Yö ja päivä yhtä pitkät

Kukkuu! Täällä jo ensimmäinen pelargoni nuppuilee.

Tänään on kevätpäiväntasaus, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Vuoden valoisin aika alkaa ja mikäs olisikaan sen mukavampaa. Meillä on edelleen hanget korkeat nietokset, mutta viimeisin vuorokausi on saanut suorastaan silmin nähtävää edistystä aikaiseksi. Aamulla nimittäin huomasin, että aurinkopenkkiä rajaava aita on ilmestynyt näkyviin. Ihmeellistä, miten paljon sulamista nopeuttaa se, että lämpötila pysyy yölläkin plussalla tai edes nollan tuntumassa verrattuna -10 asteen yöpakkasiin, joita täällä on ollut muuten melkein joka yö.

Ei vielä maata, mutta sentään aidan huippua on jo näkyvissä. Törröttäjät ovat purppurapunalatvaa, sitä korkeampaa versiota, ei 'Phantomia'.

Kevään edistäminen lähtee edes siitä, että kaivetaan rappusta ja rappurallia vähän esille lumen ja jään seasta.

Toisestakin rappusesta sai jo kunnon jääpalaset hakattua irti. Aivan seinän vierustoilla alkaa näkyä kapea reunus sepeliä, mutta muuten lunta on vielä melkoisesti.

Ei näy vielä lasten lumilinnan lattioilla pälvipaikkoja (tuo yksi tumma möykky on sammalpallero, jolla lapset leikkivät aiemmin talvella).

Ei passaa jalan eksyä kovin paljoa polun ohi tai uppoaa polveaan myöten. Karokin joutuu jo levittämään varpaansa lumikengiksi, sillä sohjoksi sulanut hangen pinta upottaa paikoitellen.

Puuhailen taimien parissa joka päivä. Kelloköynnökset kasvavat sen verran vauhdilla, että niitä pitää käydä ohjailemassa vähintään kerran päivässä. Katkon osan niiden tarttumakärhistä ja kieputan varsia löyhälle kiepille, jotta kasvit pysyisivät mahdollisimman matalina. Silloin niitä on helpompi kuskata myöhemmin ulos ja tarvittaessa suojata auringonpaisteelta ja kylmältä. Pari olen myös latvonut, vaikka kelloköynnökset ovat lähteneet haaroittumaan aika hyvin ihan omin avuinkin. Eivätpähän kaikki kasva ihan niin nopeasti. Muuten taimipöydillä on juuri nyt aika seesteistä; ei ole uusia itäneitä ja aikaisemmat on pääosin jo koulittu tai mahtuvat olemaan edelleen kylvöastioissaan.

Kelloköynnösvuoristoratoja. Tarttumakärhien kanssa saa olla tarkkana, sillä jos joku jää huomaamatta, on seuraavana päivänä jo melkoinen sekasotkun alku valmiina.

Lehtensä melkein kokonaan pudottanut rungollinen jouluatsalea on lähtenyt virkoamaan hyvin. Hassusti vain tuo oikealle sojottava pitkä oksa on tuuhein. Olisin halunnut vähän typistää sitä, mutta eihän tuota raski pätkiä!

Isoinkarvillean siementen piti olla hitaita itämään, mutta nämä ja kaksi muuta itivät vajaassa kahdessa viikossa.

Pientä sisustamistakin olen tehnyt, vaikka en muuten mikään sisustajatyyppi oikein olekaan. Löysin vaatehuoneen ylähyllyltä pari rullaa valkoista D-C-FIX-sisustuskalvoa. Ostin kolme rullaa pikkurahalla muutama vuosi sitten kun näin tori-sivustolla jonkun myyvän ylimääräisiksi jääneitä rullia. Meillä oli keittiössä ilmakeskuslämmityksen tavattoman ruma likaisenkeltainen peltiovi sekä samaisen hökötyksen uurrepintainen, nuhjuiseksi värjäytynyt sivuseinä, jotka halusin piilottaa. Muutaman vuoden jälkeen olen edelleen niin tyytyväinen ratkaisuun, että päätin nyt uudistaa kodinhoitohuoneessa samaa keltaista sävyä olevan lämminvesivaraajan oven. Muistin pian, miksi jätin sen aikoinaan tekemättä. Ensimmäinen yritys lähti menemään vinoon ja toisella yrityksellä kerran irrotettu kalvo meni tietysti pahoille kuplille. Eikun uutta rullaa kehiin. Toinen reuna tarttui liian aikaisin, meni ruttuun ja taas piti repiä kalvoa irti. Viimein kalvoa oli jäljellä ainoastaan pari senttiä tarvittavaa pidempi pätkä ja se oli pakko vain saada edes jollain lailla kiinni tai ovi jäisi keltaiseksi. Yläkulmaan tuli jostain syystä muutama ruma ryppy, mutta ei ollut varaa välittää niistä. Onneksi koko loppuosa onnistui erittäin hyvin. Parin tunnin mietinnän jälkeen tekaisin oven yläkulmaan aikaisemmista yrityksistä ylijääneelle kalvolle permanenttitussilla peitekuvan, jonka liimasin nurkkaan häivyttämään rypyt.

Aika hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Ovi oli astetta tummempi kuin ihan vasemmassa yläkulmassa näkyvä kellokytkimen kotelo. Alle metrin levyinen käytävä valaistui kummasti pienellä värimuutoksella.

Juuri katson ikkunasta, kun naapuri lapioi pihakiveystään puhtaaksi. Heille aurinko pääsee paistamaan koko päivän, joten piha sulaa nopeasti. Ovat he toki tehneet talvella vähän ahkerammin lumitöitäkin, joten lunta ja jäätä oli vain puolet siitä mitä meillä. No, kyllä se joskus meidänkin pihamaa sulaa.