Toivepostaus: pihan rumat toiminnot

Pihan tarpeelliset, mutta yleensä kovin rumat toiminnot aiheuttavat monille omakotitalossa asuvalle harmaita hiuksia. Miten naamioida roska-astia ja kompostori, kuinka piilottaa pyykinkuivausteline ja trampoliini, ja mitä ihmettä tekisi puuvajalle? Between Rikkaruohoelämää-blogista halusi tietää, kuinka meillä on naamioitu ne puutarhaan istuviksi. Asiaa mietiskellessäni nostin katseeni tietokoneen näytöltä ja roska-astia melkein pomppasi silmiini ikkunan takaa. Kiersin mielessäni sivupihalle ja mikäs muukaan sieltä ilkkuisi kuin jättimäinen halkoliiteri-varastorakennus. Käännyin ympäri ja huomasin autotallin takana tönöttävän kompostorin. Ajattelin jo, että tästähän lyhyt postaus tulee, sillä eihän meillä ole uhrattu ajatustakaan minkään peittelemiselle. Otetaanpa siis uusi yritys ja aloitetaan kierros alusta, jos tästä saisi kuitenkin jotain irti.

Pikkuniitylle alkukesällä siirtämäni kissankellot lähtivät hyvin kasvuun ja aloittivat kukinnan heinäkuussa. Keltaiset kukat maanrajassa ovat hopeahanhikkeja ja pinkit taustalla ketoneilikkaa.

Roska-astia nököttää heti pihaantulossa. Aiemmin sen ympärillä oli trimmerillä siistittävä heinikko, mutta pari vuotta sitten tein ylijäämälaatanpalasista pienen laatoituksen ja kukkakedon (Pikkuniitty). Niiden ansiosta roska-astian ympäryksen siistinä pitäminen helpottui huomattavasti. Kedolle kävi viime talvena vähän kehnommin eikä se ole kovin runsasta kukkaloistoa tänä kesänä esitellyt. Pieniä taimia siellä on paljon, joten ehkä ensi vuonna kukintakin on runsaampaa. Roskiksen toisella puolella ei ole menestynyt oikein mikään kasvi varjostavan ja maata kuivattavan pihdan takia ja mietinnässä onkin kattaa alue jollain. Kokeilussa olleet kävyt lähtivät "kävelemään" lasten leikkeihin. Muutama rönsyansikkamätäs sinnittelee juuri ja juuri hengissä ja ne saavat ollakin siellä niin kauan kuin pärjäävät. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus innostuvatkin kasvamaan paremmin.

Tässä roska-astian alue heti valmistumisensa jälkeen. Vasemman puolen mullos näyttää edelleen melkein samalta kuin silloin, mutta oikean puolen pikkuniitty näytti...

... viime kesänä näin kukkaisalta.

Kompostorit on sijoitettu autotallin taakse, joten niitä ei näe kuin yhdeltä suunnalta. Niidenkin ympärillä oli alun perin pelkkää heinikkoa, mutta toissa kesänä päällystin alueen kivituhkalla ja betonilaatoilla. Ratkaisu oli toimiva, sillä kompostoria tyhjennettäessä maahan jäävät muruset on helppo huomata ja kerätä pois. Heinikkoon jäi aina puolimaatunutta kompostia, mitä Karo kävi innolla mutustelemassa.

Kompostorien edusta heti valmistumisen jälkeen. Laatoitusta on tarkoitus jatkaa vasemmalle kohti kasvimaata kunhan tässä isoimmat kiireet hellittävät.

Puutarhakompostori on aika näkyvällä paikalla sivupihan laidassa ja sen naamioiminen on jo hyvin vauhdissa. Teimme kesällä kompostorien eteen heinäseipäistä ja raudoitusverkosta aidan, johon pääsi kiipeilemään tarha-alppikärhö 'Albina plena'. Aidan eteen istutettu alppiruusu 'Mikkeli' viihtyy selvästi nykyisellä paikallaan ja on kasvanut kahdessa kesässä enemmän kuin entisellä paikallaan kolmen vuoden aikana. Siitä kasvaa kompostorien eteen nopeasti ikivihreä näköeste.

Loppukesällä takareunan korkeat jaloangervotkin peittävät puutarhakompostoria aika tehokkaasti. Sen, mitä heinäseiväsaita ja sen edessä oleva kasvillisuus eivät peitä, naamioi aikanaan 'Sinikka'-luumu.

