torstai 1. syyskuuta 2022

Yöpakkasia odotellessa

Elokuu hujahti ohi ja näemmä lipsahti blogiinkin vähän aiottua pidempi tauko. Yksi otollinen hetki postausten naputteluun meni ohi kun piti valmistella kasvimaata ensimmäisten yöpakkasten saapumiseen. Ei tänne vielä ole pakkasta luvattu, mutta silloin kun ennusteissa näkyy 3 astetta vuorokauden alimpana lämpötilana ja tuulee pohjoisesta, on meillä jo vähän varauduttava hallan vierailuun. Viime yönä olikin ollut jo 4 astetta, joten ehkä oli ihan fiksua vetää tomaateille ja paprikoille harsot niskaan, tuoda pari amppelitomaattia sisälle ja virittää minikasvari yrttiruukuille suojaksi. Laitoin tuplaharsot myös yhdelle mansikkariville, sillä siinä on jotain jatkuvasatoista lajiketta, jossa on paljon raakileita ja kukkia vielä tulossa. Ovatpahan suojassa myös linnuilta.

Mistähän lie on ilmestynyt näin ihana kerrannainen kosmos? Olen nimittäin aina kylvänyt vain yksinkertaiskukkaisia. EDIT: siemenvarastoja kun tutkin, niin olihan siellä 'Double Click' -sekoitus täynnä kerrannaisia kosmoksia.
Kasvimaalta on kerätty satoa tasaisesti pitkin kesää mutta nyt tyhjensin sieltä mahdollisimman paljon kylmyydestä kärsivää satoa talteen. Kurkun siivosin kokonaan pois, sillä se suuttui jo siinä vaiheessa kun yölämpötilat laskivat kahdeksaan asteeseen. En tiedä, maksaako jatkossa vaivaa edes kasvattaa sitä, sillä kurkkuja saatiin siitä kokonaiset neljä kappaletta. Alkuja olisi ollut vielä tulossa, mutta milläpä tuollaista hienohelmaa seinustalla suojaat. Basilikat keräsin sitruunabasilikaa lukuun ottamatta viikonloppuna pakastimeen. Sitruunabasilika pääsi timjamin, rosmariinin, ranskanrakuunan, chilin ja curry-yrtin seuraksi minikasvarin alle. Timjami kestäisi kylmääkin mutta haluan saada siitä vielä oksia pakastimeen ja toivon kasvarin pitävän sen vielä hetken aikaa kasvuvauhdissa.
Elokuun puolivälissä nostin muutaman kirjavan porkkanan ja keräsin yhden kurkun ja loput herneet. Pari härkäpapuakin näytti löytyneen.
Jotenkin kuvittelin, että porkkanat kasvaisivat kokoa, jos ne jättää maahan pidemmäksi aikaa. Kuopuksen kanssa porkkanoita nostaessani totesin, että kaikki ei aina mene niin kuin kuvittelisi. Nostimme melkein kaikki porkkanat ja tuloksena oli vain iso läjä mitättömiä nysiä. Parin viikon takaiset "harvennusporkkanat" olivat sentään jo porkkanan kokoisia toisin kuin nuo suupalat. Veden puutteesta ne eivät ainakaan ole kärsineet, sillä sen pienen hetken kun juhannuksen tienoilla oli poutaa, kastelin kasvimaata säännöllisesti. Etanat eivät päässeet jyrsimään naatteja ja harsot suojasivat ilmasta saapuvilta tuholaisilta. Kiviäkään ei ollut maassa liikaa, sillä löysin vain muutamia haaroittuneita yksilöitä. Muuten voisin luulla vajaamittaisuuden syyksi liian vähäistä lannoitusta, mutta myös valkosipulien riviväleissä kasvavat porkkanat olivat yhtä lyhyitä ja ne sentään saivat syksyllä multaan upotetun talouskompostin lisäksi alkukesällä kanankakkaa ja nokkoskäytettä. Kaikissa kolmessa penkissä, missä minulla porkkanaa oli, mullan alapuolinen kasvu oli yhtä heikkoa. Eri pusseista siemenet, eri lajikkeita ja vielä eri aikoihin kylvetyt. Tällä kertaa en ymmärrä, mikä meni vikaan, kun maan päälle kasvoi kuitenkin normaalin näköiset naatit. Uteliaana odotan, millaisia tappeja löytyy viimeisestä rivistä.
Osa huimasta porkkanasadostamme. Näistäkin osa oli kylvetty jo viime syksynä, joten pitkä kasvukausi ei aina takaa pitkiä porkkanoita.
Herneissäkin oli pientä epäonnea, mutta sen syy ehkä oli kesän säissä. Kasvimaan laidalle maantasoon savensekaiseen maahan kylvetyt herneet jäivät alle polvenkorkuisiksi ja tekivät kehnosti satoa. Lavoihin kylvetyt herneet kasvoivat normaalisti, joten ehkäpä herne kuuluu niihin kasveihin, jotka kärsivät liiasta märkyydestä. Onneksi muuta satoa on sentään saatu. Kesäkurpitsaa on tullut sopivaan tahtiin ja salkopapuja on kerätty yllin kyllin siitä lähtien kun ne alkoivat satoa tehdä. Viimeisimmäksi ryöppäsin pakastimeen yli kilon verran papuja, ja jos kasvamaan jättämäni palot ehtivät syötävän kokoisiksi ennen pakkasia, saan kerätä vielä vähintään toisen mokoman talteen. Yhteensä pakastimeen on päässyt ainakin pari kiloa papuja ja onhan niitä syötykin aika ahkerasti.

