lauantai 16. tammikuuta 2021

Toivepostaus: jokapaikanhöylät

Salli M toivoi postausta kukista, jotka sopivat aurinkoon ja varjoon. Tällä kokemuksella sanoisin, että maahumala, ratamo, voikukka, vuohenkello, ketohanhikki ja rönsyleinikki menestyvät ihan missä vain, mutta luulen, ettei Salli tarkoittanut näitä... Täytyy myöntää, että itselläni alkoi ensin vilistä silmissä kilometrien pituiset luettelot eri valo-olosuhteisiin suositelluista kasveista enkä oikein saanut otetta koko aiheesta. Mietin myös, tarkoittiko Salli kukilla perennoja, kesäkukkia vai ylipäätään kasveja. Lisäksi pohdin, haetaanko nyt kasveja, jotka pärjäävät sekä auringossa että varjossa, vai toivoiko Salli M. kummastakin omaa listaansa. Koska jälkimmäinen olisi liian helppo, oletan, että hän etsii ns. jokapaikan kasveja. Päätin siis pitäytyä omissa kokemuksissani ja miettiä sitä kautta perennoja, jotka eivät ole valon suhteen kranttuja.

Rönsyakankaali kukkii näin komeasti puolivarjossa, mutta menestyy muuallakin. Meillä sitä kasvaa myös äärimmäisen kuivassa ja aurinkoisessa paikassa.
Kasvualustan paksuudesta ja vedenpidätyskyvystä riippuu, menestyykö puolivarjon tai jopa varjon kasvi aurinkoisessa paikassa. Jos kasvualusta on paksu ja pidättää sopivasti kosteutta, voi saada varjon kasvin viihtymään aurinkoisellakin paikalla. Kuunliljat ovat tästä hyvä esimerkki. Sinilehtisten kuunliljojen väri pysyy kokemukseni mukaan parempana varjossa, mutta valko- ja keltakirjavat kuunliljat viihtyvät valoisammassakin. Täysvarjossa viihtyvä ohut- ja suurilehtinen kasvi ei yleensä menesty kuivassa ja paahteisessa paikassa eikä myöskään kuivan ja paahteisen kivikon kasvi kosteassa täysvarjossa. Helpoimpia ovat minusta kasvit, joille suositellaan puolivarjoa, sillä ne voi saada menestymään hyvällä menestyksellä melkein missä vain.

Peittokurjenpolvi 'Cambridge' edustakoon tässä postauksessa kurjenpolvien laajaa joukkoa.
Sekä auringossa että varjossa menestyvät ilman erityistä hoivailua ainakin erilaiset kurjenpolvet, pikkusydän, rönsyakankaali, jalopähkämö, akileija, bellis, vuorenkilpi ja hopeahärkki. Maksaruohot ovat sitkeitä ja menestyvät myös varjossa, vaikka niitä näkeekin useimmiten paahteisimmissa kivikoissa. Voi olla, etteivät ne jaksa kukkia varjossa niin näyttävästi kuin auringossa, mutta kasvatetaanhan monia muitakin kasveja ihan vain niiden kauniiden lehtien takia.

Jalopähkämö viihtyy monenlaisissa ympäristöissä. Omani eivät vielä koolla hurmaa, mutta kukkivat jo viime kesänä sen verran, että paikkasivat talvituhoista kärsinyttä penkkiä.
Maksaruohot viihtyvät monenlaisissa oloissa. Kuvassa on suloinen turkestaninmaksaruoho.
Jaloangervoista sanotaan, että ne voisivat menestyä myös aurinkoisilla paikoilla, mutta ainakin meillä aurinkoisessa penkissä kasvavat jaloangervot ovat jääneet matalammiksi kuin varjossa kasvavat saman lajikkeen yksilöt.
Melko pintajuuriset jaloangervot viihtyvät, kun kasvualusta pysyy kosteana. Meillä ne eivät auringossa viihdy, sillä en ole kovin ahkera perennapenkkien kastelija.
Minusta voi aivan hyvin kokeilla, kuinka joku kasvi viihtyy omassa puutarhassa eikä vain tuijottaa suosituksia. Mikä tahansa kasvi voi sinnitellä hengissä yllättävän pitkään täysin väärässäkin kasvupaikassa. Se vain alkaa kukoistaa kunnolla vasta kun sen vaatimukset täyttyvät. Jos yksi paikka ei näytä olevan kasville mieluisa, sen voi siirtää toiseen kohtaan. Harvoin ne menettävät henkeään saman tien väärään paikkaan jouduttuaan. Talvimärkyys ja kesäkuivuus sen sijaan voivat tappaa kasvin, joka ei ääriolosuhteita siedä, joten älä istuta levisiaa savimonttuun äläkä lummetta hiekkaiseen kivikkoon! Ja näistä ääripäistä ainoastaan talvi voi tappaa kasveja ilman pelastamisyritysten mahdollisuutta, sillä kesällä olosuhteista kärsivän kasvin voi vaikka kaivaa ruukkuun ja viedä tehohoitoon parempiin olosuhteisiin. Talvella voit vain seurailla säätä ja toivoa parasta.
Auringossa ja puolivarjossa viihtyvä tarhakylmänkukka pärjää myös kesällä varjoon jäävässä paikassa, sillä se ehtii kukkia ennen kuin puihin ja pensaisiin puhkeaa lehdet.
Kiitos Salli M:lle postaustoiveesta! Toivottavasti sait tästä uusia ideoita. Heitelkääpä kommentteihin omia kokemuksianne kasveista, jotka menestyvät missä valo-olosuhteissa vain, niin saadaan vielä kattavampi listaus aiheesta. Leppoisaa launtai-illan jatkoa!