Edellinen asukkaan rakentamaa isoa halkoliiteri-varastorakennusta ei naamioida kokonaan sitten millään. Sen taakse saa kuitenkin piilotettua aikamoiset pinot kuivumassa olevaa polttopuuta. Tänä vuonna sinne saatiin myös IBC-kontti sadeveden talteenottoa varten. Takapihalta katsottuna kontti ja halkopinot pilkottavat vielä, mutta jo muutaman vuoden sisällä luumupuu on kasvanut niin paljon, että piilottaa suuren osan rytöläjistä.

Metsänreunapenkin istumakiveltä ei enää kovin paljoa näe liiterin taakse. Jos rantakukat eivät olisi kärsineet viime talvesta, ne olisivat peittäneet ison alueen valkoisen aidanpätkän kohdalta. Luumupuu osuu uudelta nuotiopaikalta katsottuna juuri sopivaan kohtaan.

Lähempää näyttää tältä. Ei mikään silmänilo. Kontin yläpuolella olevasta rännistä on kerätty tänä vuonna vedet vain pystyyn tökätyn ränninpätkän avulla, mutta ensi vuodeksi sinnekin on tarkoitus laittaa huomaamattomampi viritys.

Meillä on kuivausrumpu, jota käytämme hyvin ahkerasti. Välillä nostan kodinhoitohuoneesta kokoontaitettavan pyykkitelineen pensasryhmän taakse kiveykselle, jos haluan kuivata jotain ulkona. Sellaisia ovat esimerkiksi talven jäljiltä pesuun päässeet toppa- ja villavaatteet sekä kesäaikaan peitot ja tyynyt. Talvella kovalla pakkasella petivaatteet pääsevät tuulettumaan myös samaan paikkaan. Pensasryhmään on istutettu muita pensaita kookkaammaksi kasvava mustilanhortensia juuri siksi, ettei tarvitse naapureille esitellä ulkona kuivuvia tai tuulettuvia pyykkejä. Toki pensas estää myös näkyvyyden kadulta kodinhoitohuoneen ikkunoihin. Kuivausrummun ja parin pyykkitelineen ansiosta meillä ei tarvita ulkona minkäänlaista kiinteää pyykkitelinettä tai -narua.

Pensaat ovat kasvaneet jo niin korkeiksi, että seinällä roikkuva kasteluletkukin naamioituu melkein kokonaan. Penkin päätyjen kasvittaminen on vielä "vaiheessa".

Pahin päänvaiva meillä on ollut varsinkin ensimmäisinä vuosina mattoteline. Iso ja ruma hökötys, jonka pitäisi olla käytettävyyden vuoksi lähellä ulko-ovea, mutta jolle ei ole luontevaa paikkaa missään. Teline on kiertänyt ympäri pihamaata ja sen vuoksi on uhrattu monta palaa ruutupaperia, jotta sille löytyisi hyvä paikka. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana tulimme siihen tulokseen, että helpoin ja silmäystävällisin ratkaisu on piilottaa koko teline täysin pois näkyvistä ja tuoda esille vain tarvittaessa. Mattoteline nököttää siis liiterin takana kaiken muun roinan seassa. Ja tiedoksi vain, että meillä matot pääsevät korkeintaan kerran vuodessa tampattaviksi, koska ketään ei innosta raahata painavaa telinettä alituiseen edestakaisin. Koko teline joutaisi tällä käytöllä vaikka myydä poiskin, mutta onhan se kai ihan hyvä olla olemassa...

Hiekkalaatikon viereen istutettu luumupuu peittää etupihan suunnasta katsottuna jo aika hyvin liiteriä ja sitä sekasotkua, mikä löytyy sen nurkan takaa.

Auts... Täältä löytyy kaikki, mitä ei voi pitää näkösällä tai mitä ei sovi piilottamaan mihinkään muualle. Myös se mattoteline.

Pahin rytöläjä liiterin takana on välillä siistimpi, välillä sotkuisempi. Juuri nyt sitä jälkimmäistä, mutta kyllä se tästä ennen talven tuloa vielä vähän siistiytyy. Siinä vaiheessa kun puutarhatöistä ei tule enää mitään, niin on hyvää aikaa raivata rojukasoja.

Toivottavasti saitte tästä jotain irti. Tiivistettynä filosofiani näissä jutuissa taitaa olla se, että "piilota, peitä tai siisti katseenkestäväksi". Postaustoiveita voi heitellä kommentteihin tai sähköpostiin ihan milloin vain, mutta tiistaihin (15.9.) klo 12.00 saakka siitä voi vaikka voittaa kukkasipuleita. Tarkempia ohjeita ARVONTA: katse kevääseen -postauksessa. Kipin kapin sinne, jos kevään kukkaloistoon mahtuisi vielä täydennystä. Leppoisaa sunnuntaipäivää!