Syksyisiä puuhia

Sinikatana 'Alba' sai hallan myötä herttaisesti pientä lisäväriä.

Syyskuu on sujunut toistaiseksi yllättävän poutaisena: melkein kaksi viikkoa ja vain kaksi sadepäivää alkukuusta. Miten virkistävää vaihtelua! Viime viikolla ollut ensimmäinen hallayö sai sittenkin myös meillä jotain pientä aikaiseksi. Ei kuitenkaan mitään mahdottomia katastrofeja. Suurin osa kesäkukista kukkii vielä kauniisti ilman tietoakaan hallan puraisuista. Kolmesta daaliasta kaksi mustui mutta juuri se talvetettavaksi suunnittelemani yksilö säilyi vaurioitta. Se saa jatkaa vielä juurimukuloiden pullistelua hyvän tovin. Hortensioissa on havaittavissa hienoista ruskean sävyä, mutta suurin osa niistäkin on vielä valkoisia tai vaaleanpunertavia. Eniten osumaa otti sivupiha, minkä olen aiempinakin vuosina todennut tontin kylmimmäksi osaksi.

'Vanille Fraise' rusketti matalammalla olevia kukintojaan enemmän kuin esimerkiksi tätä pystyssä sojottavaa.

Gladiolukset ovat kukkineet kiitettävän ahkerasti. Olen kerännyt niitä maljakkoon vaikka miten monta ja silti uusia kukkavanoja puskee lehtien seasta. Epäilen, että jotkut mukulat ovat tunkeneet parikin kukintoa ilokseni. Pation luokse istutetut kukat näyttävät vieläpä todella kauniilta tummaa purppuraheisiangervoa vasten eikä pinkinkirjava kukka näytä yhtään hassummalta myöskään punertuvien hortensiankukkien kanssa. Tässäpä yhdistelmä, jonka voisi aivan hyvin toistaa ensi vuonna.

Aurinkopenkin asterit (Samettihortensian arvonnasta voitetut siemenet) eivät kärsineet hallayöstä toisin kuin sivupihalla olleet.

Kosmoksetkaan eivät pienistä vilunväristyksistä välitä.

Iloisesti yllätti myös hallanarka suklaakosmos. Takapihalle halla ei kyllä tainnut edes hiipiä juuri lainkaan.

Kasvipoistoja olen tehnyt jonkun verran. Varjokujalta lähtivät kaikki aidanpuoleiset kuunliljat, sillä ne eivät vesimyyrän takia päässeet kasvamaan kunnolla. Kuunliljoja nostaessani huomasin selvästi, miksi ne kasvoivat kituliaasti. Vaikuttaahan se kasvuvoimaan, jos kaikki alaspäin suuntautuvat juuret on pistetty poskeen ja vain maanpinnan myötäisesti kulkevat juuret ovat säästyneet. Toistaiseksi kuunliljojen kohta on tyhjillään, sillä en ole vielä päättänyt, mitä niiden tilalle istuttaisin. Yksi vaihtoehtolistan kärkisijoilla keikkuvista kasveista on karhunjuuri, jonka siemeniä sain kesällä. Sen juuret kuulemma haisevat sen verran tymäkältä, että voisi olettaa herkkänenäisen vesimyyrän niitä karttavan. Tai sitten ne ovat oikein himona siihen, kai sekin on mahdollista. Kokeilemallahan se selviää.

Komeasinikuunlilja 'Elegansin' juuripaakku oli melkoinen lättänä. Lapionvarsi mittakaavana.

Kyllähän sen lehtien koostakin huomasi, että jotain on vikana. Edessä vasemmalla toisesta kukkapenkistä otettu 'Elegansin' lehti.

Kivikkorinteestä lähtivät helminukkajäkkärät. Oli siinäkin urakka! Harkitkaa tarkkaan, mihin istutatte kyseistä kasvia, sillä pitkien maavarsien kiskominen kivien alta oli todella työlästä. Juurakot olivat levittäytyneet paljon laajemmalle, mitä versoista olisi voinut päätellä. Lisäksi maata vasten retkottavien kukintojen alta löytyi yhdestä läjästä peräti kuusi lehtokotiloa. Kävin sen jälkeen aika tarkasti läpi kaikki lähialueen piilopaikat mutta ilmeisesti kaikki kotilot olivat kerääntyneet samaan kohtaan suojaan kylmältä. Se poppoo sai hyvin nopean muodonmuutoksen lapiolla kovaa maata vasten. "Kokkaamani" muhennoksen hautasin lapionpiston syvyyteen nurmikon lannoitteeksi. Pari jäkkäränjuurakkoa matkasi kuunliljojen kanssa äidilleni mutta loput odottavat vielä kottikärryissä loppusijoituspaikkaansa.

