torstai 22. syyskuuta 2022

Tulikohan mokattua?

Loistokärhö 'Ville de 'Lyon' kukkii pienesti ja pienin kukin nuotiopaikan portissa.
Syysaleista löytyy usein todella hyviä kasveja pilkkahintaan. Kuinka monta perennaa ja pensasta meillekin on tullut alelaareista ja usein jäänyt puutarhan vakituisiksi asukkaiksikin. Muutama on myös menehtynyt mutta harmitus ei ole ollut liian suuri kun hankintahintakin on ollut vain pari kolikkoa. Erityisesti näillä korkeuksilla arat kasvit hankin mieluummin eurolla tai parilla kuin normaalihinnalla. Nietospensaiden kohdalla kävi aikanaan tuuri (hinta tasan yksi euro), sillä kummatkin ovat viihtyneet hyvin paksun hangen suojissa. Nyt tuli kuitenkin hankittua jotakin, minkä menestymisestä ei ole lainkaan takeita. 
Siemenestä itsekseen kylväytynyt leijonankita on varsin herkullisen värinen. Sävy on luonnossa vielä tummempi kuin tässä kuvassa.
Katsoin paikallisen K-raudan kesäpihalla mustaluumuja (Prunus cistena) jo siinä vaiheessa kun ne olivat puoleen hintaan myynnissä. Googlasin ja totesin, etten uskalla vielä siihen hintaan I-vyöhykkeellä menestyvää kasvia hankkia. Seuraavalla tarkistuskierroksella puiden hinta oli tiputettu kymmeneen euroon. Niitä oli jäljellä vielä viisi tainta ja kovasti jo sormia syyhytti napata yksi mukaan. Googlasin uudelleen ja jätin taas puut myymälään. Päätin, että jos niiden hinta tippuu vielä lisää, niin sitten uskallan kokeilla. Puoliksi toivoin, että joku ehtisi ostaa kaikki ennen kuin itse ehdin paikalle. Pari päivää sitten ohi kulkiessani huomasin aidan läpi, että vielä kesäpihalla näyttää olevan joitain kasveja jäljellä ja kun aikaa oli, kävin katsomassa. Yksinäinen mustaluumun reppana oli vaahterantaimien seassa ja hintaa enää vitonen. Nyt olen sitten mustaluumun onnellinen, mutta samalla vähän kauhistunut omistaja.

Tuntemattomaan perusrunkoon vartettu mustaluumu. Tuo perusrungosta lähtevä oksa pitää vielä käydä leikkaamassa pois.
Ensimmäinen talvi ei aiheuta päänvaivaa, sillä taimi mahtuu hyvin kellariin sitten kun ulkona tai ulkovarastossa tulee sille liian vilu. Ajattelin vielä istuttaa sen pikkuisen suurempaan ruukkuun, sillä nykyinen näytti olevan aika täynnä juuria. Eipähän kuivu talven aikana niin herkästi. Ongelmaksi tuleekin sitten seuraavat talvet, sillä eräällä ystävälläni oli hyvin suojaiseen paikkaan maahan istutettuna mustaluumu. Se pärjäsi muutaman talven yli pakkaspeitteellä suojattuna, mutta menehtyi sitten talvena, jolloin olosuhteet olivat hyvin suotuisat talvehtimiselle. Meillä mikään kohta tontista ei ole edes yhtä hyvä kuin ystäväni tontin epäsuotuisin paikka, joten taisinpa hankkia itselleni ruukussa kasvatettavan puun. Ruukkupuusta saa kyllä näyttävän lisän kesäkukkavalikoimaan, eli ihan hukkaan vitonen ei varmasti mennyt.