28 kommenttia:

  1. Hyvä aihe, ja juuri tuollaisia kasveja kovasti tarvitaan, jotta puutarha näyttää rehevältä! Tähtiputket (Astrantia, olihan se nyt tähtiputki?) ovat minusta hyviä niin aurinkoon kuin varjoonkin. Vanhat lehtoakileijat tosiaan menestyvät missä vain, loistavia kasveja. Sekä tähtiputkissa että akileijoissa on niin nätit lehdetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, miksi unohdinkaan tähtiputket! Onhan niitä minullakin, tosin vain aurinkoisessa kohdassa, mutta tiesin kyllä, etteivät ole kranttuja minkään suhteen. Niissä on minustakin kauniit lehdet.

      Poista
  2. Laitoin juuri viime kesäksi rönsyakankaalia erittäin aurinkoiseen paikkaan peittokasviksi. Hyvin näkyi lähtevän kasvuun siinä paahteessa. Nuo jalopähkämöt leviävät tosi nopsaan. Jouduin jo melko pian istutuksen jälkeen niitä harventamaan. Näyttävät kasvavan monenmoisissa paikoissa minullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönsyakankaali ei vähästä hätkähdä. Minun jalopähkämöni eivät ole vielä ehtineet kovin levitä, mutta luulen, että tänä kesänä jo ottavat tilan paremmin haltuunsa.

      Poista
  3. Malvikit, kuten harmaamalvikki, kasvavat myös monenlaisissa paikoissa. Yleensäkin monet maatiaiskasvit ovat sitkeitä jokapaikanhöyliä :D Sinulla olikin tuossa hyvä lista kasveista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minulla ei harmaamalvikkia olekaan, mutta myskimalvaa on. Sekin viihtyy joka paikassa. Maatiaiskasveilla on hyvä aloittaa puutarhaharrastus, sillä niiden kanssa ei oikein voi epäonnistua. Vähään tyytyvinä pärjäävät vaikka missä.

      Poista
  4. Nauratti ensimmäinen lista jokapaikanhöylistä, ei taida olla paikkaa, missä voikukka ei kasvaisi? Onneksi on näitä vähän tavoiteltavampia jokapaikanhöyliä, mitkä ovat todella tarpeen tuomaan runsautta ja helppohoitoisuutta. Rönsyakankaali on yksi lepparini, sillä sitä on helppo poistaa, jos leviää liikaa. Tähtiputket ja lehtoakileijat kauniine lehtineen ovat hyviä ja peittokurjenpolvi on oiva apu monessa paikassa.
    Kuten totesitkin, kasvualustalla voi korjata valo-olosuhteita ja niin saa näitä muitakin mainitsemiasi kukkia käytettyä monessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ainakaan minä ole keksinyt, mistä ei voisi löytää voikukkaa. Paitsi ehkä järvessä niitä ei kasva...? Kasvualustasta riippuu todella paljon se, kuinka kasvit viihtyvät omassa puutarhassa.

      Poista
  5. Minulle ei tule mitään uutta mieleen. Itselläni on kaikkia kommenteissa jo mainittuja, hyviä kasveja. Etenkin tykkään kurjenpolvista. Suikeroalpia ei taidettu mainita, jos on joku hankala syrjäinen läntti, niin sillä voi peittää maanpinnan. Muuten en suosittele sitä minnekään, on minusta yhtä kiva kuin voikukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenpolvet ovatkin todella kauniita. Suikeroalpi taitaa kuulua samaan kastiin pikkutalvion kanssa: hyvä peittämään hankalia paikkoja, mutta lähtee seikkailemaan aika sukkelaan joka suuntaan.

