Puutarhanäkymiä-haaste

Kottikärryn kääntöpiirin Päivin alulle laittama haaste puutarhanäkymistä johdattaa pohtimaan puutarhaa laajemmista kuvakulmista. Haasteessa on tarkoitus esitellä puutarhastaan kiinnostavia ja itselle tärkeitä näkymiä. Kuvien sisältöä voi myös halutessaan avata sanallisesti ja kertoa, mikä niissä viehättää erityisesti. Haaste inspiroi minua niin paljon, että päätin napata sen ihan oma-aloitteisesti käsittelyyn. Ja koska en oikein osaa julkaista pelkkiä kuvia ilman tekstiä, käytän tämänkin tilaisuuden hyväkseni ja naputtelen pakkasessa kohmettuneet sormeni lämpimiksi.

Tämä näkymä aukeaa pihaantulijalle alkukesällä. Vähän laajemmasta kuvasta olisi nähnyt paremmin, kuinka kaartuva nurmialue johdattaa suoraan varjokujan köynnösporttia kohti.

Pidän siitä, että puutarhassa on avaruutta ja sieltä täältä näkee pilkahduksen kaukaisuuteen. Ehkä se tulee siitä, että lapsuudenkotini on mäen päällä ja huoneeni oli sen yläkerrassa. Läksyjä tehdessä tulikin katseltua usein maisemia... Koska tonttimme on vain noin 1000 m2:n kokoinen ja joka puolelta joko metsän tai naapurien ympäröimä, on minusta hankala saada aikaiseksi tarpeeksi pitkiä näkymälinjoja. Hajallaan olevat rakennukset pilkkovat puutarhan vieläkin pienemmiksi osiksi, mutta toisaalta eri puolille pihaa muodostuu samalla luontevasti eri tyyppisiä alueita ja se on tämän tontin rikkaus. Siispä otetaan käytettävissä olevasta tilasta irti se mitä saadaan ja kun silmä kaipaa avaruutta, käydään nurmikolle selälleen ja suunnataan katse kohti pilviä.

Jos kiertää talon ympäri niin, että tulee varjokujalta etupihalle, aurinkopenkki näyttää tältä.

Aurinkopenkki on yksi mieluisimpia istutusalueitani siitäkin huolimatta, että puuvartiset kasvit siellä ovat vielä pieniä ja muutenkin penkki on edelleen pikkuisen työn alla. Kevätkukkijat ovat olleet siellä aika vähissä, mutta ehkäpä vihdoin tänä keväänä sitä kelpaa kuvata laajemmista kulmista jo heti lumien sulettua. Pidän kukista ja niitä saa minusta olla joka puolella. Väreistä erilaiset vaalean- ja tummanpunaisen sävyt, siniset/violetit ja valkoinen ovat lähinnä sydäntäni. Niitä löytyy joka puolelta pihaa, mutta aurinkopenkissä pysytään ehkä eniten puna-valko-linjalla. Kesäkuun alussa penkki on hetkellisesti sinivoittoinen, sillä silloin siellä kukkii yhtä aikaa ukkolaukkoja, pikkuampiaisyrttiä sekä saksankurjenmiekkaa. Aurinkopenkissä myös lehtimuodot ja -värit nousevat hyvin esille.

Keittiön ikkunasta aurinkopenkin näkee tästä suunnasta, tosin tätä kuvaa varten olin kyykyssä, jotta sain naapurit rajattua paremmin pois kuvasta.

Varjokuja on tunnelmaltaan aivan täysi vastakohta aurinkopenkin väri-ilottelulle ja tilantunnulle (joka ei ehkä kuvista tule ilmi siten kuin luonnossa). Varjokuja on kapea kaistale talon pohjoispäädyssä. Siitä on tarkoitus aikaa myöten tulla nimensä veroisesti hämyisä ja vehreä siimes, jossa kuljetaan kasvien ympäröimänä aivan kuin metsässä. Olen odottanut sitä, että alppikärhö ja köynnöskuusama ottavat aidan haltuunsa ja kiipeilevät oksia myöten naapurin peittäväksi seinämäksi. Kokeilin viime vuonna täyttää niille varattua tilaa keijunmekoilla, mutta ne eivät oikein osanneet kiipeillä paksuja oksia myöten. Tänä vuonna kokeilen kelloköynnöstä, jos vain löydän sen siemeniä.

Metsäinen varjokujakin vielä hakee muotoaan, mutta suunta on selvä. Käytävän kohdalle on jo uudet suunnitelmat, jotka odottavat vain maan sulamista.

