Aivopähk... SIEMEN!

Kävipä sitten päivänä eräänä niin köpelösti, että postista tupsahti muutama pussi lisää siemeniä. Parissa oli ihan lajikenimet kasveille, mutta yksi sisältää melkoisen määrän arvoituksia. Vierailu ruotsinkielisellä siementoimittajan sivustolla ei viisastanut minua sen enempää kuin että kyseessä on yksivuotisia kuivattavaksi sopivia kukkia ja heiniä sisältävä seos. Arvoitukset on tehty ratkaistaviksi mieluummin heti eikä vasta puolen vuoden päästä, mutta tämäpä ei minulle ihan helppo nakki ollutkaan. Siis suomeksi sanottuna osaan suoralta kädeltä sanoa, että yksi on varmasti jonkun heinän siemen, muutama muukin ehkä ja loput voivat olla ihan mitä vain. Netistä en löytänyt ainakaan vielä sivustoa, jossa esiteltäisiin eri kasvien siemeniä, joten päätin lykätä teillekin pientä pulmaa pohdittavaksi.

Kasassa ehkä kuudesosa pussin sisällöstä, yläreunaan lajittelin mielestäni eri kasvien siemenet.

Nyt olisi todella hienoa, jos osaisitte heittää edes jonkinlaisia arvauksia, minkä lajin siemeniä nämä voisivat olla. Toinen, mistä kaipaisin lisätietoa, on näiden mahdollinen esikasvatusaika vai onko joukossa lajeja, jotka ehtisivät suorakylvettynäkin komeimmilleen kesän aikana. Ohjeessa neuvottiin kylvämään suoraan maahan sitten kun pakkasen vaara on ohi, mutta siitäpä ei ole tietoa, onko ohjeet tehty Etelä-Ruotsin vai Pohjois-Savon olosuhteisiin. Kolmas erittäin kiinnostava asia on se, tuleeko näistä riesa puutarhassa. Leviävätkö juurillaan tai siemenillään joka paikkaan vai pysyvätkö kiltisti juuri siinä, mihin olen itse kunkin lykännyt eikä seuraavana vuonna näy muuta kuin kuivuneet varret kukkapenkissä?

Lähikuvasta saa ehkä paremmin väreistä ja muodosta selvää. Nro 1 on hädin tuskin millimetrin mittainen ja nro 7 pituudeltaan 5mm. Nro 2 on alapuolelta tasainen ja nro 11 kokonaan litteä.

Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että heinää on saanut kitkeä niin paljon pois puutarhasta, että lisää ei kaivata. Toisaalta jossain oikein hyvin mietityssä kohdassa puistossa tai kesäkukka-asetelmassa joku koristeellinen heinä on kuitenkin mielestäni toiminut hyvin. Kun kerta sain ilmaiseksi siemeniä, niin aion antaa niille edes pienen mahdollisuuden näyttää, voisiko jollain näistä olla tulevaisuutta puutarhassani. Esimerkiksi kivikkorinteen alla lumenkasauspaikan vähän villillä alueella voisi toimia jokin koristeheinätupas harvakseltaan siellä täällä. Lajin vain pitäisi olla sellainen, mikä pysyy siivosti sille määrätyssä kohdassa ja oikeasti muistuttaisi jotain muuta kuin perus juolavehnää. Lisäksi kun sekoituksessa saattaa olla kukkiakin, niin täytyyhän sekin mahdollisuus ottaa huomioon. Näiden kylvöt teen kuitenkin tarkkaan ja harkitusti, eli vain kaksi siementä kutakin lajia. Aion lisäksi myös merkitä muistiin sen, millaisesta siemenestä kasvoi mikäkin kasvi, jotta osaan myöhemmin ottaa pussista talteen juuri ne siemenet, joita saattaisin haluta kasvattaa vielä joskus uudelleen.

Siemenet voitin Samettihortensialta (Pikkuinen puutarhani -blogi) ystävänpäivän arvonnassa. Paketissa oli myös valkoisia tuoksuherneitä ja astereita, paketti tyhjiä siemenpusseja, hirmuisen söpö kortti, jääkaappimagneetti ja pieni suklaalevy. Kiitos paljon!

Tein viime kesänä tarkat suunnitelmat siitä, montako kesäkukkaa tarvitsen mihinkin kohtaan tänä vuonna. Arvatkaa vaan, heittivätkö suunnitelmat häränpyllyä jo viikkoja sitten ja keikuttavatko nämä uudet siemenet venettä vielä lisää! Valkoiset tuoksuherneet saan varmasti sopimaan ihan mihin vain, sillä voin korvata osan vaaleanpunaisista niillä. Valkoiset asteritkin ovat kauniita ja löydän varmasti niille paikat ihan mistä vain, mutta ongelma tuleekin siinä, mihin tungen kaikki jo itäneet muiden kasvien taimet tehdäkseni tilaa astereille. Hyvin todennäköisesti puutarhassa ei ole liiemmin talvituhoja, joita pystyisi paikkaamaan kesäkukilla. Suotuisa syksy ja runsas lumisuoja ovat varmasti pitäneet siitä huolen, ellei sitten hangen alla ole mellastanut oikein valtavaa myyräarmeijaa, joka olisi syönyt puolet perennoistani. Tosin perennojakin on tulossa lisää...