      Poista
  6. ANSIKKAA ei voita mikää :D Ihan mahtava sissi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansikan unohdin kyllä ihan kokonaan, vaikka onhan sitä minullakin. Sinnikäs se todella on, sillä se ei ole vieläkään kuollut kokonaan pihdan alla. Ehkä se saa pian etsittyä juurilleen sopivat koloset puunjuurien seasta ja alkaa vihdoin peittää ruman hukkaläntin puun alla. Johan se olisi aikakin kun jo neljä on saanut sitä yrittää :D

      Poista
  7. Kiitos, tämä oli kiva. Varsinkin tuo ensimmäinen luettelo voikukkineen ja maahumalineen. Ne viihtyvät meillä joka paikassa...! Jalopähkämö on myös kova leviämään ja itselläni on jo töitä sen hillitsemisessä. Valtaa vääjäämättä tilaa toisilta vuodesta toiseen entistä enemmän. Eli jakamista ja rajoittamista on jalopähkämönkin kanssa eläminen:) Kevättä odotellaan kovasti ja vauhdilla se sieltä tuleekin:)
    Kivoja tammikuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensimmäisen luettelon lajeja on täälläkin ihan riesaksi asti. Pitää muistaa tuo jalopähkämöstä. Omani ovat vielä niin pieniä, etteivät ole riesaksi asti levinneet. Kevät on päivä päivältä lähempänä. Kivaa tammikuun jatkoa!

      Poista
  8. Meillä on kans akankaalia tosi kuivassa paikassa ja joinain kesinä se on tosi kaunis siinä ja kuivina taas aika kamala mutta ei kuole kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönsyakankaalin tappamisessa vaaditaan ihan poikkeuksellista taitoa. Kyllä se meilläkin pikkuisen kärsineeltä siinä paahteisessa ja kuivassa paikassa näyttää pitkän hellejakson jälkeen, mutta sieltä se aina virkistyy uudelleen, kun olot paranevat.

      Poista
  9. Hyvä lista ja kommentit mukaan luettuina peukutan kaikkia, kokeiltu on! Akankaalia ja suikeroalpia saa repiä reippaasti ja silti ne aina leviää uudestaan. Mukavaa talven jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kommenteissa onkin tullut monta hyvää vinkkiä. Mukavaa tammikuun jatkoa!

      Poista
  10. Hyvä kattaus jo sinulla onkin. Meillä on Pohjois/etelä tontti. Takana kun ovat vielä kallio niin suojaa ja paahdetta riittää. Meillä ei ole varjoa juurikaan missään mutta olen istuttanut kasveja ja katsonut että menestyykö ja kyllä ovat minusta kuitenkin kohtalaisesti kaikki viihtyneet. Joistakin huomaa että varjoa kiitos mutta mistäpä annat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoisessa tontissa on etunsa ja haittansa. Kokeilemalla selviää, mitkä kasvit viihtyvät oman puutarhan olosuhteissa. Kunhan istuttamasi puut ja pensaat kasvavat, tulee teillekin vähän varjopaikkoja.

      Poista
  11. Rönsyakankaali ja peittokurjenpolvi 'Cambridge' ovat mun kestosuosikkeja tässä "jokapaikanhöylä"-asiassa. Ovat nättejäkin!

    VastaaPoista
  12. Mulla ainakin ns. vanhat akileijat kasvaa missä sattuu, samoin siperianunikoita putkahtelee milloin missäkin. Yhteen aikaan minulla oli karhunköynnöstä, siinä vasta elinvoimainen köynnös jonka poistamisessa oli työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunköynnös on varmasti yksi viheliäisimmistä riesoista, mitä olla saattaa. Onneksi meillä ei ole sitä.

      Poista
  13. How nice to see beautiful flowering plants when there is snow and frost outside the window!
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Watching summer pictures is definitely the best thing in the winter.

      Poista
  14. Rönsyakankaali on kyllä sissi. Tuota jalopähkämöö on miun rajattava tulevana kesänä. Kurjenpolovet on ihania, onneks niitä on ussiimpi sortti! Paikalla on merkitys kasvien viihtymiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenpolvia on hämmästyttävän paljon erilaisia. Ja vielä eri korkuisiakin: matalista maanpeittäjistä korkeisiin ja värejäkin vaikka miten paljon.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!