Tervetuloa helmikuu!

Kevät tuntuu olevan aimo harppauksen lähempänä siinä vaiheessa kun tammikuu kääntyy helmikuuksi. Pitkä tammikuu takana ja lyhyen helmikuun jälkeen onkin jo maaliskuu. Valon määrä lisääntyy yhtä huimaa vauhtia kuin ikkunalaudat täyttyvät pikkutaimista. Kukkien kaipuu lisääntyy myös koko ajan, joten ei ihmekään, että ruokakaupasta tarttui kevään odottelua piristämään pirteän pinkki esikko. Se pääsee tietysti aikanaan puutarhaan. Eiköhän tämäkin yksilö viihdy siihen saakka eteisen viileydessä kun kerta aiemmatkin esikot ja jouluruusut ovat siellä viihtyneet. Vapaapäivikseni nostan kuitenkin esikon keittiön ikkunalle ihasteltavaksi.

Esikko tuo vähän väriä keittiön ikkunalaudalle. Sen väri on luonnossa pikkuisen syvempi.

Lumen syvyydeksi mittasimme 30.1. 55 cm. Se on pari senttiä enemmän kuin tammikuussa 2019. Suunnilleen samoissa lukemissa oltiin varmaan vuonna 2018, josta tulikin täällä ennätysluminen talvi. En ollut mitannut sinä vuonna lumen määrää tammikuun lopussa, mutta 14.2. lunta oli 70-80 cm. Jännityksellä odotan, rikotaanko tänä talvena lumiennätyksiä.

Jostain syystä Karo ei enää välitä rämpiä lumihangessa. Tuli kuitenkin valmista polkua myöten mittakuoppaan poseeraamaan.

Pihabongaukseni jäi tänäkin vuonna yrityksen asteelle. Pihallamme ei vain näkynyt linnun lintua sinä aikana kun niitä yritin katsella. En kyllä tuntia jaksanut edes kytätä. Parin kadun päässä on ilmeisesti astetta paremmat tarjoilut, sillä siellä käy melkoinen vilske. Karoa lenkittäessäni kuulin jo kaukaa viherpeippojen, tinttien ja varpusten sirkutusta. Ehkä olisikin pitänyt mennä sinne tunniksi kyttäämään lintuja. Mitähän olisivat tuumineet, jos kadulla kulkija olisikin istahtanut tunniksi kiikaroimaan heidän pihaansa? Silloin kun meidän siemen-hedelmä-talipalloille lintuja eksyy, niin niitä on ollut 10-20 tinttiä kerrallaan. Pari kertaa olen nähnyt harakankin penkovan lunta telineen alla ja etsivän tinteiltä pudonneita sattumia. Lintuja siis on, mutta ne eivät vain halunneet tänä viikonloppuna näyttäytyä.

"Karistele lumet pois pensaiden oksilta" on nyt paljon helpommin sanottu kuin tehty. Jasmikkeiden ja hortensian suorat oksanäkärjet eivät edes paljoa lunta kerää, mutta missäs ne hanhikit nyt...?

Aivopähkinät eivät lopu ulko-oven sisäpuolellakaan. Iloitsin aikaisemmin hopeaputouksen siementen hyvästä itävyydestä. 19 kylvetystä siemenestä 14 iti. Itäneistä viisi pääsi omin neuvoin irti kovasta siemenkuoresta, mutta loput yhdeksän jäivät jumiin. Odottelin aikani ensimmäisiä sillä seurauksella, että ne alkoivat yksi toisensa jälkeen nuukahtaa. Yritin vaikka millä konsteilla repiä ja ohentaa loppujen taimien päissä keikkuvia "keilapalloja" ja sain samalla muutaman taimen katkaistua. Pari viimeistä sain pysymään ehjinä, mutta kuori ei ohentunut tarpeeksi ja nyt nekin ovat kuin nuutuneita heinänkorsia. Onneksi siemeniä oli runsain määrin. Toista kylvöerää yritin hioa kynsiviilalla, mutta kivikovat siemenet vain lipsuivat kynsien ja pinsettien välistä ja lentelivät pitkin lattioita. Lopulta kippasin siemenet lämpimään veteen likoamaan pariksi tunniksi. Kylvös pääsi leivinuunin päälle lämpöiseen ja nyt odotellaan, milloin ensimmäiset taimet puskevat itsensä mullan pinnalle.

Pihaantulossa kivikkorinne uinailee paksun hangen alla. Pihan puolelta aita alkaa olla jo piilossa, kadulle siitä näkyy vielä pikkuisen yläreunaa.

Ensiyritys kelloköynnöksen kasvattamisessa on alkanut lupaavasti, sillä yhdeksästä siemenestä jo kahdessa näkyy nyt kuuden päivän päästä kylvöstä eloa. Luulen tosin, että jätin siemenet liian pintaan, sillä mullan pinnalle nousseet koukut näyttivät ennemminkin sirkkajuurilta kuin versoilta ja itse siemenestäkin näkyi nurkkaa. Peittelin alkuja varovasti hieman syvemmälle. Jospa niiden kanssa ei tarvitsisi leikkiä tumpeloa kätilöä. Kylvin kelloköynnösten kanssa samana päivänä pari paprikan siementä, mutta niissä ei näy vielä mitään eloa. Seuraavana kylvövuorossa on varmaankin selleri. Viime vuonna kylvin ne 15.2. ja sadonkorjuun aikaan totesin, että vähän aikaisemminkin sen olisi voinut tehdä. Tänä vuonna tavoitteena on saada isompia sellereitä, eli siemenet piilotellaan multaan aikaisemmin.

Luminen metsä on kaunis.

Helmikuu alkakoon, täällä ollaan valmiina!