Syyshortensia 'Prim White' punertuu nätisti.
Ongelmia tuleekin sitten syksyllä, kun pitäisi miettiä, mihin puu menee talveksi. Talvetustila ei sinällään ole ongelma; onhan meillä kellari, jossa kasvit yleensä talvehtivat vallan mainiosti. Suurempia pulmia sen sijaan tulee kellarin koosta. Jos latvaoksat osuvat kellarin kattoon jo nyt, kuinka saan taimen mahtumaan kellariin vuoden tai kahden päästä? Leikkaamalla varmaan menettää seuraavan kevään kukinnan vai tekeekö mustaluumu kukkasilmut vasta keväällä? Ulkoeteisessä korkeutta riittäisi isommallekin puulle mutta 10 astetta taitaa olla aivan liian paljon talvehtimiseen. Pakkasen puolelle meneviä lämpöeristettyjä ulkovarastotiloja olisi myös tarjolla, mutta kuoleeko puu, jos juuripaakku jämähtää umpijäähän? Auringolta, tuulelta ja äkillisiltä lämpötilan vaihdoksilta varastotkin antaisivat suojaa ja tuskinpa niissä lämpötila muutenkaan menisi niin alas kuin ulkona. Mikähän mahtaisi olla paras talvetuspaikka? Kylläpä yksi taimihankinta aiheutti melkoisen aivomyrskyn pariksi päiväksi. Suosittelen pysymään poissa alelaareilta!
Mikä ihme monsterikasvi keskellä kuvaa on?
Ihmetystä ja kummastusta aiheuttaa myös edellisen kuvan kasvi. En muista kasvattaneeni moista eikä samanlaisia ole muualla puutarhassa. Lehdet ovat pehmeät ja karvaiset. Kylvin tuohon kohtaan piiankieltä ja istutin joitain jämätaimia, mm. mustasilmäsusannan, punahatun ja purppurarevonhännän (joka ei jaksanut kasvaa), mutta mikään niistä tuo ei varmasti ole. Se ei myöskään ole kehäkukka, vaikka lehdet vähän siltä näyttävätkin. Jossain vaiheessa tuli mieleen joku päivänhattu, mutta nyt en ole siitäkään varma. Kiinnitin jo aiemmin kesällä huomiota taimeen, sillä se ei vaikuttanut miltään rikkaruoholta. Jätin sen siis kasvamaan ja sitä se on tehnytkin; pituutta sillä alkaa olla 70cm, jos lasketaan maata myöten suikertanut tyvi mukaan. Ehkä arvoitus pian ratkeaa, sillä latvoissa näyttää olevan jo nupun alkuja.
'Viipurilaisen punaluumun' oksat notkuvat punertuvien hedelmien painosta. Eivät ole ihan vieläkään kypsiä mutta enää ei mene kauaa.

