Hupsista keikkaa vaan...

Piti tehdä tämä postaus jo aikaisemmin päivällä mutta meille tulikin arvovieraita leikkimään, eli taaperoikäinen kummityttö sisarustensa (ja äitinsä) kanssa. Siitä on hetki aikaa kun meillä on noin pieniä lapsia käynyt kylässä, joten meni jonkun aikaa raivata koti taaperoturvalliseksi ja kehitellä kahvipöytään tarjoiluja. Nyt on sitten aikaa naputella taimitaaperoiden kuulumisia.

Viime kesänä laskemani tarve purppurarevonhännille oli 6-8 kappaletta. Toissa kesänä kerätyt siemenet taisivat itää 150-prosenttisesti.

Kummallisesti sitä vaan tulee ripsautettua usein muutama ylimääräinen siemen siltä varalta, jos itävyys onkin oletettua huonompi tai taimille sattuu muuten käymään köpelösti. Isojen siementen kanssa on paljon helpompi pysyä kohtuudessa kuin näiden neulankärjen tai tomuhiukkasten kokoisten ja eihän niiden itävyys todellisuudessa häviä mihinkään muutamassa vuodessa. Nyt on sitten reilusti yli oman tarpeen mm. purppurarevonhäntää, petuniaa, ahkeraliisaa ja erinäisiä perennantaimia. Maaliskuun kylvölistalla on vielä leijonankitaa, mustasilmäsusannaa, tuoksuhernettä, ruusukaalia ja samettikukkaa. Huh sentään!

Vauvanhoitotaso on jo viritetty pöydän päälle ja muutama pahvilaatikko lisäkorokkeeksi sen viereen, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti valoa.

Kokeilin kaikkialle tarrautuvien kelloköynnösten kärhien katkomista. Homma toimi hyvin niin pitkään kun köynnökset olivat korkeintaan parikymmensenttisiä. Ne pysyivät hienosti pystyssä ilman tukikeppejäkin ja sain siirreltyä laatikkoa aamupäivisin eteläikkunalle ja iltapäivällä taimihuoneeseen. Kolmekymmensenttisinä ne alkoivat kaivata tukemista, joten kaivoin kaapin kätköistä muutaman kepin ja kieputin kelloköynnökset niihin. Pari tosin jäi ilman keppiä. Tänään huomasin, että laatikon siirtely oli mahdotonta, sillä korkeutta alkoi olla taimilla sen verran, että ruukut kaatuilivat helposti. Siispä jouduin asettelemaan kelloköynnökset taimipöydälle. Pisimmät pääsivät heti ikkunan viereen ja loput taaemmas tukikeppejä ja kapealle ikkunalaudalle sopivia ruukunalusia odottamaan. Vaihdan kelloköynnöksille kuun lopussa suuremmat ruukut, niin pysyvät paremmin pystyssä ja kasvavatkin vahvemmiksi.

Harvensin vanhoista niittysiemenistä itäneitä taimia pieniksi ryppäiksi omaan astiaansa. Kylvöpurkista ei edes huomaa, että olisin ottanut yhtään tainta väleistä pois. Ahdasta taitaa tulla niityilläkin...

Himalajanesikoille olisi myös tarpeen pieni harventaminen. Toinen kylvös on alkanut vasta itää, joten näitäkin taisi tulla hirmuisesti yli oman tarpeen.

Taidankin lähipäivinä viedä isoimmat perennantaimet eteiseen vähän viileämpiin oloihin, niin taimipöydältä vapautuu tilaa lämpöisemmästä pitäville taimille. Nyt eteisessäkin alkaa olla riittävästi valoa varsinkin aurinkoisina päivinä, joten taimet viihtyvät varmasti hyvin. Jos vain mahtuvat sinnekään, sillä kellarista pitäisi tuoda verenpisaroita jo heräilemään ja mihinkäs muualle ne menisivät kuin eteiseen. Ai niin, ja ne kodinhoitohuoneen lattialla majailevat karjalanneidotkin pitäisi viedä eteiseen sitten kun heräävät. Montakohan vuotta menee ennen kuin opin kylvämään vain oikean määrän siemeniä?

Ensimmäisen kylvöksen valkoiset sinikatanat ovat kasvaneet reippaasti ja toinen kylvöskin on jo sirkkalehdillä. Nämä saattavat kukkia jo loppukesällä, jos kaikki menee hyvin.

Tomaatteja osasin sentään kylvää täsmälleen sen verran kuin tarvitsen. Etualalla 'Maja', keskellä 'Maskotka' ja takimmaisena 'Balkonzauber'.

Tomaatintaimet itivät vähän eri tahtiin. 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' itivät nopeammin kuin 'Maja'. Osittain ero voi johtua siementen tuoreudesta, sillä kaksi ensimmäiseksi mainittua olivat tuoreita kun taas 'Majan' parasta ennen -päiväys oli jo 2018. Siitä huolimatta kaikki kolme kylvämääni siementä itivät. Kannattaa siis säilyttää vanhatkin siemenet sen sijaan että viskaisi ne kompostiin heti kun parasta ennen -päiväyksestä on vuosi tai pari aikaa. Tomaattilajikkeiden kasvutapa taitaa muuten näkyä jo heti taimen alkuvaiheessa, sillä 'Maja' on muutenkin tanakkakasvuisempi ja jää matalaksi toisin kuin vähän hujoppimainen 'Maskotka'. 'Balkonzauber' oli minulla viime vuonna melko saman tyyppinen kuin 'Maskotka', mutta teki ehkä vähän vahvemman rungon.

Pientä sisustamista kun ulkona ei vielä pysty tekemään ihmeitä: kultaköynnös pääsi keittiön ikkunalta olohuoneeseen. Valoa on jo tarpeeksi sille varjoisalla itäikkunallakin.

Ulkopuuhat ovat toistaiseksi rajoittuneet lähinnä lumen lapioimiseen. Kaivoin jo pikakompostorin vieressä olevaa jälkikompostoria esille hangen seasta, jotta auringonpaiste ja plussakelit alkaisivat hiljalleen sulattaa sen sisältöä. Samoin lapioin kompostorin vierestä varaston kivirappusta ja syksyllä puunlehdillä täytettyjä multasäkkejä näkyville. Pitkä matka on vielä ensimmäisiin pälvipaikkoihin, vaikka hanget ovatkin vajuneet jonkin verran parissa viikossa. Viikolla kolme traktoria kävi lanaamassa pihakatua ja heti seuraavana päivänä lämpöasteet sulattivat muutaman lämpäreen asfalttia näkyville. Sula osuus on laajentunut pikkuisen joka päivä ja tumma asfaltti kerää päivä päivältä enemmän lämpöä sulattaakseen ympäriltään yhä enemmän jäätä. Kevät siis etenee täälläkin, vaikkakin hyvin leppoisaa tahtia.

Riippapelakuu pääsi kultaköynnöksen paikalle keittiöön. Tuossa sen kirvatilannetta pystyy tarkkailemaan paremmin eivätkä kirvat levittäydy myöskään eteiseen siirtyviin pikkutaimiin.

Yhtä oksaa eivät kirvat ole vaivanneet, joten sen lehdet ovat päässeet kasvamaan kunnon kokoisiksi. Vieressä kirvojen takia pieniksi jääneitä lehtiä.

Iltaisin on saanut ihastella komeita auringonlaskuja.

Mitäpä kuuluu teidän taimipöydillenne?