Kivistää

Viime viikonlopun puuhiin kuului taas kerran "pienimuotoista" kivien etsimistä. Lihasten kivistämisen lisäksi tässä on myös päätä kivistänyt kun olen yrittänyt pähkäillä jo pari vuotta päänvaivaa aiheuttanutta kohtaa.

Ongelman huippu esillä. Kuopan vierellä kasa pienempiä kiviä, samoin tuolla nurmialueen reunalla pensasryhmän edessä.

Kärhökaaripenkin edessä on ollut aina ikävä kumpare. Edellisen kerran kun yritin ongelmaa ratkaista, tulin siihen tulokseen, että tehdään niin kuin edelliset asukkaat ovat tehneet: nurmi takaisin ja silmät kiinni. Kumpareen kohdalla on nimittäin ison kiven huippu. Jos kuhmun tasoittaa, kivestä jää ikävästi muutaman sentin korkuinen kärki pilkistämään nurmikolta ja siinähän saa helposti ruohonleikkurin rikottua. Jos kiven päälle laittaa multaa ja nurmikon, kohta erottuu kuivana kesänä ensimmäisenä kulottuvana läiskänä. Sen lisäksi siis, että nurmikolla on kukkula. Ei siis hyvä mitenkään päin. Nyt ajattelin kokeilla, saisiko kiven kuitenkin kammettua ylös. Jos se vaikka olisi pienentynyt sitten viime kaivuuyrityksen. Ei ollut. Kivi vain jatkuu ja jatkuu edelleenkin joka suuntaan. Kun kyllästyin kaivamaan maata, tökin rautakangella, tulisiko jostain reuna vastaan. Noin puolen metrin syvyydeltä leveyssuuntaan laajeneminen loppui, mutta eihän sitä siitä tiedä, jatkuuko järkäle vielä metrin verran suoraan alaspäin. Leveyttä sillä on kuitenkin vähintään 60cm joka suuntaan, joten painava se on, vaikka jäisikin vain puolen metrin paksuiseksi.

Kivi on melkein suorassa linjassa kärhöportin ja pensasryhmän välissä.

Marjapensasalueen suunnasta katsottuna ongelmakukkula sijoittuu tuohon.

Etupihan puolelta näyttää tältä. Keltaisena hehkuva metsä tosin varastaa vähän huomiota.

Nyt ajattelin, etten enää peitä kiveä ennen kuin mietin, voisiko kohdan muuttaa jollain lailla. Ehkä sille on kuitenkin tehtävä jotain ennen talven tuloa, ettei kukaan nyrjäytä nilkkaansa hangessa rämpiessään. Yksi ratkaisu olisi jatkaa kärhökaaripenkin läpi kulkevia polkuja ongelmakiveen saakka ja laajentaa vähän kukkapenkkiä. Lopputulos saattaisi tosin näyttää vähän kummalliselta, vaikka hiekkakasa toki pienenisi sillä melkein olemattomiin. Toinen vaihtoehto olisi tehdä kiven ympärille uusi kukkapenkki, mutta näyttäisikö se typerältä kärhöportin edessä ja hankaloittaisiko myös kulkemista? Kovin suurta kukkapenkkiä siihen ei edes saa, sillä nurmialueelle pitää mahtua hyvin peruuttamaan peräkärryllä puukuorma (edellisen asukkaan älynväläys oli sijoittaa liiteri tontin takakulmaukseen kauas ajotiestä).  Kolmas vaihtoehto on isäntä+rälläkkä+kiviterä ja kivestä kärki pois. Silloin nurmikon saisi tasattua mutta toisaalta kivi jäisi edelleen melko pintaan ja aiheuttaisi nurmikon kellastumisen kuivana kesänä. Ja onhan tässä vielä neljäskin vaihtoehto: kaivaa koko kivi esille ja miettiä sitten, saisiko sen joko kammettua ylös tai upotettua syvemmälle. Vaihtoehtoja riittää, kuten näette! Mitä te tekisitte?

Ilmakuvasta erottuu vielä himmeästi kuorma-auton jäljet. Niiden avulla oli helppo nähdä, kuinka paljon (tai vähän) on temmellystilaa. Oranssin soikion keskellä oleva X-kirjain on se ongelmakivi.

Ajattelin nopeasti istuttaa ison kiven kaivauksessa irronneita nurmitupsuja hiekkakasan alta paljastuneelle mullokselle. Oranssilla rajatun alueen kohdalta kaivetut kivet taitavat osoittaa, että sana 'nopeasti' ei tässä toteutunut.

Joutsenet matkalla luoteeseen illan hämärtyessä. Kummallinen suunta muuttomatkalle.

Syksy on tuonut tännekin kirkkaita ruskan värejä, vaikka moni kasvi hyppäsikin vihreästä suoraan ruskeaksi tai mustaksi kovien pakkasöiden vuoksi. Pihlajat eivät ehtineet kunnolla edes saada värejä kun niistä jo tippuivat lehdet, mutta monet muut lehtipuut loistavat keltaisina. Naapurin marja-aronia-aita on tulipunainen ja näkyy keittiön ikkunasta upeasti yhdessä aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusian' kanssa.

Harmi kun pitää rajata naapurit mahdollisimman tarkkaan pois. Osa aronioista näkyy kuitenkin kuvan vasemmassa ylänurkassa. 'Illusian' varmasti löydätte.

Pikkiriikkinen kevätatsaleakin koettaa kovasti lisätä aurinkopenkin syysväritykseen oman panoksensa. Kuinkahan kauan menee, että tämä on kasvanut keijunkukkia korkeammaksi?

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii myös aurinkopenkissä. Kamera vääristää väriä violetimmaksi mitä se luonnossa on.

Pääsin kuin pääsinkin eilen aleostoksille ja valikoimaakin oli vielä jäljellä riittävästi. Puolukkaa 'Otson Karkki' minulla oli jo ennestään mutta kun kerta olivat -70%, ostin yhden kookkaan taimen lisää. Saanpahan marjapensaiden alle yhden isomman yksilön pienten taimien kaveriksi. Myös kärhö 'Samaritan Jo' oli yhtä hyvällä alennuksella myynnissä. Sen nimestä tulee minulle aina mieleen närästyslääke Samarin. Onneksi löysin taimen, jossa oli yksi kukka, niin eipähän tule närästystä kukintaa odotellessa. Olisi edes yksi kärhö juuri sitä millaisena sen olen hankkinut. Valitettavasti muita kärhöjä ei ollut enää jäljellä. Perennat olivat euron kappale, joten mukaan lähtivät vaaleankeltainen tarhakullero 'Alabaster', etelänmunkki 'Blaulicht' sekä kaukasianpitkäpalko 'Snowcap'. Kullero saattaa päätyä ainakin alkuun suon tekeleen lähistölle. Ainakin oranssinkeltaiset kullerot ovat viihtyneet siellä niin hyvin, että paikan luulisi olevan sopiva tällekin. Pitkäpalon istutan luumutarhaan kohtaan, jossa kasvualustan syvyys ei riitä kovin monelle kasville. Etelänmunkin paikkaa vielä mietin, mutta yksi potentiaalinen vaihtoehto on takanurkassa arovuokon ja isomaksaruohon kaverina. Sipulikukat eivät olleet vielä tarjouksessa, joten ne jätin kauppaan.

Jokohan nämä ovat tämän kasvukauden viimeiset kasvihankinnat?

Hyvää lokakuuta! Toivokaamme, että se olisi mahdollisimman poutainen ja kaikin puolin mukava muutenkin.