Luumutarhaa olen tehnyt tietoisesti olohuoneen ikkunanäkymiä ajatellen ja viime kesänä siirsin seinän vierustalle vielä istuskelupenkin, jolla voi ihastella takapihan kukkaloistoa. Kuusikko heti tontin rajalla muodostaa korkean ja aika tiheänkin seinän, joka katkaisee näkymät tehokkaasti. Korkeuseroa tasoittavat luumutarhan kolme luumupuuta ja muutaman vuoden päästä myös viime syksynä istuttamani pensaat. Aikanaan, kun luumupuut ovat kasvaneet kokoa, niiden oksat (ainakin mielikuvissani) hämäävät silmää sen verran, että tontin takaraja tuntuu olevan kauempana kuin se todellisuudessa onkaan. Myös mutkittelevat ja tontin rajaan nähden viistossa kulkevat kivipolut luovat mielestäni illuusion suuremmasta tilasta.

Alkukesällä laajennusprojekti oli vasta alussa, mutta maltoin kuitenkin istua muutaman kerran penkillä ihastelemassa ja kuvaamassa luumupuiden ja lemmikkien yhteiskukintaa.

Syksyyn mennessä maisemat olivat vähän muuttuneet ja ensi keväänä luumupuiden takana olevan nurmisuikaleen tilalla toivottavasti kukkii massoittain sipulikukkia ja joitakin perennoja.

Sopivasti sijoitettu näköeste houkuttelee kulkemaan polkuja pitkin kurkistamaan, mitä mutkan takaa löytyy. Tosin purppurarevonhännät viihtyivät tuossa vähän liiankin hyvin...

Myöhään syksyllä otetusta kuvasta näkee takalaitaan nähden vinosti mutkittelevat polut.

Kärhökaaripenkki kuuluu aurinkopenkin ohella mieluisimpien istutusalueitteni joukkoon. Osa siitä on työn alla, mutta osa jo hyvinkin valmiina. Aikaisemmin kärhökaaripenkin takana oli kasvimaa, mutta siirsin sen viime kesän aikana kokonaan autotallin taakse ja muutin alueen kukkapenkiksi. Tällä puolella pihaa metsä on tontin vierellä vähän harvempaa kuin takapihalla ja kuusten sijasta siellä kasvaa enimmäkseen korkeita mäntyjä ja koivuja sekä joitakin pihlajia. Aluskasvillisuutena olevat vattupöheiköt eivät puske ensimmäisenä silmille, sillä rinteen ansiosta niiden latvat ovat tontin maanpinnan tasalla. Heti tontin reunasta ei siis ala tiheä kasviseinäke, joka blokkaa näkymät tyystin.

Viime kesän projekteja oli kärhökaaripenkin takaosan laajentaminen ja sen taakse tehty "risumajapenkki". Risumajan tilalle on tulossa jonkinlainen köynnösseinäke ja istumapaikka.

Kaariportin vasemmalla puolella valkovuokot ja helmililjat saavat levitä vapaasti.

Oikealla puolelle istutin taas syksyllä lisää tulppaaneita ja laukkoja. Tässä näkymässä pidän erityisesti sipulikukkien ja taustalla olevien pihlajien yhteiskukinnasta.

Myöhemmin kesällä portti alkaa verhoutua kärhöihin (jos talvi ei ole taas kurittanut niitä) ja pionit aloittelevat kukintaa. Tulevaisuudessa risumajapenkin tuleva seinäke verhoutuu alppikärhöön. Istutukset käytävän molemmin puolin ovat osittain symmetriset.

Patiolta. Kaareva nurmialue hämää silmää luulemaan tilaa suuremmaksi mitä se loppujen lopuksi onkaan.

Sama kohta pari metriä sivummalta ja vähän myöhemmin kesällä.

Syksyn väriloistoa etupihan puolelta katsottuna. Mustikoiden keskellä on syksyllä istutettu 'Sinikka'-luumu.

Kärhökaaripenkin katseenvangitsija, eli kaariportti näkyy normaalisti kärhöjen kukinta-aikaan melkein kadulle saakka silloin kun pihalla ei ole autoja. Viime talven jäljiltä kärhöt lähtivät 'The Presidentiä' lukuun ottamatta todella hitaasti ja vaisusti kasvuun, joten kukkaloisto ei elokuussa ollut ihan sitä mitä se normaalisti olisi. Jospa tänä vuonna olisi toisin.

Ja vielä etupihalta sivupihalle päin yksi elokuussa otettu kuva. Kuvitelkaa kaariporttiin 'The Presidentin' kaveriksi vaaleanpunaisia, liiloja ja valkoisia kärhönkukkia, niin ymmärrätte, mikä on tämän kuvan lempikohtani.

Ja jos se ei vielä kuvista käynyt ilmi, niin käytän mielelläni puutarhassa paljon kaarevia linjoja ja pyöreitä muotoja, sillä niillä saa sopivasti sijoiteltuna luotua illuusion todellisuutta suuremmasta tilasta.

Haasteen säännöt:

-Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.

-Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi.

-Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi Päivin aloituspostauksen kommenttikenttään.

-Voit ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti.

Haastan mukaan Kasvin paikka -blogin Reetan.