Tästä se lähtee!

Joulunpunainen ritarinkukka aukoo viimeistä kukkavanaansa.

Nyt tulikin rikottua omat kylvöennätykset kunnolla, sillä piilotin ensimmäiset siemenet multaan 4.1. Löysin nimittäin talvehtivia hopeaputouksia tarkistaessani niistä paljon siemeniä ja päätin kylvää jo ensimmäisen koe-erän, jotta näkisin, ovatko siemenet edes itämiskelpoisia. Etsin netistä siementen kylvöohjeita ja mahdollisia itämisaikoja ja varauduin hyvinkin pitkään odotteluun. Keskusteluissa mainittiin, että itse kerätyt siemenet eivät oikein tahdo itää tai ovat muuten vain mahdottoman hitaita. Eilen sitten meinasin pyllähtää pyrstölleni silkasta hämmästyksestä, kun ensimmäinen taimi oli puskenut itsensä päivänvaloon. Viisi päivää kylvöstä. Ei kovin hidasta toimintaa minusta! Pidin kylvöpurkkia leivinuunin päällä sen viileimmässä nurkassa, eli huoneenlämpöä selvästi lämpimämmät olosuhteet olivat varmasti ainakin tälle yhdelle siemenelle mieleen. Jos muut siemenet eivät idä siihen mennessä kun tällä ensimmäisellä on sirkkalehdet, pitää miettiä, siirtäisikö koko purkin ikkunalle vai kaivaisiko tuon yhden taimen hyvin varovasti jo omaan purkkiinsa, jotta muut siemenet saavat olla vielä uunin päällä lämpimässä.

Eilen pieni koukku mullan pinnalla, tänään suunta pontevasti ylöspäin.

Viimejouluinen amarylliskin saisi pistää vauhtia. Nuppua ei näy vieläkään, vaikka sipuli on ollut lämpimällä ikkunalla joulusta lähtien ja saanut pari kunnon kylpyäkin. Eiköhän yli neljän kuukauden lepotila alkaisi jo riittää?! Ulkonäöstään huolimatta sipuli tuntuu kovalta ja pohjarei'istä näkyy valkoisia juuria. Elossa siis.

Nyt kun pääsin esikasvatuksissa näin hyvin vauhtiin, aloin miettiä hankikylvöjä. Kippasin perennansiemenlaatikon keittiön pöydälle ja lajittelin siemeniä kylvettäviin ja ei-kylvettäviin. Taimikaaoksen välttämiseksi jaoin kylvettävät siemenet vielä omiin kasoihinsa sen mukaan, mihin aikaan ne kylvetään, mitkä tuodaan sisälle ennen lumien sulamista ja mitkä saavat jäädä kesään saakka ulos. No, taimikaaoshan tänne on taas tulossa joka tapauksessa, sillä onhan tuolla hangen alla jo pari purkkia syyskylvöksiäkin, joista osan tuon sisälle maaliskuussa. Hitaasti itävät ja pitkän kasvukauden vaativat lajit tuon ainakin aikaisemmin sisälle saamaan varaslähtöä. Nopsempaan kasvavat ja pieninäkin taimina talvenkestävämmät lajit saavat heräillä ulkovarastossa, niin eivät vie sisällä tilaa ja ovat koulintakokoisia sopivasti kesäkuussa kun kesäkukkien taimet on jo istutettu maahan. Suunnittelin marssijärjestyksen hyvin jo syksyllä, sillä kylvin aikaisemmin sisälle tuotavat kasvit eri rasiaan kuin muut.

Laatikon vierellä kaikki siemenpussit, joita "on ehdottomasti pakko kylvää tänä vuonna". Loput laatikossa. Hups!

Tuon myös tammikuussa kylvettävistä siemenistä osan sisälle maaliskuussa. Loput jätän ulos kesään saakka. Helmikuun siemenet jäävät kuukaudeksi sisälle, sillä siinä on paljon lajeja, jotka saattavat itää ilman kylmäkäsittelyäkin. Maaliskuussa, kun on paljon kesäkukkien siemeniä kylvettävänä, vien helmikuun perennakylvöksistä itämättömät ulos. Ne ehtivät saada vielä loppukevään aikana kunnon kylmäkäsittelyn eivätkä ole sisällä pyörimässä. Virittelen tässä tammikuun lopulla kasvivalon vierashuoneeseen, jotta aikaiset kylvöt ja osa talvetettavista kasveista saa valoa.

Vasemmalla helmikuussa kylvettävät, oikealla tammikuun kylvöt, joista ylempi kasa saa jäädä kesään saakka ulos.

Siemeniä pusseista ripotellessani huomasin, että muutamaan pussiin olisi jäänyt vain pikku ripaus siemeniä pohjalle, jos olisin kylvänyt ainoastaan suunnittelemani 10 kappaletta kutakin. Ei nyt sellaisia pussinjämiä kannata säilöä, kaikki multaan vain! Ei kai siitä nyt isompaa ongelmaa voi tulla, jos suunnitellun 50 siemenen taimimäärästä poikkeaa kolmisenkymmentä ylöspäin? Eikös sitä hukkavaraakin pidä jättää, sillä ei pari-kolme vuotta vanhoilla siemenillä itävyyskään täyttä 100 prosenttia ole... Suunnilleen viisi tainta/purkki riittäisi hyvin näille sisälle tuotaville, mutta pahoin pelkään taimia tulevan "vähän" enemmän. No, sitä joutaa murehtimaan sitten kun se tila oikeasti loppuu.

Neliönmuotoiset ruukut sisälle maaliskuussa, pyöreät pidetään ulkona kesään saakka. Muuten käy TODELLA hassusti taimimäärien kanssa... Ulkona pidettäviin nimittäin ripsautettiin vielä lisäksi lintu- ja ötökkävara.

Taisi lähteä lapasesta jo tässä vaiheessa vuotta...

Viimevuotinen atsaleakin pääsee pian kasvivalon alle. Niin kauan kun kukkia riittää, se saa olla keittiössä ihasteltavana.

Aikaisista kylvöistä huolimatta nautin vielä talvestakin. Eilen paistoi aurinko ja tänään oli muuten vain kirkas tammikuinen pakkaspäivä. Nyt sataa hiljalleen lunta ja ihastelen sinistä hetkeä ennen kuin ilta pimenee kokonaan. Leivinuuni hohkaa lämmintä ja uunin sisällä muhii harvinaista herkkua, eli kaalikääryleitä. Mikäs tässä sunnuntai-iltapäivää viettäessä!