Viimeisin kasvimaan tyhjennys poiki muutaman kesäkurpitsan, härkäpapuja, kulhollisen tomaattia, kahdeksan paprikaa ja paljon violetteja salkopapuja, joista vain pieni kasa mahtui tarjottimelle.
Kurkun ohella mietin myös paprikan kasvattamisen järkevyyttä. Pitkän taimikasvatuksen saldona on muutama paprika kasvia kohden loppukesällä. Harsoja saa pitää melkein juhannukseen saakka niiden päällä ja aloittaa homman uudelleen elokuun loppupuolella, jos mielii satoa saada. Maullisesti itse kasvatetut paprikat voittavat tietysti mennen tullen ostopaprikat. Tämän kesän lajikkeista keltainen 'Astor' oli suosikkimme 3-1-äänin. Kuopus piti enemmän punaisesta 'California Wonderista'. Melko saman makuisia ne kyllä olivatkin, 'Astor' ehkä hitusen makeampi. Oikein hyviä siis kumpikin. Tomaateista eniten satoa ovat tehneet vanha tuttu suosikkimme 'Maskotka' sekä uudet kokeilut amppelitomaatit 'Tumbler' ja 'Tumbling Tom Red'. Keltainen 'Balkonzauber' kukki jostain syystä huonosti, joten siitä ei ole saatu kovin paljoa syötävää. Kaikki 'Majat' taasen aloittivat niin myöhään, että ne ovat vasta raakilevaiheessa. Ehkä 'Maja' pitäisi kylvää jatkossa jo helmikuussa. Pienikokoisena ja muutenkin tanakkakasvuisena sen kanssa ei ehkä tulisi ongelmia toukokuussa. Retkahtelemaan taipuvaista 'Maskotkaa' taas ajattelin ensi vuonna kokeilla kasvattaa amppelissa, vaikka se pensastomaatti onkin.
Sitruunaperhonen herkutteli eräänä päivänä kivikkotörmäkukalla.
Pari viikkoa sitten otettu kuva. Kivikkotörmäkukka sopii minusta hienosti kukinnan lopettaneeseen kaukasianmaksaruohoon.
Viime perjantaina lähimmässä hankkijan myymälässä oli satokauden karkelot. Kävimme koko perheellä siellä maistelemassa marjoja ja hedelmiä sekä osallistumassa arvontoihin ja kilpailuihin. Lapset saivat suunnistustehtävästä palkinnoksi pienet istutuslapiot ja lakut mutta arpaonnea meidän perheellä ei ollut. Kasvintunnistustehtävästä sen sijaan sain kaikki kuusi oikein ja voitin Kekkilän tuotekassin. Tiesin, että muutama kasvi oli varmasti oikein, mutta täysin oikea rivi tuli ihan yllätyksenä. Oli nimittäin todella lähellä, että olisin kirjoittanut lappuun marjatuomipihlajan tilalle tervalepän ja paria muutakin kasvia mietin pitkään.
Lannoitteille ja puutarhahanskoille on aina käyttöä. Ruukkusoraa ostin keväällä ison pussin, joten sitä en olisi tarvinnut lisää. Eipähän tuo mene varastossa pilalle, vaikka pari vuotta joutuisi odottelemaan.
Ensimmäiset kukkasipulihankinnat tein aurinkopenkin vesimyyräongelmaa ajatellen.
Aurinkopenkin kasvivalikoima on muuttumassa perennojen lisäksi myös kukkasipulien osalta. Ukkolaukat, hyasintit, tulppaanit, balkaninvuokot ja kevätkurjenmiekat on pistetty suurimmaksi osaksi talttahampaiseen kitaan ja yksi keisarinpikarililja kituuttelee vuodesta toiseen juuri ja juuri hengissä. Viime syksynä istutettu syysmyrkkylilja ei kasvattanut lehtiä kesän aikana enkä muista tarkkaa istutuspaikkaakaan, joten sen kohtalo on vielä täysi kysymysmerkki. Nyt istutan sinne suosiolla narsisseja ja uutena kokeiluna persianpikarililjaa ja hajulaukkaa. Kummankaan sipulit eivät löyhkää yhtä pahasti kuin keisarinpikarililja, mutta kokeillaan nyt, säästyisivätkö ne syömiseltä. Pussissa ainakin oli merkintä, että tuhoeläimet jättävät ne rauhaan. Saatan lisäksi istutella valkosipulin itusimuja ja ehkä muutaman kynnenkin heti aidan viereen myyrien tuloreitin hajusteeksi, jos vaikka päättäisivät kääntyä takaisin sinne mistä olivat tulossa. Vinkatkaa vapaasti, jos tulee mieleen sipulikasveja ja perennoja, jotka eivät kelpaisi vesimyyrille.
Gladiolus ja punahattu kukkivat melkein samassa sävyssä. Jäljelle jäivät enää vain punahatut.
Keräsin juuri ison kimpun gladioluksia, astereita ja daalioita maljakkoon. Ilma tuntui töistä tullessa niin kylmältä auringonpaisteesta huolimatta, että päätin vähän ennakoida. Mukavampi niitä kukkasia on maljakossa virkeinä katsella kuin ruskettuneina kukkapenkissä. Muutamalle ruukkukukalle vedin harson päälle, mutta suurimman osan jätän vielä oman onnensa nojaan. Toivottavasti ei tarvitse katua aamulla...