Konnanyrtti kukkii tänä vuonna aika hyvin. Kelloköynnös on tunkenut lonkeronsa tämänkin puskan sekaan.
Nuotiopaikan luona uusi kaivanto edistyi oikein mukavasti viime viikonloppuna. Isäntä tuli avuksi jättikiven siirtämiseen ja aika tovi sitä saatiinkin yhdessä hivutella ensin ylöspäin kukkapenkin pohjalta ja sitten uudelle paikalleen polulle. Pääsin kuitenkin viimein kärräämään kompostia kuopan täytteeksi ja istuttamaan muutaman kasvin. Kalkitusta en laittanut, sillä istutin ruukusta isoimman jalohortensian maahan ja kolme pientä alppiruusua sen kaveriksi. Hortensia tuntui jo viime syksynä aivan liian isolta kellarissa talvetettavaksi, joten päätin nyt luopua sen talvettamisesta. Koska sitä ei mahdu tuomaan keväällä sisälle esikasvatukseen, kukinta alkaa joka tapauksessa myöhässä. Nytkin siinä on vasta muutama kukka auki ja melkein joka latvassa nuppuja tulossa. Talvehtikoot maassa, jos on talvehtiakseen. Jos se ei talvehdi kunnolla tai ei ehdi maassakaan kasvaessaan kukkia kesän aikana, saa aikanaan antaa tilaa muille kasveille. Toivoisin sen kyllä kukkivan, sillä sen kukkien väristä saisi melko luotettavaa tietoa maan happamuudesta. Oma veikkaus on, että tuossa kuusikon edessä maa olisi luonnostaan hyvin hapanta.
Nurmialueen puolelta näyttää tältä. Sain kivipengerryksen valmiiksi ja polkukivien väliin hiekkaa.
Nuotiopaikalta katsottuna. Kukkapenkistä kaivettu jättikivi on tuossa sammaleisen pengerryskiven oikealla puolella.
Oma projektinsa oli jättikiven upottaminen polun täytteeksi. Ongelmaksi meinasivat muodostua polun kohdalla vastaan tulevat kivet, joita ei ollut toivoakaan saada pois. Jättikivellä kun oli paksuutta ohuimmasta kohdasta 20cm ja paksuimmasta melkein 30cm, niin ei meinannut löytyä sopivaa paikkaa, jossa sen pinta olisi jäänyt polun tasalle. Tarpeeksi laajalta alueelta kun kaivoin, löytyi juuri ja juuri sopivan kokoinen kolonen, johon isäntä sai jättikiven asettumaan. Sekin vaati melkoisen paljon pyörittelyä, jotta saimme ohuimman kohdan kivestä asettumaan tukevasti alle jääneen kiven päälle ja paksuimman kohdan uppoamaan kivien väliin. Toivottavasti routa ei pahasti liikuttele alle jääneitä kiviä, jotta polulla pääsee ensi vuonna vielä kulkemaan kompastumatta.
Jättikivi vasemmalla edessä. Oikein mainio polkukivi se onkin: tasainen ja tukeva. Alppiruusun taimet ovat keskellä penkkiä.
Hortensian taakse istutetut alppiruusun taimet ovat niitä äitini ja minun risteytyskokeiluja. Talvetan muutaman kellarissa mutta suurimman osan niistä olen istuttanut maahan. Tuohon penkkiin pääsi toistaiseksi kolme tainta mutta viimeistään sitten kun alkavat kukkia, kaksi siirtyy muualle. Kolme alppiruusua on aivan liikaa noin pienelle alueelle, mutta hidaskasvuisina sopivat hyvin olemaan siellä toistaiseksi. Alppiruusujen alle istutin tarhatiarella 'Pink Skyrocketin'. Rodojen, tiarellan ja hortensian lisäksi penkkiin jäi viime vuonna istutettu vaaleanpuna-valkoinen japaninakileijaristeymä. Ensi keväänä istutan aidan viereen mantsuriankärhön ja loistokärhön 'Diamond Ball'. Sopivaa paikkaa odottelevat myös kellarissa talvehtivat loistokärhöt 'Multi Pink' ja 'Andromeda'. Ehkäpä jompi kumpi päätyy seinäkkeeseen kolmanneksi, jos vain saan kaivettua tarpeeksi laajan kuopan kolmelle kärhölle. Ehkä on vähän typerää istuttaa kärhöjä happaman maan kasvien kavereiksi, mutta jos eivät tule toimeen, siirretään alppiruusut ja hortensia muualle. Onpahan sitä kalkkia ennenkin ripoteltu täsmäiskuna joillekin kasveille enemmän ja joillekin jätetty laittamatta.
Toivon, että tarhatiarella 'Pink Skyrocket' olisi pidempiaikainen ilo kuin aiempina vuosina istutetut tupastiarellat.
Ensimmäinen pensasmustikka alkaa olla punainen. Joissakin on hitunen punerrusta ja osa on vielä aivan vihreitä.
Meillä on tänä vuonna ruska selvästi myöhäisemmässä kuin viime vuonna. Koivut ovat vasta hiljalleen alkaneet saada kellertävää sävyä ja melkein kaikki atsaleoista ovat edelleen aivan vihreinä. Eniten ruskan sävyjä näkyy etupihalla paikoissa, johon parin viikon takainen hallayö osui pahiten. Pihlajista takapihan huonokuntoinen puu ja kauempana saman kadun varrella olevan naapurin pihapuu ovat värittyneet punaisiksi kun muut vasta harkitsevat asiaa. Märällä kesällä oli varmasti osuutta asiaan, sillä olen blogeista ihastellut Etelä-Suomen kuivuudesta kärsineiden alueiden komeaa ruskaa.  Harvinaista, että ruska-aika alkaa etelässä aiemmin kuin täällä. Toisaalta olen iloinen siitä, että vihreys säilyy pidempään. Lehdetöntä aikaa kestää muutenkin suunnilleen miljoona vuotta ruskan ja lumentulon välissä, joten en pane pahakseni kesäisten näkymien säilymistä edes hitusen pidempään. Sehän tietää todennäköisesti myös sitä, että ruska-aikakin kestää normaalia myöhempään, ellei sitten tule kovia pakkasöitä, jotka vetävät lehdet saman tien vihreistä mustiksi.
Loppukevennykseksi muutama kuva viikonloppuna 9-vuotissynttäreitään viettäneen Karon lahjanaukaisusta. Kaurahiutalepaketti oli sullottu täyteen pahvipakkauksia, joiden sisältä löytyi raksuja. Karo tykkäsi selvästi lahjastaan.
Värikästä syyskuun loppupuoliskoa!

