torstai 21. lokakuuta 2021

Talvi yllätti puutarhurin

Johan sen olisi sääennusteista arvannut, mutta silti eilisaamuna odotti pienoinen järkytys kun ikkunasta ensimmäisen kerran katsoin ulos. Maa oli valkea eikä pelkästään kuurasta. Ihan rehellistä lunta oli ainakin sentin verran ja pakkasta melkein viisi astetta. Melkein koko tiistain oli ollut pakkasella, joten lumi myös pysyi maassa ja lisää satoi koko ajan.

Syysasterit kukkivat runsaasti eivätkä hätkähdä pientä pakkasta ja lumisadetta. Varret ja lehdet näyttävät kuvassa mustilta, mutta ovat oikeasti edelleen ihan vihreät.
Kummasti valkeat maisemat saavat laiskamadonkin vaivaamaan puutarhuriin vauhtia. Lapsiin myös, sillä eipä ole pitkään aikaan nähty niin nopeaa ulkovaatteisiin sonnustautumista ilman minkäänlaista tappelua joka ikisen vaatekappaleen tarpeellisuudesta. Minä lähdin ensimmäiseksi kasvimaalle, jossa palsternakat, sellerit ja loput ruusukaalit odottelivat edelleen keräämistä. Maa oli muutaman sentin syvyydelle jäässä, mutta muuten sadonkorjuu sujui helposti. Palsternakoille tehty erityisen kuohkea multaseos osoitti toimivuutensa ja jopa isoimmat, melkein 60-senttiset palsternakanjötkäleet irtosivat helposti. Pikkuisen juureksilla oli kokohajontaa. Se johtui varmasti suurelta osin kesän etanaongelmasta, sillä jouduin niiden takia jättämään kastelemisen minimiin ja muutama palsternakan taimikin joutui etanoiden hyökkäysten kohteeksi. Kokohajontaa selittää myös kylvöajankohta. Syksyllä kylvetyt palsternakat itivät huonommin, mutta niistä löytyivät selvästi suurimmat juurekset. Keväällä kylvetyistä siemenistä iti suurin osa, mutta ne jäivät koossa selvästi jälkeen syksyllä kylvetyistä. Ne taisivat kärsiä syyskylvettyjä enemmän heinäkuun kuivuudesta. Muutaman pienimmän palsternakan istutin takaisin penkkiin. Syötävää niihin ei olisi kuorimisen jälkeen jäänyt lainkaan, joten saavat mahdollisuuden kukkia.
Ylärivissä ovat syyskylvetyt palsternakat, loput ovat keväällä kylvettyjä. Pikkukuvassa on ylärivin kaksi suurinta oikealla ja alarivin suurimmat vasemmalla. Kokoero on huomattava.
Sellerit jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Sama etanaongelma vaivasi niitäkin. Isoin oli vähän suurempi kuin minun nyrkkini mutta kaikki muut olivat sitä pienempiä. Pienin meni suoraan kompostiin, sillä se ei ollut kehittänyt edes juurimukulaa. Ruusukaaleja sain kerättyä talteen 315g. Ensimmäisellä korjuukerralla keräsin 350g ruusukaaleja, eli jonkun verran jäi uupumaan vielä kilon tavoitteesta. Varsiin jäi vielä jonkun verran pikkurillin pään kokoisia keriä mutta tuskinpa ne jaksavat enää kasvaa syöntikokoisiksi. Maa-artisokat jätin vielä kasvimaalle. Käyn jossain vaiheessa katkomassa niiden varret ja laitan puunlehtiä maanpinnan katteeksi, niin satoa saa nostaa sitä mukaa kun sitä sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Maa-artisokka kuuluu niihin juureksiin, joita ei kannata nostaa kellariin tai jääkaappiin. Parempina ne säilyvät maassa vaikka kevääseen saakka. Uskon kuitenkin, että mukulat ovat kookkaita, sillä kävin viikko sitten keräämässä majapenkkiin ilmestyneet maa-artisokat syötäväksi. Nekin olivat kohtuullisen kokoisia, vaikka lähtivät kasvuun selvästi myöhemmin kuin kasvimaalle siirretyt kaverinsa ja joutuivat kasvamaan koko kesän täysvarjossa ja kilpailevien kasvien seassa.
Isoin selleri. Purjot keräsin pois viikonloppuna. Ne onnistuivat minusta hyvin.
Porkkanat nostin purjojen kanssa yhtä aikaa. Niiden osalta tiesinkin jo, että pieleen meni ja täysillä. Yksi porkkanoista oli kasvanut hienosti, mutta kaikki muut olivat joko pikkuruisia, haljenneita tai haaraisia. Epätasainen kosteus ja etanat... eipä niiden kanssa epäonnistumiseen muuta syytä tarvita. Porkkanakärpäsen tai kempin vaivaamia porkkanoita en havainnut enkä myöskään tyveltä vihertyneitä. Jotain hyvää siis huonossakin!
Kasvualustakokeilu alppiruusuille, atsaleoille ja pensasmustikoille: lahopuuta ja vähän koivunlehtiä.
Kerroin jo aikaisemmin, että laitoin tyhjiin multasäkkeihin puunlehtiä ja hevosenlantaa talveksi. Nyt täytin yhden säkin isännän halonhakkuusta jääneellä puuroskalla. Seassa oli sen verran lahoja pöllejä, että jo valmiiksi melkein pehmeäksi lahonnutta silppua oli tarjolla yllin kyllin. Muhjuksi lahonnut puuaines on kuulemma erinomaista ainesta rhodojen kasvualustaan, joten päätin kerätä moskan talteen ja sekoitella keväällä varovasti pintamultaan tai jättää maanpinnan katteeksi.
Aamulla varjokujalla näytti tältä.
Iltapäivällä tältä. Lunta oli maassa jo kymmenisen senttiä ja siitähän Karo innostui.
Jee!
Mihinkäs sitten vai joko riitti?
Vielä pienet villit.
Kasvimaapuuhien jälkeen aloitin jänisverkkojen virittelyn. Takapiha on nyt paketoitu ja osa sivupihaltakin. Tänään pitäisi verkottaa pensasmustikat, hunajamarjat, loput atsaleoista ja etupihan uusi pihlaja. Saa nähdä, riittävätkö verkot, sillä uusia suojattavia kasveja on tullut tänäkin vuonna lisää ja vanhat kasvaneet kookkaammiksi. 
Lumisade alkoi äkkiä muuttua vetisemmäksi ja painavammaksi.
Purppuraheisiangervokin nyökyttelee.