10 kommenttia:

  1. Ihan kamalan kylmää on luvattu eikä olla vasta kuin syyskuun alussa. Minulla paprika teki hyvin satoa kasvihuoneessa, paras pensas teki 11 paprikaa ja lisää on tulossa mutta en tiedä ehtiikö kypsyä, ehkä jos otan taimet sisälle. Hieno voitto eikä ruukkusora mene miksikään varastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tällainen kylmyys mistään kotoisin! Kasvihuoneessa paprika varmaan onnistuisikin hyvin toisin kuin avomaalla, vaikka autotallin seinusta onkin aika lämmin paikka. Yhdessä taimessa taisi olla peräti viisi pienehköä paprikaa ja jossakin vain kaksi. Muissa sitten siltä väliltä.

      Poista
  2. Toivottavasti teille ei tule kovin kylmiä öitä vielä! Kauhean aikaiselta tuntuu.
    Kukkasipuleista on vaikea sanoa. Minulta on hävinnyt lukuisia narsissejakin viime talvena, enkä muuta syytä keksi kuin vesimyyrät. Niitä kasvoi sellaisissakin paikoissa, joissa ei pitäisi jäätymisongelmaa olla, mikä tietty viime talvessa oli myyrien lisäksi haastavaa. Yhden Fritillarian (raddeana) ne olivat myös pistäneet poskeensa. Ja syysmyrkkyliljoja, murh. Löytyi puoliksi syödyt sipulit, kun alkukesällä ihmettelin, mikseivät niiden lehdet kasva ja ikään kuin vajoavat maan uumeniin.
    Herneet kuulostavat kyllä tosi haastavilta, jos eivät pidä märkyydestä, kun täällä puolestaan kuivuivat täysin. Vetävät herneen nenäänsä siis säästä kuin säästä.
    Minusta porkkanasatonne näyttää todella herkulliselta! Olen vakaasti päättänyt kylvää porkkanaa ensi vuonna, viimein. Ei mikään kaupan porkkana vedä vertoja juuri maasta nostetulle. Voin vain kuvitella, miten herkullisia paprikanne ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mittari näytti viime yölle vain kahta astetta lämmintä, joten kauempana seinästä on voinutkin olla lähellä nollaa. Ei nytkään ole kuin 3,5 astetta ja tuulee, joten tulee kylmä aamulenkki Karon kanssa.
      Jaa, että narsissitkin häviävät vesimyyrien kitoihin. Minua on selvästi huijattu! Toisaalta meillä on tuossa aidan takana joutomaalla sellainen juolavehnäkasvusto, että tuskin vesimyyrät narsissien takia tänne puolelle tulevat. Tai ainakin toivon näin.
      Herneitä vielä väitetään helpoiksi kasvatettaviksi, jotka onnistuvat aloittelijaltakin! :D Porkkanasato olikin herkullinen. Olivat vain niin pieniä. Tuo lautanen on siis ihan normaali 20-senttinen ruokalautanen eikä mikään vati. Olen tullut siihen tulokseen, että porkkanakaan ei kuulu niihin kasviksiin, joissa minulla on mahdollisuus onnistua. Jos ei suojaa hyönteisverkoilla, iskevät tuholaiset ja sitten sää tai joku muu mystinen ongelma pilaa lopun sadon.