P.S. Blogger temputtelee täälläkin. Lukuluettelooni oli ilmestynyt yhdeltä bloggaajalta suunnilleen kaikki postaukset, myös vanhat jutut, ja ne olivat syrjäyttäneet kaikki uudet postaukset. Ei siis riittänyt pelkästään se, että kommenttien julkaisu tökkii ja blogit latautuvat hitaasti, vaan piti myös pistää kapuloita rattaisiin uusimpien postausten lukemiseen. Kerrankin kun en ollut edes päiväkausia jäljessä siinä puuhassa! Hoh hoijjakkaa.

14 kommenttia:

  1. Viiden euron mustaluumua on vaikea vastustaa. Jos pärjää edes pari-kolme talvea, on hintansa väärti. Ei kuitenkaan voi välttyä surulta ja harmitukselta, jos puu kuolee. Vaikka kuinka tietää sen olevan arka omalle vyöhykkeelle. Ehkä sinun on puun kasvun myötä kaivettava kellarin lattiaan syvennys, jotta se mahtuu sinne talvehtimaan. Tai koulutettava oksat ja latvat kiemurtelemaan alas ja ylös ilman, että korkeutta tulee lisää. No joo, vitsit vitsinä, ymmärrän pähkäilysi.
    En tunnista mysteerikasvia. Yhtenä kesänä vaalin pitkään outoa otusta, joka osoittautui pujoksi. Toivottavasti sinulla on parempi tuuri.
    Kivipolku sen kun paranee. Ja istutukset myös.
    Blogger on seonnut kunnolla. Minullekin tuli yhden blogin postauksia lukuluetteloon roppakaupalla. Onneksi ne saattoi ohittaa sen kummemmin avaamatta tai huomioimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tekee aina tiukkaa luopua kasveista ja yritän lähtökohtaisesti saada kaikki menestymään mahdollisimman hyvin. Erityisesti tuollaiset arkajalat olisi kiva saada viihtymään, vaikka menetys ei tosiaan ole tuolla hankintahinnalla suuren suuri. Syvennys kellarin lattiaan yhden puun takia olisikin melkoinen operaatio. Viimeistään siinä vaiheessa naapurit ja sukulaiset saattaisivat kutsua valkotakkiset paikalle.
      Ainakaan minun mysteerikasvini ei ole pujo! Toivottavasti se ei ole kovin kylmänarka, sillä nyt on taas hallaöiden vaara.
      Vaikka bloggerin lykkäämät ylimääräiset postaukset pystyisi ohittamaan, niin tulee aina lisävaivaa siitä kun rullaa sivua alaspäin ja lataa lisää postauksia siihen saakka mihin edellisellä lukukerralla jäi. Mielessä kaihertaa myös se, onko blogger jättänyt vastaavasti joidenkin postauksia listalta kokonaan pois. Ei kai auta kuin tehdä järjestelmällinen kierros joka ikisen blogissa ja tarkistaa, mitä on jäänyt huomaamatta.

