Kukka lautasella, osa 3

Tämän kesän viimeinen kukkakattaus tulee tässä. Kukkien maut selviävät hetken päästä mutta värisävyt ainakin ovat erittäin herkullisia. Viimeiseen lautaselliseen valikoituikin oikein vahvoja loppukesän ja syksyn sävyjä. Mitä luulet, maistuvatko nämä kukkaset yhtä hyvältä miltä näyttävät?

Eturivissä kuunlilja, pari erilaista verenpisaraa ja syysleimu. Niiden takana mm. jättiverbena, ruiskaunokki, lisää syysleimuja, suklaakosmos ja petunia.

Kuunliljan kukan vasemmalla puolella on pari punavärimintun yksittäistä kukkaa. Niiden takana oransseja krasseja.

Jättiverbena: Ihan hyvä, makeahko ja hyvällä tavalla kukkainen maku.

Kuunlilja: Makea, mehevä, yllättävän hyvä. Jos ei mitään muuta syötävää ole, mutta kuunliljat kukkivat komeasti, niin kyllä niistä edes pikkuisen vatsantäytettä voi napsia. Plussaa näissä on se, että heteet ja emit jäävät kukkavarteen kun yksittäisiä kukkia vetelee irti, joten ei tarvitse niitäkään vatsa kurnien nypsiä irti.

Kosmos: Maistuu ruohoiselta, ei kovin paha mutta ei hyväkään. Suklaakosmos oli parempi, vaikka ei suklaalta maistunutkaan. En taida lähteä näitä salaattiin keräämään.

Suklaakosmos ja ruiskaunokki ovat melkein saman sävyiset. Kosmoksen vieressä jättiverbenan ja suklaamintun kukinnot sekä valkoinen syysleimu ja tummanpinkki petunia.

Krassi: Mieto maku mutta suutuntuma hyvin epämiellyttävä, kuin paperinenäliinaa pureskelisi.

Petunia: Makeahko, vaikka maussa oli samalla pientä kirpeyttä. Ihan ok. Kumpikin testaamistani väreistä maistui samalta.

Ruiskaunokki: Sitkeä ja melko mauton oli ainakin tämä tummanpuhuva kukkanen. Varmaan näissäkin eri värit maistuisivat samalta.

Sitruunamelissa: Kukka itsessään oli aika mauton, mutta sen sisällä oli iso pisara oikein makeaa mettä. Sen verran vaatimattoman näköisiä ovat sitruunamelissan kukat, ettei ehkä maksa vaivaa keräillä niitä ruuan koristeeksi.

Syysleimuista löytyi kahta eri punaisen sävyä ja valkoinen, niiden keskellä oikein tumma ruiskaunokki. Vihreät lehdet kuuluvat sitruunamelissalle, joka kukkii kovin vaatimattomasti.

Tästä kulmasta näkyy vaalean liilahtava petunia paremmin. Sen edessä on punakosmos.

Suklaaminttu: Selvästi minttuinen, suuta viilentävä maku.

Syysleimu: Makea pureskellessa, leimuinen maku niellessä. Jos sattuu vahingossa kakun mukana koristeet menemään suuhun, niin ei niitä tarvitse sylkeä pois. Eri väreillä ei makueroa.

Verenpisara: Kirpeä, hieman vastenmielinen ja vielä sitkeäkin. Ei yhtään hyvä!

Väriminttu: Makea, purtava, aika hyvä. Ihan kelpo valinta maun puolesta, tosin yksittäisen kukan ulkonäkö ei mitenkään eleganttia loppusilausta jälkkäreille anna...

Tässä krassit ja värimintut lähempää. Värimintuista tulee minulle mieleen nokka auki rääkyvän kalkkunan pää...

Olen tähänkin listaukseen varmistanut Myrkytystietokeskuksen sivuilta kasvien myrkyttömyyden. Jos haluatte maistella muita puutarhan tai luonnon kasveja, kannattaa ehdottomasti varmistaa niiden turvallisuus.

Huom! Astmaatikot ja allergikot maistelkaa kukkia vain omalla vastuulla!

Syksyn viimeinen lautasellinen kukkia.

Nauttikaa värikkäistä kukista joko syömällä tai katsomalla niin kauan kun hallayöt pysyvät loitolla!

Kesäkuun syötäviä kukkia pääset tutkailemaan klikkaamalla tästä ja heinäkuun herkkulautasta täältä.