Turbomajava lakossa

Johan oli taas viikonloppu! Nyt on kivistykset ja kolotukset nostettu sen verran monta pykälää korkeammalle, että viikko taukoa töiden takia tekee varmasti ihan hyvää. Ennen kuin selvitetään, mitä ihmettä täällä on taas hääritty, niin katsastetaan nopeasti puutarhan kukkatilannetta.

Vielä löytyy kärhöjä kukassa, tosin ei enää mitään runsasta kukkaloistoa. Tämä sitkeä sissi on 'Jan Pawel II'.

Aavistuksen räikeä nelikko rauhoittui hieman kun mysteeripensas violetin syysasterin takana pudotti keltaiset lehtensä. Pian myös asterin edessä oleva oranssi kanadanatsalea on lehdetön.

Naapurin kanssa jo muutaman vuoden ajan hyvin toiminut sopimus puutarhajätteen meille dumppauksesta toimii edelleen. Ihan kaikkea en toki ota (kuten rikkaruohot) mutta puun lehdet ja risut hyvinkin mieluusti. Niitä kun ei omalta tontilta löydy niin paljoa kuin tarve olisi. Nyt ei ole puutetta kummastakaan, sillä naapurit kaatoivat pihaltaan kolme suurta pihlajaa. Ne olivat jo osittain lahoja ja liian lähellä taloakin, joten oli niiden aika lähteä. Raahasin osan risuista liiterin taakse odottamaan haketusta, mutta pian tuli mieleen, että järkevämpihän se olisi raahata haketin lähemmäs risuja.

Ei tässä ehkä ihan yhden pihlajan latvus vielä ole, mutta melkoinen kasa risuja kuitenkin. Keräsin näistä myös ämpärillisen marjoja kuivattavaksi. Jos ne vaikka kelpaisivat linnuille talvievääksi.

Homma toimi hyvin siihen saakka kunnes risuja kitaansa ahmiva turbomajavamme päätti tehdä lakon. En tiedä, tuliko hänelle sitten ähky vai simahtiko kaatopaikkakuormasta pelastettu masiina nyt lopullisesti. Onhan se kyllä melkoisen määrän risuja tässä parin vuoden aikana säksätellyt menemään, mikä on ihan hyvä saavutus jo kertaalleen romuksi luokitellulle laitteelle. Isäntä lupasi katsoa jonain päivänä, josko saisi maaniteltua sitä hereille edes sen verran, että saisi loput risut silputtua. Joka tapauksessa jouduin raahaamaan naapurin tontilta kasan jämät oman tontin puolelle.

Loput risut jätin kahdeksi pinoksi marjapensasalueen laitamille. Haravoin kivituhkan päältä puunlehdet marjapensaiden alle ja tarkoitus oli peittää niitä hakkeella, jotta tuuli ei vie lehtiä saman tien pois. Muutamalta pensaalta nyt jäi hakekerros puuttumaan.

Meidän tontille on tullut aika harvoin niinkään paljoa puunlehtiä, että niitä joutuisi haravoimaan. Ilmeisesti tuulensuunta on ollut syksyisin pääsääntöisesti juuri pois päin tontiltamme, sillä metsän pohja on ollut keltaisenaan lehdistä kun oma nurmikko on melkein putipuhdas. Tänä vuonna kuitenkin varsinkin sivupihalle on satanut melkoisen paljon koivun ja haavan lehtiä. Ainakin patiolta ja poluilta pitää harjata lehdet pois, muualla ehkä mahtuvat maatumaan omine aikoineen. Marjapensaiden välit olen siistinyt jo kahdesti. Naapureilla lehtimäärä on kuitenkin edelleen vähintään tuplasti sen mitä meillä ja niinpä he nytkin toivat valtavan kasan lehtiä minulle. Toinen samanlainen kasa odottaa vielä haravoimista. Luulen, että tänä vuonna taidan joutua ihan miettimään, mihin kaikki lehdet upotan. Puutarhakompostit ovat täynnä ja kasvimaalla pitää etanoiden takia pitää katteissa välivuosi. Koska lehtiä on nyt reilusti enemmän kuin normaalisti, ajattelin kokeilla, kuinka ylimääräiset kompostoituvat tyhjissä multasäkeissä talven aikana.

