Hyvää naistenpäivää!

Leikkokukkia ei olekaan näkynyt täällä blogissa pitkään aikaan, joten laitetaanpa teidänkin iloksenne muutama kuva isännän minulle tuomasta naistenpäivän kimpusta. Paikallisen kukkakauppiaan tekemä asetelma kuivuu myyjän mukaan kauniisti, joten siitä pitäisi olla pitkäaikainen ilo.

Ruusuissa on kaunis, pehmeän persikkainen sävy.

Kimppu on tällä hetkellä vedessä, joten irrotin sen ympärillä olleen kuitukankaan (?) ja sitaisin uudelleen maljakon ulkopuolelle.

Kimpun suurin kukka on protea. Pitkään mietin, mitä ovat nuo kävyn näköiset pollukat. Protean nuppuja kenties? 

Oletteko muuten koskaan katsoneet ammattilaisen tekemiä kimppuja tai asetelmia tarkemmin? Minä yritän usein tutkia, kuinka kukat on sommiteltu, jotta voisin itsekin onnistua paremmin kesällä oman puutarhan kukkia asetellessani. Tässä kimpussa oli selvästi pidetty mielessä kolmion muoto kasveja sijoitellessa. Vai oletteko eri mieltä, kun katsotte suoraan ylhäältä otettua kuvaa? Ruusut ja protean nuput muodostavat niin itsestään selvät hahmot, etten niitä merkinnyt erikseen. Sen sijaan pienemmistä kasveista muodostuvat kolmiot saattaisivat helposti jäädä huomiotta.

Valkoisen kolmion kärjissä ovat neilikat, sinisen kärjissä tummanvihreät lehdet ja mustan kärjissä hennommat leikkovihreät. Mustan kolmion oikeanpuoleinen kärki kylläkin osui vähän liian ylös, mutta hoksaatte idean: kolmioita eri asennoissa.

Toinen merkillepantava asia on se, että kimpussa on erilaisia tekstuureja. Vähän niin kuin masterchefissä haetaan annoksiin erilaisia suutuntumia. Vaikka asetelmaa harvemmin hypistelläänkään, saati sitten maistellaan, tuovat erilaiset pinnat silmille mielenkiintoista katseltavaa. On suurta, pientä, kiiltävää, mattapintaista, paksua, harsomaisen ohutta, pyöreää, neulamaista... Tässä kimpussa värit ovat pääasiassa murrettuja ja pehmeitä ja melkeinpä kaikkia kimpussa esiintyviä sävyjä löytyy proteasta. Isännälle oli kuulemma ensin esitelty valkoista kimppua, mutta hänpä tuntee rouvansa ja tiesi, että väriä pitää olla.

Pitsimäisen ohuet kuivuneet lehdet tuovat herkkyyttä ruusujen ja protean rinnalle.

Pienempiä yksityiskohtia, joista en tunnista varmaksi kuin kanervan ja neilikan. Tummanvihreä leikko on mielestäni leikkodanee (ruskus) ja onko vasemman alakuvan vihreä hienohelma? Muista kasveista ei ole aavistustakaan.

Ja vielä yksi kuva yläviistosta.

Hyvää naistenpäivää!