten aikanaan tilaa, jos selviää sinne saakka.
"Jooseppi Munakoiso" erottuu nyt juuri ja juuri tuossa pienen mulloksen yläpuolella mutta kuvitelkaa näky sitten kun niitä on monta ja ne täyttävät koko syysleimujen edustan.
Ja yhtään kasvia en enää hanki, vai miten se nyt menikään... Vaikka hyvinhän noillekin yllätyshankinnoille paikat löytyivät ja maksaruoho vielä ratkaisi kärhökaaripenkin jalopähkämöongelman. Osan kukkasipuleista olen istuttanut mutta helmililjat vielä odottavat maahan pääsyä. Pidin tärkeämpänä saada perennat istutettua, jotta ne ehtisivät juurtua mahdollisimman hyvin ennen talvea. Lisätyötä, joskin hyvin mieluista sellaista on ollut luumujen kerääminen. 'Viipurin punaluumu' on muuttunut sadon painosta riippapuuksi eikä yhden viiden kilon satsin kerääminen auttanut lainkaan oksia nousemaan ylöspäin. Puussa on nimittäin vielä toinen mokoma ellei enemmänkin. Viikko sitten tehdyt umpioidut luumut ovat ihan hyviä, mutta ainakaan tuolla reseptillä niistä ei taida tulla meidän perheen vakioherkkua. Kanelia saattoi olla hitunen liikaa ja makeisiin luumuihin oli tullut jostain hieman liikaa hapokkuutta. Vaniljajäätelön tai muun makean jälkiruuan kanssa toimivat varmasti oikein hyvin. Likööri, luumupaistos (tai piirakka) sekä hillo ovat seuraavia kokeiluja. Mehuakin olisi kiva kokeilla, vaikkakaan tämänvuotinen sato ei taida ihan vielä siihen riittää. Tai mistäpä sitä tietää, jos loput puussa olevista luumuista kasvavatkin suuremmiksi nyt kun osa sadosta on kerätty pois viemästä puun voimia.
Viipurilainen riippaluumu koristeineen ja taustalla hieman lahovikainen pihlaja syysasussaan. Kuten näkyy, vieressä olevat pihlajat ovat vielä melko vihreitä.
Päivän kärhö on tänään tarhaviinikärhö 'Krakowiak'. Nätti, mutta saisi vain kukkia vähän runsaammin!
Tällä viikolla lämpötila on käynyt useamman kerran nollassa. Vain yhtenä aamuna on kuitenkin ollut kuuraa maassa, joten puutarhassa näyttää vielä kohtuullisen hyvältä. Syyshortensian kukat alkavat jo vähän ruskettua mutta sitä ei vielä erota kauempaa katsottuna. Syksy etenee toistaiseksi siis melko kivuttomasti. Tarinaa taisi tulla tällä kertaa vallan melkoisesti. Toivottavasti kuitenkin pääsitte tänne saakka ilman nukahtamista!

20 kommenttia:

  1. Kivat hankinnat. Minäkin olen kahteen eri otteeseen kokeillut syysvuokko Paminan istutusta puutarhaan. Suureksi harmikseni huonoin tuloksin. Toivottavasti se tulee viihtymään paremmin siellä teillä.
    Törmäkatkero on ihana ja sen siniset kukat tosi kauniit. Se sopisi varmaan hienosti sinne sinun kivikkoosi kukkimaan.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, että jompi kumpi viihtyisi. Tuntuu olevan arkajalka. En uskaltanut istuttaa törmäkatkeroa kivikkorinteeseen, vaikka sinne se tosiaan olisi sopinut aivan upeasti. Ohjeissa kun sanottiin sen tarvitsevan kosteutta ja kivikkorinne on melkoisen kuiva ja vielä karukin kasvupaikka.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Ihana tuo Jooseppi Munakoiso! Hyvät hankinnat muutenkin. Hyvää menstymistä syysvuokoillesi! Täälläkin olen kyllä istuttanut niitä lukuisia, ehkä parikymmentä, mutta tällä hetkellä on hengissä tiettävästi kaksi. Silti tulen kyllä vastedeskin niitä istuttamaan. Ovat ne niin kauniita, jospa joskus jossain kohdassa joku niistä suostuisi kasvamaan isoksi pehkoksi.
    Onneksi tajusin kitkeneesi oman taimen ajoissa! Olisipa ollut tuskaisaa herätä siihen tajuamiseen keskellä yötä, kun kasvi jo lojuu kompostissa. Eiköhän se tokene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joosepilla on todella hieno lehtien väri. Siitä tulee varmasti hieno ryhmä pähkämöiden tilalle eikä syyskukkijoitakaan ole liikaa. Toivoisin kyllä, että syysvuokot viihtyisivät tai edes toinen niistä.
      Sehän se olisikin ollut kamalaa, jos olisin vasta yöllä tajunnut kitkeneeni törmäkukan taimen. Viime yönä oli vielä pakkastakin. Oli jo tarpeeksi kaameaa aamulla tajuta, että maa on valkeana kuurasta ja kasvit ilman mitään suojaa ulkona. Tuuli oli tempaissut harsonkin pois pelakuilta ja verenpisaroilta, ja riippapelakuu roikkui omalla paikallaan amppelissa. Kasvimaalle jääneiden tomaattienkaan harso ei varmaan ollut kunnolla paikoillaan. Enpä tajunnut pakkasyön mahdollisuutta illalla kun mittarissa oli vielä yli 7 astetta lämmintä ja taivas pilvessä. Nyt testattiin sitten kunnolla kasvien pakkasenkestoa.

