Taimia taas

Taimia, taimia, enemmän taimia. Taimia siellä, taimia täällä, kohta ne täyttävät joka ikkunan. Vielä ei ole homma räjähtänyt käsiin (hahhah), mutta saa nähdä, mitä tässä vielä ehtii tapahtumaan kevään mittaan.

Kylmäkäsitelty erä himalajanesikkoa näyttää itävän aivan yhtä hyvin kuin suoraan huoneenlämpöön kylvetty purkki.

Ensimmäisen erän koulinnan jälkeen tuli pientä hukkaprosenttia (huolimaton kastelu syynä?) ja 40 taimesta selvisi hengissä "vain" nämä 22 ja eteisessä olevat 7.

Tänä vuonna siemenissä on ollut minusta vallan erinomaiset itämisprosentit. Himalajanesikot ovat itäneet valtavan hyvin, samoin vanhat sellerinsiemenet ja tomaatit. Purppurarevonhännillä peittäisin yli 10 neliömetrin alueen ja tarkoitushan oli niitäkin saada vain 6-8 yksilöä. Ahkeraliisoja ja petunioita tuli tuplasti liikaa ja niistä pitikin valikoida koulittavaksi ainoastaan reippaimmat taimet ja viskata reppanat surutta kompostiin. 2019 päiväyksellä varustetut ruusukaalit itivät 100-prosenttisesti, joten minulla on nyt kahden sijaan neljä ruusukaalin tainta. Mistä olisin arvannut, että jos tuoreiden siementen itävyysprosentiksi mainitaan 75%, niin vanhat siemenet itävätkin näin paljon paremmin? Kasvimaan kylvöt on suunniteltu kahden mukaan eikä neliömetrin tilan vaativaa kasvia ole kovin helppoa lykätä ihan mihin vain. Viimeisimmistä kylvöistä on alkanut puskea myös leijonankitaa. Ripottelin niiden siemenet suoraan pieneen lokerikkoon neulankärjen avulla yksitellen 2-3 siementä/lokero, jotta minun ei tarvitsisi koulia taimia. Tarkoitus oli saada 12 leijonankitaa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ei näidenkään siementen itämiskyky ole mihinkään vuodessa hävinnyt. Tällä hetkellä taimia on tasan 12 kappaletta, mutta olen aivan varma siitä, että niitä nousee lähipäivinä vielä lisää.

Saaripalstan leijonankidat ('Potomac Lavender') näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia. Eikös näiden kahden taimen takaa kurki vielä yksi "mittarimato"?

Kaurajuuren taimille tein ihan oman ratkaisun maitotölkistä. Näin sain niille tavallisia ruukkuja syvemmän kasvutilan. Tällaiset heinät tuskin tarvitsevat vielä tässä vaiheessa tämän kummempaa tilaa lehdilleen.

Hopeaputouksen taimissa on jo kasvulehtiä. Nämä ovat kasvaneet aika epätasaisesti, kuten kuvasta näkee.

Taimipöydältä vie tilaa myös "vieraslaji". Työpaikan viherkasvi-istutuksissa olevat mehikasvit alkoivat joulun jälkeen näivettyä yksi kerrallaan. Syynä saattoi olla valon puute, ikkunoilla olleiden ruukkujen alla paahtanut lämpöpatteri, näiden yhdistelmä tai joku tuntematon syy. Helmikuussa päätin ottaa mehikasveista yhden pistokkaan ja kokeilla, saako sen juurtumaan. Kasvilampun alla kun oli hyvin tilaa vielä silloin. Parissa viikossa alkoi näyttää siltä, että homma toimii, joten pelastin työpaikalta loput vielä edes jollain lailla elossa olevat oksat. Ainakaan kasveissa ei ollut mitään tautia kun kerta kaikki ovat lähteneet kasvuun. Toivottavasti nämä juurrutetut taimet selviävät alkuperäisiä paremmin.

Työpaikan mehikasvit ovat alkaneet puskea uutta kasvua. Isoimman aion istuttaa parin viikon päästä takaisin työpaikalle ja loput kevään mittaan kunhan vähän vahvistuvat ensin.

Maaliskuun alkupuolella sisälle otettu isompi karjalanneito on herännyt talviuniltaan. Pienempi vielä nukkuu.

Itse kerätyt samettiruusun siemenet ovat itävyystestissä kylvölautalla. Vihreällä on merkitty ensimmäinen itänyt siemen, sinisellä homehtunut siemen, jonka otin kuvaamisen jälkeen heti pois. Kylvin nämä toissapäivänä.

Nyt taimipöydän tila alkaa olla jo aika hyvin käytetty. Muutama ruukku mahtuu vielä takareunaan kunhan siirrän atsalean takaisin eteiseen ja sirovuoripalmun johonkin muualle. Osa purkeista on tilan säästämiseksi jaettu väliseinällä kahtia.

Takkahuoneen lipaston päällä on toistaiseksi vain yksi taimilaatikko. Täällä riskinä on lasten leikit ja nälkäiset dinosaurukset, kuten kuvasta näkyy...

Hei, mutta melkeinpä unohdin sen, että ihan joka ruukussa ei näy liikaa taimia. Punaluppioita on itänyt ainoastaan yksi ja täysin ilman taimia ovat vielä syys- ja amerikanvuokkokylvökset. Tosin niiden kohdalla toiveet eivät ole järin korkealla, sillä viime vuonna vain yksi amerikanvuokko suostui itämään. Toivoisin sen selviävän talvesta ja sen viereen kippaamani itämättömän syysvuokkokylvöksen puskevan keväällä monen monta tainta kaveriksi. Myös tämän kevään vuokkokylvöt kaadan johonkin kukkapenkin reunaan, sillä saattavathan ne tarvita useamman kylmä- ja lämpökäsittelyn ennen kuin suostuvat itämään. Ehkä ripottelen loppukesällä loput vuokkojen siemenet pitkin kukkapenkkejä, jos ne vaikka lähtisivät paremmin kasvuun ihan omin neuvoin. Kahden vuoden surkeasti onnistuneet syys- ja hankikylvöt on minusta tarpeeksi, jossain vaiheessa on luovutettava tai tulee pää kipeäksi. Aina sitä paitsi tulee uusia lajeja kokeiltavaksi, joten ei kylväminen kesken lopu.