Syyshortensian vahvat oksat pysyivät pisimpään ryhdikkäinä, vaikka kukinnot keräsivät paljon painavaa räntää ylleen.
Sellainen ensilumipäivä meillä oli eilen ja maassa on edelleen useampi sentti loskaa. Kaikki tuskin ehtii sulaa vielä siihen mennessä kun lähdemme lasten kanssa jatkamaan kesken jääneitä projekteja, joten kasa märkiä vaatteita on varmasti taas tulossa leivinuunin kylkeen kuivumaan. Jokohan tänään saisi puutarhan kokonaan talviteloille?

20 kommenttia:

  1. No voi hyssykkäiset, taas saa todeta maamme olevan niin monesta kasvuvyöhykkeestä koostunut. Meillä on täällä 12 astetta, yölläkin oli +10. Tiistaina aamulla oli toki täälläkin maa kuurassa. Voi tuota Karoa, jeeeee! ♥
    Saitpa itsesi toden totta liikkeelle ja kaivuuhommiin. Käsittämättömän kokoisia nuo isot palsternakat! Jätin muuten viime talveksi maahan yhden, jossa ei ollut juurimukulaa lähes ollenkaan, ja tänä vuonna nostin sen joskus kesällä, vieläkään se ei ollut alkanut kasvattaa kukkavartta. Joten voipi olla, että siitä saa juureksen ensi vuonna, tai sitten omat siemenet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvät hyssykkäiset tosiaan! Meilläkin oli tänään lämmin vesisadepäivä, korkeimmillaan taisi olla peräti 8 astetta lämmintä. Hienoinen ero eiliseen ja varsinkin tiistain jäätävään pakkaskeliin tuulineen. Karo tykkää lumileikeistä ainakin silloin kun ei ole liikaa pakkasta.
      Isoimmat palsternakoista olivat varsinaisia jytkyjä. Kerrankin edes jotain onnistui minulla näissä kasvimaatouhuissa :D No, jos minipalsternakat eivät kasva kokoa eivätkä kuki, niin eipä tuosta hirmuista vaivaa ollut jättää niitä maahankaan. Syötäväksi niistä ei kuitenkaan ollut.

      Poista
  2. Jopas siellä teillä tuli lunta. Meillä oli vain muutama valkoinen haihtuva hiekkatiellä. Tiistain vastaisena yönä oli reipas pakkanen, mutta nyt taas lämpesi.
    Saithan sinä satoa ihan mukavasti, vaikka etanat vaikuttivat haitallisesti. Minulla porkkanat kasvoivat ennätyksellisen hyvin. Syytä ei aina arvaa onneen tai epäonneen. Kuvat Karosta sai hymyilyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kunnon maistiaiset talvesta. Tiistai oli meilläkin todella kylmä päivä. Kopina vain kuului kävellessä, olipa kengän alla sitten nurmi tai hiekka. Nyt on maa taas sulanut ja joka paikka täynnä kuraloskaa.
      Osa sadosta onnistui, osa ei. Ensi vuonna sitten paremmalla tuurilla tänä vuonna epäonnistuneiden osalta. Nyt ainakin etanakantaa on pidetty kurissa ankaralla kädellä ja taisto jatkuu heti keväällä.
      Karo on kuvauksellinen, tosin vikkeläliikkeisenä vähän hankala kuvata kehnolla kameralla ja heikossa valossa.

