Karon terveiset

Ei se aurinko sitten näyttäytynytkään meillä tänään, vaikka ennusteen mukaan piti olla puolipilvistä. Siispä tarvitaan jotain hassua piristämään harmaata päivää ja mikäpäs siihen sopisi paremmin kuin nelijalkainen karvakasa, jonka on myös toivottu näkyvän blogissa hieman useammin. Talvella siihen on aikaa ja tilaakin kun puutarha-aiheet eivät täytä blogia kokonaan, joten täältäpä tulee karvaista kaheliutta kerrakseen.

Lumi vähän pöllyää näissä talvihommissa.

Karo haukkuu aika vähän mutta muuten hän on hyvin juttelemaan taipuvainen kaveri (välillä vähän liiankin kanssa). Jutustelu on useimmiten jonkinlaista vinkumisen, röhkimisen ja örisemisen sekoitusta, mutta auton kyytiin pääseminen kirvoittaa joskus vallan kovaääniset laulut. Karo rakastaa autoilua ja jos mukaan on pakattu reppuja ja laukkuja, hän tietää, että matkan määränpää on todennäköisesti jompi kumpi mummola ja tiedossa on koirakavereita ja paljon rapsuttelijoita. Sitä riemua pitää purkaa muutaman minuutin ulinalla ennen kuin malttaa asettua nauttimaan autoilusta. Seuraavassa ääninäytteessä kuulette Karon tämänaamuiset kertomukset. Samanlaista metakkaa hän pitää, jos joku hänelle erityisen mieluisa tuttu tulee vierailulle tai Karo on päässyt mukavaan kyläpaikkaan. Kunnon rapsutuksetkin saavat usein samanlaiset tarinat aikaiseksi.

Sitten niihin ensimmäisen kuvan ulkoleikkeihin. Karo noutaa mielellään lelua (mutta vain hetken aikaa) tai tekee temppuja. Mieluisinta puuhaa on nappuloiden etsiminen hangesta ja jos nameja ei ole tiedossa, hän etsii jäniksenpapanoita. Lienee siis sanomattakin selvää, että pidän aina pientä purkillista koiran raksuja taskussa, niin pysyy Karokin lähellä. Seuraavassa videossa Karo oli vähän kauempana seikkailemassa kun kutsuin häntä tulemaan lähemmäs. Vähän hanki vielä upottaa ja maakin on epätasaista, joten matkanteko ei ole ihan niin vauhdikasta kuin sulan maan aikaan tai hankiaisilla (kantohangella).

Lelun kanssa riehumisesta en saanut kunnollista videota, joten jätetään se toiseen kertaan. Ulkona puuhailun ja kaiken juoksemisen jälkeen maistuu kunnon nokoset. Karon lempipaikka on keittiössä ruokapöydän ja kaapiston välisessä kulmassa. Yleensä nurkassa on tuolikin, joten siihen muodostuu sopivan turvallinen luola päiväunille. Pehmeämpi peti olisi eteisen pikkupöydän alla mutta sinne sopii vain piilottaa puruluu maustumaan silloin kun perhe on kotona. Jos Karo on jäänyt yksin kotiin, hän nukkuu eteisessä patjallaan odottamassa kotiväkeä saapuvaksi. Yöt Karo viettää makuuhuoneemme vaatehuoneessa, jossa hänellä on oma tyyny ja ruhtinaalliset puoli neliömetriä tilaa. Ovi on auki, joten hän pääsisi sieltä halutessaan muuallekin taloon mutta hän viihtyy vaatehuoneessa siihen saakka kun herää lasten mekastukseen. Karon iltarutiineihin muuten kuuluu myllätä ensin peti perusteellisesti ennen kuin siihen voi asettua nukkumaan. Ihmisiltä rikki menneet lakanat, tyynyliinat, pyyhkeet ja sen sellaiset laitetaankin ensin Karolle mylläysmateriaaliksi ennen kuin ne viskataan roskiin (tai rikkaruohoja estämään). Ei niistä kyllä paljoa roskiin viskattavaa usein Karon jäljiltä jääkään, sen verran tarmokkaasti neiti niitä kaivaa ja asettelee.

Keittiön nurkassa nukutaan tassut ja nenänpää samassa mytyssä. Joskus Karo myös haukkuu unissaan, mikä on varsin hauskan näköistä.

Karon nukkuessa laitetaan kuva toisesta leipäjuurella leivotusta leivästä (ensimmäinen syötiin jo). Maku oli oikein hyvä ja rakenne melko hyvä. Pikkuisen vielä vaatii harjoittelua ennen kuin lopputulos on täydellinen.

Karokin heräsi ja kaipaili masurapsutuksia. Hän pyytää muistuttamaan, että pörröinen turkki saa hänet näyttämään lihavalta. Oikeasti hän on nyt aika sutjakassa kunnossa (myös emännän mielestä).

Älkää sitten liian innokkaita pusuja Karolle lähetelkö. Ei muuten mutta siinä hommassa vain saa suun ja silmät täyteen karvoja! Karvanlähtöaika on nimittäin aluillaan. Viettäkäähän päivänne nurkassa nokosilla ja ulkoilkaa sopivasti!