      Poista
  3. HIh, noin niitä uusia taimia vain ilmestyy, vaikkei itse edes mene puutarhamyymälään;)
    Meilläkin neiti soitti alkusyksystä, että haluatko jotain tarjouksesta; otin kolme hortensiaa ja alppiruusun;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika helposti tulivat taimet kotiin sitten sinullakin. On se hyvä, että palvelu pelaa! :D

      Poista
  4. Ei tuollaisia hankintoja voi vastustaa, eikä tarvitsekaan. Sinulla on varmasti niille tilaakin, kun uusia projekteja on kaiken aikaa eri vaiheissa.
    Syysvuokot ovat vastustamattomia. 2016 ihailin valtaisaa syysvuokkomerta käydessäni Berliinissä Gärten der Welt -puutarhassa. Samanlaiseen ilotulitukseen tuskin meillä pääsee, mutta aika hyvin hopeasyysvuokkoni pärjäsi monta vuotta. Kunnes viime talvena näytti kuolleen, vaan ei sittenkään. Katselin juuri tänään sen runsaita lehtiä. Jospa se taas ensi kesänä kukkisi. Aika monta syysvuokkoa olen vuosien mittaan istuttanut (myös Paminaa) ja aika monta myös menettänyt. Ei luovuteta. Joku niistä päättää pärjätä. Onnea siis syysvuokollesi ja kaikille muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille taimille löytyi lopulta helposti paikat. Toistaiseksi olen joutunut ihailemaan syysvuokkoja vain blogikuvissa mutta tuolla hinnalla niitä uskaltaa jo kokeillakin. Toivottavasti noin isot taimet talvehtisivat hyvin ja jäisivät vakituisiksi asukkaiksi. Kiitos!

      Poista
  5. Ei puutarhajuttujen äärellä nukuta koskaan eikä pitkäkään postaus tunnut pitkältä. Mehumaijalla keitetty luumumehu ei ollut meillä kovin suuren suosion saanutta, kerran kokeilin. Niinpä van syödään tuoreeltaan ja osan keitän hilloksi. Työkavereille vein osan taukohuoneeseen, sieltä hävisivät nopeasti. Toivotaan syysvuokoille hyvää menestystä, ainakin sait ne edullisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, ettei pitkästyttänyt. Itsekin luen kyllä ihan mielelläni pitkiäkin juttuja. Ehkä sitten hautaan luumujen mehustusidean. En taida itse vielä raskia viedä työpaikalle luumusatoa. Ehkä sitten kun luumuja tulee ämpärikaupalla. Noin edullisia syysvuokkoja raski hankkia kaksi. Toivottavasti selviävät talvesta.

      Poista
  6. Hyviä hankintoja on alesta löytyny. Mukava ois tuommoseen aleen sattua! Pamina syysvuokkoa näky olevan paljon Hankkijalla tuossa naapurikunnassa, normihinnalla. Valakonen on nyt kukassa meillä, ei mitenkään kovin suur puska oo. Toivottavasti pakkasyö ei vikkuuttanu kasvejasi enemmälti, meille ei vielä pakkaset oo yltäny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on naapurikuntaan asiaa, niin käväisepä katsomassa, jos olisivat jo laittaneet syysvuokotkin tarjoukseen. Mitä myöhemmäs syksy etenee, sitä enemmän hinta putoaa taimistoillakin kun yrittävät saada varastot tyhjiksi ennen talvea.
      Hortensiat ja jotkut kesäkukat näyttävät ottaneen pakkasesta vähän osumaa, mutta muuten on vielä suht siistiä puutarhassa. Nyt on taas sateisempaa, joten tuskin halla pääsee ihan lähipäivinä puraisemaan uudelleen.