Taimihuoneen taimikaaos laajeni eteiseen, kun sain vihdoin aikaiseksi hakea varastosta vanhan silityslaudan lisätilaksi. Isoimmat perennat sekä kaikki niittykasvit pääsivät jo kokeilemaan koleampaa kasvupaikkaa.

Samalla kun hain silityslaudan, kävin kurkkaamassa kellarin talvehtijoita. Tarkistuskierros huojensi mieltä paljon, sillä tulin siihen tulokseen, että kaikki voivat pysytellä siellä vielä ainakin pari viikkoa. Verenpisarat ja syyssyrikkä ovat jo heräilemässä, kärhöt hereillä, mutta eivät vielä ulospääsyä etsimässä ja koruköynnöskin on rauhoittunut ihmeesti sitten alku- ja keskitalven.

Verenpisarat näyttävät kauempaa katsottuina edelleen kuivilta kepakoilta.

Lähempää kuitenkin huomaa joka oksassa pieniä vihreitä silmuja. Syyssyrikkä on samassa vaiheessa.

Alppiruusut ovat edelleen virkeinä. Muutama lattialla oleva oli rullannut lehtiään, joten annoin niille vesitilkan. Näitä ei tarvinnut nyt kastella.

Joskus kuulee juttua siitä, että joku sanoo aina epäonnistuvansa kasvien talvettamisessa, vaikka tilan pitäisi olla juuri sopiva siihen hommaan. On niitä epäonnistumisia tullut minullekin (esimerkiksi rosmariinin kanssa onnistuin vasta neljännellä tai viidennellä kerralla). Yleensä kasvit talvehtivat hyvin kunhan vain kastelee niitä oikein talven aikana. Osa kasveista kuolee, jos niitä kastelee liikaa ja osa ei kestä edes pientä kuivahtamista. Talvetuspaikan olosuhteet vaikuttavat kastelun määrään, mutta voisin kertoa tässä, kuinka paljon vettä minulla on kulunut 4-asteisessa, pimeässä kellarissa talvehtivan kasvimäärän kasteluun noin 5 kuukauden aikana. Noin 30-35-senttisissä muoviruukuissa talvehti kaksi isoa terassihortensiaa ja syyssyrikkä, 20-25-senttisissä saviruukuissa kolme verenpisaraa ja kaksi pelargoniaa, samankokoisissa muoviruukuissa afrikansinisarja, lankaköynnös ja koruköynnös, 1-1,5-litraisissa kärhöruukuissa kolme kärhöä ja 7-12-senttisissä muoviruukuissa noin 45 alppiruusun tainta. Näille kaikille on mennyt yhteensä vähän yli 8 litraa vettä, eli keskimäärin vajaa 1,5dl per kasvi, jos oikein laskin. Lisäksi kaksi karjalanneitoa sai ehkä lusikallisen vettä kumpikin koko talven aikana, niillä ei ole talvella jano. Toista ääripäätä edustavat verenpisarat, jotka varsinkin saviruukuissa kasvaessaan kaipaavat enemmän vettä. Kellarissa vesimäärä oli helppo mitata, sillä vein syksyllä sinne melkein täyden kastelukannun ja olen käyttänyt tänä talvena pelkästään sitä kasteluun. Jos teillä on taipumus tappaa kellarissa talvetettavat kasvit liian innokkaalla kastelulla, voitte ensi talvena kokeilla sitä, että mittaatte syksyllä korkeintaan 1,5dl vettä kasvia kohti kannuun ja viette sen kellariin. Hillitsee kummasti kasteluhaluja, jos vesi uhkaa loppua kesken!

Pelkäsin tammikuussa, että koruköynnös valloittaisi koko kellarin ennen kevättä. Nyt sen kasvuvauhti on kuitenkin selvästi hidastunut.

Aurinko paistaa aamupäivisin upeasti olohuoneen ikkunalla roikkuvaan kultaköynnökseen.

Tällaisia jorinoita tällä kertaa. Ihanan aurinkoinen päivä on tänäänkin, vaikka suurin osa siitä meneekin töiden merkeissä. Saa kuitenkin nauttia auringosta edes hetken aikaa auton ratissa. Mukavaa päivää!