Talvi yllätti puutarhurin

Johan sen olisi sääennusteista arvannut, mutta silti eilisaamuna odotti pienoinen järkytys kun ikkunasta ensimmäisen kerran katsoin ulos. Maa oli valkea eikä pelkästään kuurasta. Ihan rehellistä lunta oli ainakin sentin verran ja pakkasta melkein viisi astetta. Melkein koko tiistain oli ollut pakkasella, joten lumi myös pysyi maassa ja lisää satoi koko ajan.

Syysasterit kukkivat runsaasti eivätkä hätkähdä pientä pakkasta ja lumisadetta. Varret ja lehdet näyttävät kuvassa mustilta, mutta ovat oikeasti edelleen ihan vihreät.

Kummasti valkeat maisemat saavat laiskamadonkin vaivaamaan puutarhuriin vauhtia. Lapsiin myös, sillä eipä ole pitkään aikaan nähty niin nopeaa ulkovaatteisiin sonnustautumista ilman minkäänlaista tappelua joka ikisen vaatekappaleen tarpeellisuudesta. Minä lähdin ensimmäiseksi kasvimaalle, jossa palsternakat, sellerit ja loput ruusukaalit odottelivat edelleen keräämistä. Maa oli muutaman sentin syvyydelle jäässä, mutta muuten sadonkorjuu sujui helposti. Palsternakoille tehty erityisen kuohkea multaseos osoitti toimivuutensa ja jopa isoimmat, melkein 60-senttiset palsternakanjötkäleet irtosivat helposti. Pikkuisen juureksilla oli kokohajontaa. Se johtui varmasti suurelta osin kesän etanaongelmasta, sillä jouduin niiden takia jättämään kastelemisen minimiin ja muutama palsternakan taimikin joutui etanoiden hyökkäysten kohteeksi. Kokohajontaa selittää myös kylvöajankohta. Syksyllä kylvetyt palsternakat itivät huonommin, mutta niistä löytyivät selvästi suurimmat juurekset. Keväällä kylvetyistä siemenistä iti suurin osa, mutta ne jäivät koossa selvästi jälkeen syksyllä kylvetyistä. Ne taisivat kärsiä syyskylvettyjä enemmän heinäkuun kuivuudesta. Muutaman pienimmän palsternakan istutin takaisin penkkiin. Syötävää niihin ei olisi kuorimisen jälkeen jäänyt lainkaan, joten saavat mahdollisuuden kukkia.

Ylärivissä ovat syyskylvetyt palsternakat, loput ovat keväällä kylvettyjä. Pikkukuvassa on ylärivin kaksi suurinta oikealla ja alarivin suurimmat vasemmalla. Kokoero on huomattava.

Sellerit jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Sama etanaongelma vaivasi niitäkin. Isoin oli vähän suurempi kuin minun nyrkkini mutta kaikki muut olivat sitä pienempiä. Pienin meni suoraan kompostiin, sillä se ei ollut kehittänyt edes juurimukulaa. Ruusukaaleja sain kerättyä talteen 315g. Ensimmäisellä korjuukerralla keräsin 350g ruusukaaleja, eli jonkun verran jäi uupumaan vielä kilon tavoitteesta. Varsiin jäi vielä jonkun verran pikkurillin pään kokoisia keriä mutta tuskinpa ne jaksavat enää kasvaa syöntikokoisiksi. Maa-artisokat jätin vielä kasvimaalle. Käyn jossain vaiheessa katkomassa niiden varret ja laitan puunlehtiä maanpinnan katteeksi, niin satoa saa nostaa sitä mukaa kun sitä sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Maa-artisokka kuuluu niihin juureksiin, joita ei kannata nostaa kellariin tai jääkaappiin. Parempina ne säilyvät maassa vaikka kevääseen saakka. Uskon kuitenkin, että mukulat ovat kookkaita, sillä kävin viikko sitten keräämässä majapenkkiin ilmestyneet maa-artisokat syötäväksi. Nekin olivat kohtuullisen kokoisia, vaikka lähtivät kasvuun selvästi myöhemmin kuin kasvimaalle siirretyt kaverinsa ja joutuivat kasvamaan koko kesän täysvarjossa ja kilpailevien kasvien seassa.

Isoin selleri. Purjot keräsin pois viikonloppuna. Ne onnistuivat minusta hyvin.

Porkkanat nostin purjojen kanssa yhtä aikaa. Niiden osalta tiesinkin jo, että pieleen meni ja täysillä. Yksi porkkanoista oli kasvanut hienosti, mutta kaikki muut olivat joko pikkuruisia, haljenneita tai haaraisia. Epätasainen kosteus ja etanat... eipä niiden kanssa epäonnistumiseen muuta syytä tarvita. Porkkanakärpäsen tai kempin vaivaamia porkkanoita en havainnut enkä myöskään tyveltä vihertyneitä. Jotain hyvää siis huonossakin!

Kasvualustakokeilu alppiruusuille, atsaleoille ja pensasmustikoille: lahopuuta ja vähän koivunlehtiä.

Kerroin jo aikaisemmin, että laitoin tyhjiin multasäkkeihin puunlehtiä ja hevosenlantaa talveksi. Nyt täytin yhden säkin isännän halonhakkuusta jääneellä puuroskalla. Seassa oli sen verran lahoja pöllejä, että jo valmiiksi melkein pehmeäksi lahonnutta silppua oli tarjolla yllin kyllin. Muhjuksi lahonnut puuaines on kuulemma erinomaista ainesta rhodojen kasvualustaan, joten päätin kerätä moskan talteen ja sekoitella keväällä varovasti pintamultaan tai jättää maanpinnan katteeksi.

Aamulla varjokujalla näytti tältä.

Iltapäivällä tältä. Lunta oli maassa jo kymmenisen senttiä ja siitähän Karo innostui.

Jee!

Mihinkäs sitten vai joko riitti?

Vielä pienet villit.

Kasvimaapuuhien jälkeen aloitin jänisverkkojen virittelyn. Takapiha on nyt paketoitu ja osa sivupihaltakin. Tänään pitäisi verkottaa pensasmustikat, hunajamarjat, loput atsaleoista ja etupihan uusi pihlaja. Saa nähdä, riittävätkö verkot, sillä uusia suojattavia kasveja on tullut tänäkin vuonna lisää ja vanhat kasvaneet kookkaammiksi. 

Lumisade alkoi äkkiä muuttua vetisemmäksi ja painavammaksi.

Purppuraheisiangervokin nyökyttelee.

Syyshortensian vahvat oksat pysyivät pisimpään ryhdikkäinä, vaikka kukinnot keräsivät paljon painavaa räntää ylleen.

Sellainen ensilumipäivä meillä oli eilen ja maassa on edelleen useampi sentti loskaa. Kaikki tuskin ehtii sulaa vielä siihen mennessä kun lähdemme lasten kanssa jatkamaan kesken jääneitä projekteja, joten kasa märkiä vaatteita on varmasti taas tulossa leivinuunin kylkeen kuivumaan. Jokohan tänään saisi puutarhan kokonaan talviteloille?