      Poista
  3. Meillä mittari on kahtena aamuna näyttänyt (klo 7) +4 astetta, mikä on minusta syyskuun alkupäivinä tosi kylmää. Kuukauden päästä se voisi olla ymmärrettävää, mutta ei nyt. Onneksi päivällä lämpö sentään nousee kohtuullisiin lukemiin (tänään +16).
    Talon seinustalla kasvatettuna paprikasatosi on varsin onnistunut. On ihan järkevää miettiä, mitä missäkin kannattaa kasvattaa. Vaikka itse kasvattamisessa määrä ei aina ole pääasia, toivoisi sentään jotain myös sadoksi saavansa. Pohdin tuossa omia kahden kesän lavakaulusviljelmiäni, jotka ovat kärsineet sateettomuudesta. Niin se vain on, ettei millään jaksa ja ehdi sitä määrää vettä kannusta kaataa, mitä kasvit tarvitsisivat. Lavakauluksissa multa kuivuu nopeammin, kuin jos maanpinnassa kasvattaisi. Ehkä voimavarat kannattaisi suunnata sellaisiin kasveihin, jotka selviävät tällaisissa olosuhteissa paremmin. Silloin aikaa ja intoa jää enemmän kaikkeen muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei 4 astetta ole minunkaan mielestä sopiva lämpötila syyskuun alkupuolella. Meillä oli ollut viime yönä alimmillaan 2 astetta seinän vieressä eikä päivälläkään kovin lämmintä ollut. Pohjoistuuli viilentää kummasti.
      Lapset syövät meillä niin innokkaasti kaikki kasvimaan herkut, että mieluummin kasvattelisi vain sellaisia kasveja, joista saa runsaan sadon kuin näitä parin paprikan tai kurkun tekeviä kasveja. Muuten ei jää mitään itselle syötäväksi. Avomaalla kasvattamisessa on vain niin sään armoilla, että mitään huippusatoja ei kannata odottaakaan. Ruukkukasvien ja kasvimaan kastelemisessa on oma vaivansa erityisesti kuivana kesänä. Huomasin keväällä, että muovisella minikasvarilla suojatut lavat kuivuivat paljon hitaammin kuin harsolla suojatut tai täysin ilman suojaa olleet lavat. Estäähän muovihuppu tehokkaasti tuulen kuivattavan vaikutuksen, vaikka luulisi korkeamman lämpötilan vastaavasti kuivattavan multaa. Toisaalta se estää myös sateen mukana tulevan kosteuden, joten kolikolla on kääntöpuoli tässäkin asiassa.

      Poista
  4. Kylymee on ollu, pakkasta ei vielä onneks! Sais vielä kelit lämmetä. Kaunis tarjotin väriltään syötävee ja mautkin on kohillaan varmasti. Hyvä tuuri on ollu arvonnassa. Punahatut on hyviä syksyn kukkivia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ottaisin hyvin mieluusti vielä lämpimiä syyspäiviä. Kyllä noissa itse kasvatetuissa kasviksissa on aina maut kohdillaan. Tiedä tuurista, kun kaikki oikein vastanneet luvattiin palkita ja hyvästä yrityksestäkin sai kai palkinnon. Sen verran tuuria kuitenkin oli, että laitoin lomakkeelle mielessä pörräävistä vaihtoehdoista juuri ne oikeat.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!