      Poista
  3. Vau miten paljon lunta! Meilläkin oli valkea aamu 😊 muutama sentti maassa ja lisää tuli, mutta lumisade vaihtui jo aamupäivällä räntäiseksi joten eipä sitä sen enempää sitten kertynytkään 😄
    Kummasti pisti itseenikin vauhtia ja pikkumiehen kanssa tyhjennettiin viimein toinen komposteista 🤭 ja muutama muu pikku askare tuli vietyä loppuun. On se kumma miten ei aiemmin saanut itseään ulos 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ehti olla pidempään pakkasella, joten luntakin kertyi enemmän ennen vesisateita.
      Samaa ihmettelin itsekin :D Nyt ollaan kumpikin sitten saatu puutarhatöitä ihan kunnolla eteenpäin.

      Poista
  4. Johan on talviset olosuhteet. Luonto aikoi hoitaa juurestesi pakastamisen suoraan istutuspaikoilleen. Kovasti sää vaihtelee eri puolilla Suomea. Saila tuossa jo totesikin sen, mitä itsekin olen eilisestä lähtien ihmetellyt; mittari näytti yölläkin +10 ja tänään päivällä +13. Vaan kylmempää kohti mennään täälläkin. Kunhan ei sentään vielä lunta tulisi, vaikka toki se tuo valoa lyheneviin päiviin.
    Mihin muuten käytät juuriselleriä? Äitini laittoi sitä lihakeittoon niin suuria määriä, etten vieläkään saa makua mielestäni. Jätän sellerit kauppaan, siemenet myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kerralla kunnon maistiaiset talvesta. Luonnon oma juuresten pakastaminen olisikin näppärää, jos juurekset vielä saisi talvella irti maasta silloin kun niitä tarvitsisi ruuanlaittoon. Meillä ei ihan noin lämmintä ole ollut. Tänään on satanut melkein koko päivän vettä, mutta silti eilisistä lumista on vielä rippeet jäljellä.
      Käytän juuriselleriä aika moneen ruokaan. Vahvan makuinen se on, joten ymmärrän hyvin vieroksumisesi. Minulle ja lapsille selleri maistuu ihan raakanakin mutta suurimman osan pakastan kerta-annoksina joko siltään tai palsternakan kanssa. Kuutioin ja kiehautan ne ennen pakastusta. Siitä saa sitten laitettua helposti keittoihin, kastikkeisiin (erityisesti tomaattipohjaisiin) ja sosekeittoihin. Isäntä teki kerran todella hyvää sellerisosekeittoa. Onkohan sen ohje vielä tallessa? Yllättävää kyllä, siinä sellerin vahva maku oli kesyyntynyt hyvin lempeäksi. Teimme myös kerran kuivattuja sellerilastuja. Nekin olivat hyviä.

      Poista
    2. Kiitos sellerivinkeistä! Olen aika kaikkiruokainen ja inhokkeja on todella vähän. Ehkä olisi aika irrottaa lapsuuden tuomista estoista ja antaa mahdollisuus sellerillekin. Meillä on vino pino keittokirjoja, mutta nykyisin tulee etsittyä uusia ohjeita netistä. Tai kokeiltua ystävien vinkkejä.
      Olet ilmeisesti tarjonnut lapsillesi laajan kirjon vihanneksia ja juureksia, kun eivät nyrpistele niille nenäänsä. Meillä tytär on rohkea kokeilemaan kaikenlaista. Poika sen sijaan väittää syöneensä lapsena liikaa porkkanaa ja kaalia, eikä nyt helpolla niitä edes maista.

      Poista
    3. Jospa pitkä tauko selleristä olisi tehnyt terää ja se maistuisi nyt paremmalta. Kyllähän ihmisen makuaisti muuttuu elämän varrella. Lapsuuden inhokit pysyvät kyllä melkoisen tiukasti makumuistoissa. Minulle kaalilaatikko on edelleen sellainen ruoka, mistä en pidä. Kaali maistuu kaikissa muissa muodoissaan mutta ei laatikkona. Jo pelkästä kaalilaatikon ajattelemisesta sen maku palaa suuhun ja tulee melkein kylmiä väristyksiä. Olen viimeksi syönyt kaalilaatikkoa kymmenisen vuotta sitten, joten ehkä tässä lähivuosina voisi jo harkita uudelleen sen maistamista.
      Meille on ehkä sattunut normaalia ennakkoluulottomammat lapset ruokien suhteen, mutta on heille kyllä tarjottukin ihan pienestä pitäen monipuolisesti maistiaisia eri kasviksista. Emme syöttäneet lapsillemme vauvaiässä kaupan valmisruokia, vaan teimme itse kaikki soseet ja pakastimme niitä nökäreinä tai jääpalamuotissa tehtyinä kuutioina. Aterialle sai siis otettua vaikka neljää erilaista sosetta, joten joka lusikallinen maistui erilaiselta. Ehkä sekin on syynä siihen, että kasvikset maistuvat heille nykyäänkin hyvin.