      Poista
  2. Voit tosiaan lohduttautua, mihin Betweenkin äsken viittasi, että jos puu kestää muutamankin vuoden se on varmaan tuottanut jo koko rahan edestä iloa sinulle.
    Siellä teillä kivityöt edistyvät. Itse joudun kaikki vähänkin raskaammat lapiotyöt, pahoin revähtäneen kyljen takia, toistaiseksi unohtaa.
    Blogger on nyt kysynyt todella kärsivällisyyttä. Kaikki toiminnot ovat välillä, kuin hidastetussa filmissä ja etenkin kommentoidessa "tiimalasi" vain pyörii tuskastuttavan kauan, ennen kuin kommentin saa läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti puu tosiaan selviää edes sen muutaman vuoden ja pärjää myös kesän yli ruukkukasvina.
      Kivityöt edistyvät lähinnä viikonloppuisin. Työpäivinä ei ehdi eikä jaksakaan kivien kanssa painia. Harmi kun reväytit kylkesi. Jospa se paranisi nopeasti ja pääsisit taas puutarhatöihin.
      Pitää aina varuilta kopioida kommentti ennen julkaisua, sillä jokunen kommentti on hävinnyt kokonaan bittiavaruuteen. Saisivat korjata vian äkkiä.

      Poista
  3. Sain viime vuonna Mustilasta ohjeet aprikoosipuiden kasvatukseen. Kesät ulkona ruukussa ja talvet kasvihuoneessa ruukku maahan haudattuna. Tarpeen mukaan suurempaa ruukkua ja kun taimet ovat n. 1,5m korkeita ne voi istuttaa ulos, silloin juurakko on riittävän suuri. Näin olen nyt tehnyt ja ainakin ekan talven selvisivät kasvihuoneessa ruukuissaan, tein niille suojauksen ympärille varmuuden vuoksi. En tiedä onko tästä apua mustaluumun kanssa, täällä II-vyöhykkeellä se on talvehtinut hyvin mongolianvaahteran kainalossa eli istuttaisin sen vähän ns. ahtaaseen paikkaan missä sillä on suojaa muista kasveista. Tärkeistä lienee, ettei vesi jää yhtään seisomaan juuristolle. Jos pitää leikkaamalla matalana niin sekin voisi auttaa ja onhan se silloin helpompi talvettaa kellarissa. Vitosella on ehdottomasti kokeiltava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ilmeisesti talvenaran kasvin juurakko ei saisi päästä jäätymään talvetuksen aikana. Jos onnistuisi talvettamaan puun alkuun kellarissa ja sen jälkeen saisi jonkun varastotiloista pysymään edes suunnilleen nollan tietämissä talven yli ja muutaman vuoden kasvattelisi sille oikein isoa juurakkoa ja paksumpaa runkoa, niin varastotilojen käydessä ahtaaksi ehkä uskaltaisi istuttaa sen maahankin. Suojakasveista olisi varmasti apua ja ehkä myös pakkaspeitteestä siinä vaiheessa kun maahan istutus tulee ajankohtaiseksi. Pitääpä alkaa miettiä sillä silmällä sopivaa kasvupaikkaa, että on sitten aikanaan sopivia kasvikavereita mustaluumun suojaksi. Kiitos vinkeistä!