Naapureilta tullut ensimmäinen annos puunlehtiä. Jemmasin ne suopuutarhan laitaan kuunliljoja odottavalle mullokselle. Kuva on otettu ennen kuin jouduin varastoimaan risuja lehtikasan päälle ja vierelle.

Isännällekin tuli pientä puuhaa vapaapäiviksi. Siinä sitä onkin askaretta kerrakseen kun oksaisia pihlajan runkoja yrittää pätkiä polttopuiksi. Ehkä saan vastahakoisimmat pölkyt kukkapenkkikäyttöön...

Ja ihan kuin "risusavotassa" ei olisi ollut tarpeeksi puuhaa, sain jonkun järjettömän tarmonpuuskan ja päätin kaivaa edellisen postauksen ongelmamurikan kokonaan esille ja kokeilla, mitä se tuumaisi pienestä rautakangella kutittelusta. Kivi taisikin olla jo kyllästynyt maan alla möllöttämiseen, sillä suuresta koostaan huolimatta se nousi lopulta aika vaivattomasti pintaan. Kuopus oli suureksi avuksi, sillä hän heitteli montusta nousseita pikkukiviä sitä mukaa montun pohjalle kun sain yhdellä kädellä lapiolla huitomalla edellisiä järkäleen alle. Tyyli oli varmasti taas taattua kotivideomateriaalia, sillä vaikka miten hyvin miettisi tukipisteet ja fysiikan lait kohdilleen, niin mahtijärkäle on aina mahtijärkäle ja hento naisihminen ei massaltaan riitä, vaikka hyppisi rautakangen päällä. Alussa pyysin kuopuksen istumaan kaverikseni rautakangen päähän, jotta saisin edes vähän lisää massaa kiven nurkan nostamiseksi. Sitten kun murikka oli saatu irti maasta, se liikkuikin kevyemmin.

Koska kivi on pinnaltaan tasainen ja lähti nousemaan hyvin, ajattelin kokeilla, saisiko sen vaakatasoon maan pinnalle kärhöportin kanssa samaan linjaan.

Aiemmin arvioimani 60 senttiä kiven leveydeksi ja pituudeksi sekä 50 senttiä paksuudeksi olivat selvästi alakanttiin. Tasainen pinta on kahteen suuntaan 80 senttiä ja paksuutta kivellä on enimmillään 60 senttiä. Onneksi sentään toinen pääty on vain kymmenisen senttiä paksu, sillä muuten kiven nostaminen ilman konevoimaa olisi ollut mahdotonta. Vielä en ole ihan varma siitä, millaiseksi alue muotoutuu, mutta yritän ensin saada kiven samaan linjaan kärhöportin ja sen alta kulkevan polun kanssa. Saaripalstan Sailan ehdotus tallaamista kestävistä maanpeitekasveista tuntuu nyt sen verran houkuttelevalta, että saatan tehdä kiven ympärille ellipsin muotoisen istutusalueen, jonka läpi kulkee polku. Sen verran syvältä tässä on kyllä kaivettu, että istutusalueessa riittäisi syvyys vaikka kärhöille, mutta korkeammat kasvit sotkisivat minusta liikaa alueen ilmettä. En kuitenkaan lyö vielä mitään lukkoon, vaan mietin asiaa uudelleen sitten kun saan kiven pyöräytettyä paikoilleen.

Vielä pitäisi saada viitisentoista senttiä tuupattua vasemmalle. Edessä toinen melko suuri kivi, joka montusta löytyi.

Purppuraheisiangervo ja viipurin punaluumu tarjoilevat nyt hienon väripilkun takapihalle. Kaksi muuta luumua eivät ole vielä ihan näin komeasti värittyneitä.

Suomalainen luontokin osaa tarjoilla upeita ruskavärejä. Tämän näkymän ikuistin auton ikkunasta, joten valitettavasti kuvaan tuli myös häiritseviä heijastuksia.

Äidin puutarhassa alppikärhö kukki kullankeltaisena hehkuvan köynnöshortensian edessä.

Värikylläiseen kuvaan onkin hyvä lopettaa tämä postaus. Voi olla, että pian puut ja pensaat ovat aivan lehdettömiä, sillä ainakin täällä tuuli puhkuu ajoittain melko voimakkaasti. Nautitaan siis väreistä vielä sen hetken kun niitä riittää!