      Poista
  7. Hienot aleostokset minä haluaisin että löytäisin vielä juurikin tuota syysmaksaruohoa tai vastaavaa ulkovalon reunalle. Pitkä rivi maksaruohoa jo on mutta eri lajiketta.Törmäkatkeroa sain alun mutta näyttää minusta erilaiselta ja Tiibetinkatkeroa minulla on omista siemenistä kasvatettua valkoista sitä olisi hieman tulossa myös siemenkirjeeseen. Muuten sinulle on tulossa niistäkin erilaisia perennoja ja taas pitää löytää niille paikka. 🤗😁🤔. mutta näinhän se menee täälläkin. Istutin kahdeksaa erilaista perennan siementä ja mitä sitten vielä kirjeestä löytyy😎. Mutta olen ajatellut myös hävittää vähemmäksi jotain päivänliljoja niitä olisi täällä saatavilla useampaa sorttia 😁.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo maksaruoho olisi kyllä aika komea kasvi tuomaan väriä ja kontrastia vihreyden keskelle. Ehkä vielä löydät sellaisen jostain.
      Voi olla, että tuo minun katkeroni on vain taimistolla venynyt hontelommaksi mitä se on normaalisti. Jospa sen oikean ulkomuodon näkisi ensi kesänä. Tiibetinkatkeroa haluan ehdottomasti kokeilla uudelleen. Edellisestä kirjeestä kylvetyt katkerot kyllä itivät mutta kaikki taimet kuolivat seuraavan talven aikana. Taisi osua juuri se paha tappotalvi niille ensimmäiseksi. Jospa nyt kävisi parempi tuuri. Ilman muuta tulee hankaluuksia keksiä paikat joka ikiselle kasville, mitä minullekin varmasti siemenkirjeestä tulee, mutta sitten pitää vain raivata jostain lisää tilaa.

      Poista
  8. Luulin jo kommentoineeni, mutta näköjään se jäi suunnitteluasteelle.
    Sait vielä kivoja taimia istutettavaksi. Toivottavasti Pamina kestää talven, syysvuokkojen kanssa saa aina vähän arpoa paikkaa.
    Syysmaksaruohokin näyttää kivalta.
    Meillä ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, että luumut eivät häviäisi tuoreena 😂.
    Komea syysväri on pihlajassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin. Voi olla, että käyn viskaamassa vielä puunlehtiä tai kuusenoksia vuokkojen päälle lisäsuojaksi sitten kun maanpinta jäätyy. Meilläkin 'Laatokan Helmen' sato syötiin tuoreeltaan ja osa 'Kuntalankin sadosta'. Luumut olivat vain ehtineet päästä melkein ylikypsiksi ja halkeilivat, joten oli pakko säilöä osa ennen kuin homehtuvat. 'Viipurin punaluumusta' on kerätty jo liki 10kg luumuja muutaman päivän sisään ja puussa on vielä paljon hedelmiä. Siinä alkaa olla jo liikaa meidän perheelle tuoreeltaan syötäväksi, vaikka niitä napsitaan suuhun vähän väliä.
      Jotain iloa sentään pihlajan lahoviasta. Saa nähdä, montako vuotta se on enää ilahduttamassa komealla ruskallaan.

      Poista
  9. Alemyynnistä jää hyvä mieli, kun saa edullisesti kasveja kokeiltavaksi. Vaikka joku kuolisikin, ei hinta harmita. Ja onnistumisesta saa moninkertaisen ilon! Minulla eivät syysvuokot menesty, se on vain uskottava. Myös törmäkatkerolleni kävi paljon huonommin kuin sinun kaukasiantörmäkukallesi: Edellisenä syksynä istutettu katkero koki keväällä rikkaruohokohtelun ja tajusin asian vasta paljon myöhemmin, kun aloin etsiskellä kasvia siistiksi kitketystä penkistä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin alennusmyynneissä ihan parasta, että halvalla hankintahinnalla uskaltaa kokeilla vähän arempiakin kasveja. Aika usein ne kuitenkin selviävät. Minä en vielä sen ensimmäisen epäonnisen kokeilun jäljiltä voi sanoa, etteivät syysvuokot menestyisi täällä mutta jos nuo kumpikin kuolevat ensi talven aikana, niin kynnys kokeilla uudelleen kyllä kasvaa paljon korkeammalle. Keväällä istuttamista voisi ehkä vielä kokeilla ennen kuin julistaa pelin toivottomaksi.
      Voi ei, kuinka katkerollesi kävi! Näitä sattuu ja erityisesti juuri keväällä suuressa kitkemisinnossa. Minultakin olisi aika monta kasvia hävinnyt, ellen jättäisi talventörröttäjiä pystyyn niin pitkäksi aikaa, että varmasti tunnistan, mikä kasvi sieltä on nousemassa. Joskus jos satun muistamaan, merkitsen syksyllä muutamalla tikulla pienet perennantaimet, jotta löydän ne varmasti keväällä enkä kitke rikkaruohoina pois.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!