Jäkkärät jättivät pari isoa aukkopaikkaa rinteeseen, mutta eiköhän niihin pian sopivat kasvit löydy.

Pensasryhmän hanhikit ja hortensiat ovat muuttuneet kadun puolelta hienoisesti seepiasävyisiksi. Seinän varressa on kokoelma kesäkukkaruukkuja.

Syksyn saapuminen aiheuttaa vastaavan kukkaruukkujen siirtelyoperaation kuin keväällä yöpakkasten väistyminen. Syksyllä ruukkumäärä on vain paljon pienempi ja kasvit kookkaampia. Ulko-oven lähistölle yhteen ryhmään nostetut kasvit on paljon helpompi peitellä harsolla kylmän yön uhatessa kuin ympäri puutarhaa ripotellut kasvit. Sitä paitsi kylminä ja pimeinä syysöinä laiskottaa lähteä keräämään ruukkuja sieltä sun täältä. Vähemmän arat kasvit ovat lämpökompostorin vieressä, jossa jopa kesäkurpitsa oli säilynyt hallayöltä vaurioitta. Kolmen metrin päässä kasvimaalla kasvava kurpitsa oli selvästi palelluttanut lehtiään, vaikka oli saanut suojaa maa-artisokista.

Kuvakulma ei hämää: maa-artisokanvarret yltävät selvästi autotallin räystäitä korkeammalle, vaikka ne on istutettu alemmas rinteeseen. Mittaa niillä on varmasti yli kolme metriä, elleivät pisimmät kurottele jo neljässä metrissä.

Kasvimaalla on muuten kaikki vielä kunnossa, mutta osa pavuista oli paleltunut. Myös minikasvarin ja harson suojissa ollut sitruunabasilika oli mustunut. Onneksi saman suojan sisällä värjötelleet chili ja muut yrtit olivat vielä oikein virkeinä. Tomaattiressukat ovat olleet kaksinkertaisen harson alla hallayöstä lähtien mutta kai nekin on aika pian kerätä sisälle kypsymään ja tyhjentää ruukut odottamaan ensi kesää. Tänäkin vuonna minulla oli paljon sellaisia kasveja, jotka vaativat pitkän kasvukauden. Siispä mm. mustajuuren, sellerien, purjojen ja palsternakkojen kasvukausi jatkuu vielä hyvän tovin. Niin ja noiden monsterimaa-artisokkien. Toivottavasti massiivisiin mittoihin venyneet varret ovat ehtineet kerätä roimasti energiaa oikein jättimukuloiden paisuttamiseen.

Saksalaismarketin valikoimista löytyi posliinihyasintteja, narsissi 'Pink Charm' ja söpöjä helmililjoja. 'Princess Zaide' -narsissit tarttuivat mukaan muualta.

Uusille kukkasipuleille pitäisi vielä keksiä sopivat paikat. Tajusin myös varaston vieressä olevia taimipurkkeja tutkiessani, että yhdessä jos toisessa juuret puskevat jo pohjareikien läpi. Kärhöjen, syyssyrikän sekä isabellansyreeni 'Holgerin' pistokastaimet istutin isompiin ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse kellaritalvetuksen aikana kastella niin usein. Nuokkusyreenin olisin istuttanut myös suurempaan purkkiin, jos sitä ei olisi tarkoitus istuttaa suoraan maahan vielä tämän syksyn aikana. Pikku hiljaa alkaisi olla jo kiire sen kanssa. Taimia, erityisesti kärhöjä ruukuttaessani pohdin myös, mihin ihmeeseen ne meinasin ensi keväänä istuttaa. Kolmen pistokastaimen lisäksi kun on myös viisi isoa kärhöä istutettavana.

Kärhöistä puheenollen: 'Jan Pawel II' on kesän aikana luikerrellut pionin sekaan.

Lisäksi samainen kärhö luikertelee kaariportin koko leveydeltä. Tarhalyhtykärhö Princess Kate nuppuilee runsaasti ja vähän kukkiikin siellä seassa.

Aurinkopenkissä 'Etoile Violette' kukkii komeasti. Oikea silmänilo, joka näkyy aina kun keittiön ikkunasta vilkaisee ulos.

Etoilen seasta löytyy vielä muutamia 'Pernillen' kukkia.

Muistakaahan kaikki halukkaat käydä ilmoittautumassa perennasiemenkirjeeseen! Linkissä on tarkemmat ohjeet. Kirje lähtee liikkeelle ensi maanantaina ja vielä siinä olisi tilaa muutamalle innokkaalle siemenhamsterille.