Mustikoiden ruskaa

Pensasmustikat ovat hyvin monikäyttöisiä kasveja. Ne ovat kauniita koristepensaina, tekevät ainakin viihtyessään hyvin satoa ja kuuluvat puutarhan upeimpiin ruskakasveihin. Minä unohdin verkottaa mustikat loppukesällä, joten niiden sadosta nauttivat tänä vuonna lähinnä linnut. Onneksi kuitenkin silmänruoka jäi itselle, kun pensaat ovat nyt alkaneet värittyä upeimpaan syysväriinsä.

Olen ennenkin hehkuttanut 'Ainoa'. Sen leiskuva puna ei näytä pettävän milloinkaan!

Pensasmustikkalajikkeissa näyttää olevan hieman eroa sävyissä ja ruskaan värittymisen ajankohdassa. 'Aino' aloittelee joka vuosi ensimmäisenä ja 'Northblue' värittyy viimeiseksi. 'Aino' on myös ollut minusta aina komeimman värinen. Nyt se on saanut hyvin vakavasti otettavan kilpailijan 'Patriotista'. 'Goldtraube' on ennen jäänyt väriltään oranssinkirjavaksi mutta tänä vuonna sekin on aika punainen. Jännittävää nähdä, nouseeko joku nuoremmista pensaista 'Ainon' ohi vai säilyttääkö se asemansa loistavimman punaisena mustikkapensaana.

Oikealla vihreä pikkupensas on 'Northblue', sen vasemmalla puolella 'Aino'. Rivin jatkeena ovat 'Patriot' ja 'Goldtraube', jotka kumpikin näyttävät saavan oikein hyvän värisen punaisen syysasun.

Etualalla 'Goldtraube', sen vieressä pieni 'Patriot' ja rönsyakankaalien kohdalla aloituskuvan 'Aino'.

Yllä olevassa kuvassa piti olla mustikoiden aluskasvina mesimarjaa. Harmikseni suurin osa taimista taisi hävitä talven aikana ja jäljelle jääneitä vaivasivat kirpat koko alkukesän. Muutama mätäs siellä kituuttaa jollain lailla mutta lienee turha sanoakaan, että satoa emme mesimarjoista saaneet. Juuri ja juuri hengissä olevista yksilöistä kuitenkin näkee, että punaiselta näyttää niidenkin ruska. Viime syksyssä tai talvessa oli ehkä jotain kummallista, vaikka sääolojen puolesta sen piti olla meillä oikein hyvä kasvien talvehtimiselle. Monesta pensasmustikasta nimittäin oli kuivunut oksia. Esimerkiksi 'Northblue' pieneni puoleen, kun leikkasin kesällä kuivat oksat pois. Se oli yksi ensimmäisiä pensasmustikoitamme ja olisi ollut jo aika hyvän kokoinen pensas. Pitää vain toivoa, että ensi talvena mustikat talvehtisivat paremmin.

Etuoikealla petunioiden alla piilottelee toinen 'Aino'. Se on selvästi saanut petunioista suojaa kylmältä kun on noin paljon jäljessä muita. Siitä vasemmalle on kaksi 'Alvaria'.

'Alvar' on myös muuttunut usein aika kivan väriseksi. Se vain tekee ensin tuollaisen epämääräisen oranssihtavan-pinkin-vihreänkirjavan ruskan. Tuon välivaiheen jälkeen se muuttuu tasaisemman punaiseksi, mutta ei minusta pääse aivan yhtä loistavaan väriin kuin 'Aino'. Hehkutankohan nyt aivan liikaa yhtä lajiketta?

Lasten pensaat: oikealla 'Jorma', vasemmalla 'Patriot'. Molemmat 'Patriotit' saavat siis oikein komean ruskavärin.

'Jorman' kellertävän pinkkiä ruskaa.

Lähikuvassa 'Patriot'. Tällä on hieman kookkaammat lehdet kuin 'Ainolla' mutta väri aivan yhtä intensiivisen punainen.

Tähän väliin tuli puolivahingossa blogitaukoa. Aloitin sairastaessa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäisen osan ja se piti tietysti saada luettua loppuun ennen kuin laina-aika päättyy. Lainasin sen jo ajat sitten mutta se vain odotti sopivaa hetkeä lukemiseen. Nyt on tunne, että pitää käydä pian hakemassa pari seuraavaa osaa ahmittavaksi. Olitte oikeassa, kirja koukuttaa lukijansa ja ainakin tuo ensimmäinen osa päättyi hirmuisen kutkuttavasti. Lukemisen ohella olen keittänyt luumuista hilloa ja ketsuppia. Ketsuppi nimettiin lumpsupiksi, sillä osa perheestä oli sitä mieltä, että ketsupiksi ei voi kutsua elintarviketta, joka ei sisällä lainkaan tomaattia. Arvelin aiemmin syksyllä, että luumusatoa saadaan ehkä hyvällä tuurilla jopa 10kg. Olin erittäin väärässä. Tähän mennessä luumuja on nimittäin kerätty peräti 20kg ja vielä on puussa vaikka miten paljon. Enpä olisi keväällä uskonut, että nuoret puut innostuisivat ihan näin valtaviin satomääriin! Vielä pääsee siis testailemaan vaikka mitä luumureseptejä. Mitähän sitten tapahtuu, kun kaikki viisi luumupuuta ovat satoikäisiä? Varmaan hukumme luumuihin!

Atsaleoista vasta tämä aurinkopenkin 'Illusia' on saanut punaista sävyä eikä sekään ole vielä parhaimmillaan. Muuten näyttää vielä suht värikkäältä mutta aidan edessä ritarinkannus on jo mennyt mustaksi.

Säät ovat taas kerran suosineet sisätiloissa tapahtuvia puuhia. Jos ei sada, on niin tajuttoman kylmää, että ei tee mieli lähteä ulos. Kaivoin varastosta jo kevyttoppatakin Karon aamulenkkejä varten ja villasukatkin ovat olleet jo pitkään jalassa. Syksyn vastenmielisimmät kaksi kuukautta ovat edessä ja niistä on vain päivä kerrallaan rämmittävä eteenpäin. Onneksi halla on puraissut toistaiseksi vain niin pienesti, että kasvit ovat edelleen kukassa, vihreitä tai ruskaan värittymässä. Se helpottaa vähän näitä koko ajan pimeneviä päiviä. Värikkäin ruska-aikakin on vasta aluillaan. Toivottavasti lähipäivinä saapuva syysmyrsky ei revi kaikkia lehtiä vielä pois.