      Poista
  4. No voi hyvänen aika, mitä bloggerin temppuilua! Outoa, kun niin moni bloggaaja noista jutuista kertoo, mutta minun koneellani ei ole mitään ongelmia ollut. Ehkä macin kanssa niitä ei ole tms. Eipä varmaan olisi pitänyt mennä sanomaan, luultavasti huomenna blogger aiheuttaa koneessani oikosulun tai vastaavaa.
    Olipa mainio ostos! Mustaluumu olisi kyllä kiva, ja itsekin ottaisin sen kiljuen mukaan vitosella. Mutta toisin kuin sinä, minun ei tarvitsisi miettiä sille oman lämmitetyn kasvihuoneen rakentamista. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Itse istuttaisin sen kumminkin puutarhaan. Niin istutan kaikki, gladioluksista lähtien, "sillä koskaan ei voi tietää" enkä toisaalta jaksa yhtään talvettamisrumbaa. Niinpä todella monille kasveille saa toivottaa tsoronoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus aiemmin, kun blogger temppuili muilla alituiseen, se toimi minulla moitteettomasti. Ehkä nyt ovatkin vuorossa ne, jotka ovat aiemmin sen vitsauksilta säästyneet. Toivottavasti koneesi välttyy oikosululta!
      Nämä ovat näitä eri kasvuvyöhykkeiden iloja. Teillä ei ole lumisuojaa mutta eipä taida olla kovin usein -30 asteen pakkasiakaan. Lisäksi talvi kestää myös huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin meillä ja pitkä syksy antaa aremmille kasveille aikaa valmistautua kunnolla talven tuloon. Gladiolukset kun mainitsit, niin muutama viime syksynä maahan jätetty gladiolus lähti tänä kesänä kasvuun ja taitaapa yhdessä olla jo nuputkin. Yleensä vain ihan minipienet saattavat lähteä kasvuun eivätkä kukintakokoiset. Viime talvena routaa ei ollutkaan kuin sentti-pari. Jos etukäteen tietäisi, että pysyvät lumet satavat kerralla vain pinnasta routaiseen maahan eikä lämpötila sahaa sen jälkeen enää nollan molemmin puolin, niin voisi jättää luumun pötkölleen maahan, suojata jyrsijäverkolla ja peitellä pakkaspeitteellä sekä tuhdilla kerroksella lunta. Luulisi ainakin silloin talvehtimisen onnistuvan. Sitten jos tuleekin joku tappotalvi, jolloin lumet jäävät satamatta ja tammipakkaset iskevät päälle jo ennen joulua, niin eipä paljoa naurattaisi.

      Poista
  5. Onnea vaan mustaluumulle! Minäkin katselin mustaluumua Kotkassa, mutta niin kaunis kun se olikin, niin jätin vielä hyllyyn. Eihän sitä tiedä, jos se hyvinkin selviää yllä kommenteissa olevilla vinkeillä. Ainakaan hinta ei ollut paha. Kiveys näyttää niin hyvältä, oikein ilo silmälle!
    Voi ärstytys bloggeria. Minä tuskailen melkein päivittäin kommenttien lähettämisen kanssa, joskus julkaisu onnistuu vasta kun on yli 30 kertaa painanut ’julkaise’ -painiketta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että siitä tulee pitkäaikainen ilo. Sen lehdet ovat upean väriset ja kukat vielä kauniimmat, jos se joskus suostuu kukkimaan. Vähän vaivaa sen kasvatus kuitenkin vaatii näillä korkeuksilla.
      Kiitos! Uusi kiviprojekti on muotoutumassa minustakin oikein kivaksi, vaikka se onkin vielä aika sotkuisen näköinen. Syyssateet ja viimeistään talvi kuitenkin putsaavat kummasti kiviä ja ensi kesänä alue on aivan eri näköinen.
      Olen varuilta taas kopioinut kommentit ennen julkaisua. Muutama kommentti on hävinnyt bittiavaruuteen kun en ole huomannut kopioida niitä. Jospa tämä alkaisi pian toimia paremmin.

      Poista
  6. Minä varmaan pitäisin tuon mystaluumun kellarissa niin pitkään juin mahtuu ja sitten termoruukussa eristettyyn kylmään varastoon. Itsekin tuli sorruttua uuteen japaninvaahteraan ja se on niin erikoinen sulkalehtinen, että tuskin selviää ulkona. Kestävämpi Atropurpureum kuoli myös viime talvena lammikon rannalla. Kellariin siis ja jos kasvaa niin täytyy kait pitää leikkaamalla pienempänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi olla viisainta menetellä noin. Pitääpä laittaa mieleen tuo termoruukku, jos sattuu moisia joskus tulemaan vastaan tarjouksessa. Japaninvaahterat ovat upeita. Hankkisin varmasti itsekin sellaisen, jos tulisi halvalla vastaan. Ehkä sen vuoro on sitten jos tuo mustaluumu kasvaa joskus liian suureksi talvettamiseen eikä selviä talvesta ulkona.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!