Kääks, kevättä kellarissa!

Viime viikon kipakat, melkein -30 asteen pakkaset lauhtuivat muutamaan asteeseen, joten kamerakin pääsi ulkoilemaan. Lumiset puut saivat niin kauniisti kuuraa yllensä ja pilvetön taivas antoi vaikutelman todellisuutta huomattavasti kylmemmistä oloista, että oli ihan pakko ottaa muutama kuva ulkoakin.

Huurteen ja lumen koristamissa puissa tammikuun taivasta vasten on jotain todella kuvauksellista.

Meillä ei lunta satanut juurikaan toisin kuin Etelä-Suomessa, jossa sitä taisi tulla kerralla enemmän kuin parina edellisenä vuotena yhteensä. Onneksi meilläkin oli maassa sentään aiemmin sataneet kolmisenkymmentä senttiä lunta, niin ei tarvinnut olla sydän syrjällän kasvien puolesta.

Viime kesänä tehty aidanne puutarhakompostin edessä keräsi hauskasti lunta. Taustalla näkyy edellisen asukkaan jättämä puhki ruostunut tynnyri, jolle ei ole vieläkään keksitty käyttöä. Sen kuskaaminen kierrätysasemallekin on jäänyt tekemättä. Olisikohan ensi kesänä jo sen aika?

Karistelin lumet tuijanrääpäleestäni. Kovasti se viime kesänä tuuhettui, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, että tästä voisi tulla lähivuosien aikana edes kelvollisen näköistä.

Lyhdyn lisäksi myös sen teline oli saanut lumihatun päälleen.

Ajattelin aamulla käväistä vain tarkistamassa kellarissa talvehtivien kasvien tilanteen ja tarvittaessa vähän kastella, mutta siellähän porukka jo melkein huusi, että valoa ja lämpöä kiitos. Piti käydä hakemassa sisältä kameran lisäksi oksasakset, sillä kuukauden päästä en olisi varmaan raskinut niitä edes käyttää.

Syyssyrikkä oli tehnyt kunnon tupsun uusia versonalkuja tyvelleen. Aloin nyppiä kuihtuneita lehtiä sen latvuksesta, kun tajusin, että...

... toukokuussa syrikkä ei mahdu mihinkään, jos en nyt leikkaa sitä. Tässä parturoitu latvus, josta ehkä joku kovasydämisempi olisi raskinut leikata vieläkin rajummalla kädellä. Minä melkein kyynelsilmin katsoin ämpäriin kertyvää oksakasaa, jossa terhakat versonalut surivat menettämäänsä kesää.

Pelakuut näyttävät surkeammilta kuin eteisessä talvehtivat kaverinsa, mutta ovat nekin hyvin hengissä. Hopeaputouksetkin näyttävät paremmilta kuin viime vuonna ja yllättäen myös parin vuoden takainen joulusypressi on selvinnyt hengissä kellarin pimeydessä. Se pääsi kärähtämään viime kesäkuun paahteessa eikä siitä kesän aikana kauniiksi toipunut. Olisin kipannut sen syksyllä kukkapenkin täytteeksi, jos sen juurella kasvanut lankaköynnös ei olisi ollut talvetettavien listalla. Kunhan lankaköynnös keväällä heräilee, kaivan sen erilleen ja viskaan sypressin menemään.

Sypressi näemmä talvehtii hyvin pimeässäkin. Vasemmassa reunassa yllättävän hyvän näköinen hopeaputous ja etualalla jättiverbena.

Kärhöt heräävät joka vuosi aikaisin. Olin iloinen, kun huomasin 'Madame Julia Correvonin' tehneen pienen verson maan rajasta. Tällaiset ovat paljon mukavampia kuin ne puolen metrin korkeudelta vanhoista varsista puskevat versot.

Sitten huomasin pitkän verson ylempänä vanhoissa varsissa. Leikkasin tylysti kaikki versot tämän yläpuolelta poikki, sillä muuten näiden kanssa ei pärjää kesään saakka. Varsinkaan kun kirvatkin ovat heränneet.

Syksyn löytö: euron maksanut 'Warszawska Nike' jättiruukussa oli lähtenyt versomaan topakasti maanrajasta. Myös 'Ville de Lyon' ja 'Polish Spirit' ovat heränneet.

Kellarissa kun on vain yksi heikkotehoinen valo eikä minulla ollut taskulamppua mukana, en kasvien parissa puuhaillessani huomannut ollenkaan edellisessä kuvassa näkyvää ei-toivottua vierasta. Vasta illalla kuvia kamerasta tietokoneelle purkaessani huomasin etanan lähestyvän W. Niken versoja. Ei siinä muu auttanut kuin istuttaa lapset television ääreen, vetäistä kengät jalkaan ja lähteä taskulampun kanssa etanajahtiin. Tuholainen löytyi onneksi helposti eikä ollut saanut mittavaa tuhoa aikaiseksi. Samalla muutama kirva näki viimeisen hetkensä tässä maailmassa. Kellarissa taas kaikki hyvin.

Kompostikin hyrisee tyytyväisenä lumikasan suojassa.

Talvi jatkuu, mutta puutarhuri on jo hyvinkin herännyt. Hopeaputouksen siemenistä on itänyt jo 11 kappaletta ja huomenna aion käydä töihin mennessäni siemenostoksilla etsimässä lisää kylvettävää. Mitähän kivaa sieltä tänä vuonna tarttuukaan matkaan?