      Poista
  5. Nytkö jo. Ensilumi on aina joko ilo tai järkytys. Riippuu miten kukin sen kokee. Karo ainakin näytti iloitsevan lumesta kovasti. Meillä oli tänään lämmin päivä ja mittari kohosi + yhteentoista asteeseen. Nyt illalla alkoi sataa vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jo. Tosin täällä tämä oli aika keskiverto ajankohta. Jonain vuosina ensilumet ovat sataneet jo lokakuun alussa, joten pitänee olla tyytyväinen. Karo ja lapset olivat innoissaan lumesta, minä en niinkään, vaikka kyllähän se vauhditti puutarhatöitä melkoisesti. Täälläkin on ollut tänään lämpimämpi päivä vesisateineen.

      Poista
  6. Meillä tämä talven ihmemaa koettiin jo viime viikolla. Koirat innostuivat kovasti, Nappi kynti lunta kuono edellä ja kieriskeli innoissaan.
    Ei muuta kuin katseet kohti uutta kasvukautta 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä tuli sitten lunta paljon aikaisemmin kuin meillä. Karo ei kierinyt lumessa, mutta tuota hangen kyntämistä sekin teki. Tuhina vain kuului :D Eipä tässä kyllä enää paljoa puutarhassa puuhastella. Ehkä jotain syyskylvöjä voisi vielä tehdä.

      Poista
  7. Talvi tosiaan tuli vauhdilla teille. Jönöt alkavat syödä nyt kukkapenkeistä (tätä katselin tänään ikkunasta), joten minullekin tulee kiire suojauksien kanssa, vaikka lunta ei olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mokomat laiskimukset eivät viitsi pian kaivella metsästä heinää ja varpuja, vaan suuntaavat nenänsä puutarhoihin. Minä sain jo kaikki tärkeimmät kasvit verkotettua mutta muutamalle kasville pitää vielä keksiä joku suojaus. Verkot nimittäin loppuivat kesken.

      Poista
  8. Oi oi, lapsille ja koirille ilonpäivä, mutta puutarhuri odottaisi vielä malttia lumelle ja kylmälle. Täällä ei vielä ole sää kylmennyt muutamaa ammupakkasastetta enempää. Vettä sen sijaan on tullut hirveästi! Pikkupuuhia olisi vielä puutarhassa hoidettavana. Lahopuuta minäkin aina tallentelen rhodoja varten, otetaan lahoavat kannot vaan jemmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tänään on taas maa valkeana. Vaikka lämpötila on plussalla, niin tuulee sen verran kylmästi pohjoisesta, että lumet eivät näytä sulavan ollenkaan. Kovin äkkiä sää muuttui, sillä eilen satoi melkein koko päivän vettä. Lahopuusta tulee kuohkea kasvualusta rhodoille.

      Poista
  9. Uups, joko nyt noin paljon lunta, ensilumi ♥ Ihana Karo osaa ainakin nauttia. Hienoa satoa sait, oikea superviljelijä. Mitä teet noista palsternakoista? Ovat varmaan hyvänmakuisia. Kyllä tämä Suomen kasvukausi on lyhyt. Kiirettä saa pitää jotta ehtii kaiken. Joko lapset pulkkaili? Toivottavasti saat kaikki hommat pian hoidettua. Syysiloja kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Pari päivää meni, että sulivat pois ja viime yönä satoi uutta. Lapsetkin nauttivat täysin siemauksin. Eivät päässeet vielä pulkkamäkeen, mutta pyllymäkeä yrittivät multakasan päältä laskea. Lumiveistoksia tuli vähän joka puolelle mutta suurimman osan niistä tuhosivat saman tien. Hih, vai superviljelijä :D Olisi sittenkin pitänyt laittaa kuva niistä porkkanoista. Sipulisatokaan ei kovin hienolta näyttänyt ja on jo syötykin. Palsternakat onnistuivat sentään melko hyvin. Sujauttelen niitä vähän kaikkialle. Uunijuureksina ovat todella hyviä, sopivat myös sosekeittoihin. Kaikki tärkeimmät hommat on nyt hoidettu. Iloista lokakuun loppupuolta sinnekin!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!