lauantai 19. syyskuuta 2020

Puutarhapäivän kuvasaalista

Sain pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivän. Loputkin sipulit on istutettu ja aurinkopenkki kokonaan kitketty. Rikkaruohoja ja pois revittyjä kesäkukkia tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä, mutta jospa ahkerointi palkittaisiin keväällä. Aurinkopenkistä on tulossa myöhemmin Navettapiian toivoma postaus, mutta laitan nyt muutaman kuvan maistiaisiksi, kun kerrankin voikukat ja ratamot loistavat poissaolollaan.

Muutama melkein pystyssä pysyvä kosmos ja leijonankidat saivat vielä jäädä jatkamaan kukintaa.

Kitkiessä ja kukkineita kesäkukkia repiessä tuli mieleen, että joitain siirtojakin voisi tehdä. Pikkuampiaisyrttiä tuli paljon lisää, osa jaloangervoista lähti majapenkkiin ja paljon belliksiä kompostiin. Syysleimut siirsin purppurapunalatvojen luota köynnösportin viereen vähän varjoisampaan. Jospa ne siellä kasvaisivat kookkaammiksi. Jo elokuussa kellastumisensa aloittavia saksankurjenmiekkoja vähensin ja siirsin osan pois keskeisimmältä paikalta. Loput siirtyvät todennäköisesti ensi keväänä. Osa laukan sipuleista pääsi tänään myllätylle alueelle paikkaamaan vesimyyrän takia menetettyjä ukkolaukkoja.

Bellisten ja kaatuneiden kosmosten seasta löytyi näin söpö kiinanasteri.
Jättiverbenat saivat myös jäädä vielä kukkimaan.
Siirsin pikkuampiaisyrtin siementaimia pensasryhmästä tuon pinkin kosmoksen alle rivin jatkoksi. Kun tarkkaan katsoo, niin rivin alkupään takana purppuraheisiangervon vasemmalla puolella näkyy muutama kellastunut tupsu siirrettyjen saksankurjenmiekkojen lehtiä.
Aurinkopenkin alkupää näyttää kitkennän jälkeen aika kivalta. Purppurapunalatvoja mahtuisi vielä yksi lisää, kun syysleimut lähtivät niiden oikealta puolelta pois.
Aurinkopenkin pikkuampiaisyrtit olivat jääneet vähän kosmosten jalkoihin, mutta pensasryhmässä ne kukkivat komeasti toista kierrosta.

Ihmettelin pikkuniitylle ja siitä alaspäin kadun pään nurmikolle ilmestyneitä sieniä. Niitä on aika paljon ja menevät noin kolmimetrisenä puolikaarena. Tai siis niitä oli paljon. Lapset keksivät ajaa polkupyörillä sienet nurin ja vielä varmuuden vuoksi talloivat loput silpuksi ennen kuin ehdin kuvaamaan koko kehän. Pikkuniityn sieniä he eivät huomanneet, joten edes yksi kuva jäi muistoksi. Ensimmäisenä säikähdin, että nyt siperianpihdan juuret ovat alkaneet lahota ja kohta koko puu kaatuu talon tai naapurin autotallin päälle, mutta myöhemmin tuli mieleen noidankehäsienet. Toivottavasti nyt olisivatkin niitä eivätkä mitään pihdan juuria lahottavia sieniä. Meillä on joka syksy nurmikolla vaikka minkä näköisiä sieniä, joista suurin osa liittynee maassa lahoaviin puunjuuriin ja kantoihin. Pihalla tehtyjen kaivausten perusteella voisi päätellä, että edellinen asukas on haudannut kivet ja kannot maamassojen alle tonttia tasoittaessaan. Se selittäisi myös osan nurmikolle ilmestyvistä montuista.

Pikkuniityn sieniketju. Siinä on sienet ja päivänkakkarantaimet sulassa sovussa.
Nuotiopaikka ei ole edistynyt kovin paljoa sitten viimeisimmän esittelyn. Aloitin jo tekemään takareunan kulkuaukon rajausta, mutta homma jäi kesken, kun heti pinnan alta tuli vastaan pikkuisen liian paljon kallellaan oleva iso kivi. Sen jos saisi nostettua toiselta reunaltaan kymmenisen senttiä ylöspäin, niin saisi jäädä niille sijoilleen rajaamaan nuotiopaikkaa nurmikosta. Keväällä näkyviä edistysaskeleita sen sijaan on tapahtunut paljon. Istutin tänään nuotiopaikan ympärille ja metsänreunapenkkiin koko kahden kilon säkin 'Replete'-narsissia ja 30 laukan sipulia. Nuotiopaikan eteen pensaiden väliin istutin viikko sitten pystykiurunkannukset ja valkoiset kevättähdet, ja luumupuun juurelle kirjopikarililjat. 
Rautakanki jäi odottamaan vahvempaa käyttäjää. Koivuangervo alkaa saada jo punaista ruskaväriä ja taustalla syysasteri kukkii komeasti.

Syysasteri sopii hyvin tuon leimun kanssa yhteen. Oikeassa reunassa pilkottaa myös pikkuisen komeamaksaruoho 'Herbstfreudea', joita tuli metsänreunapenkkiin kolme kappaletta. Mietin jo viime syksynä, miksen ole istuttanut niitä ja syysasteria niin, että ne näkyisivät olohuoneen ikkunasta. Nyt näkyvät!

Illat alkavat olla jo todella pimeitä ja silloin vaaleiden kukkien edut korostuvat. Otin tässä eräänä iltana työhuoneen ovelta muutaman kuvan. Ihme kyllä sain kameraan jopa sellaiset asetukset, että kuvat vastaavat aika hyvin todellisuutta.

'Hagley Hybrid' hehkuu pinkkinä ja myskimalva 'Alban' suppuun menneet kukat pilkottavat pimeydestä kuin pienet heijastimet.
Kolmiopenkissä syyshortensia 'Prim White' tulee aikanaan valaisemaan pimeyttä. Sen takana pilkottaa muutama daalian kukka ja nuppuja.
Tuli mieleen sellainen, että nyt kun meillä on nuotiopaikka ja polku sinne työn alla, niin voisi olla varmaan aika kiva idea istuttaa polun vierelle sinne tänne valkoisia tai vaaleita kukkia. Jos laittaisi kynttilälyhtyjä polun varrelle tasaisin väliajoin, valkoiset kukat saattaisivat heijastaa niiden valoa kauniisti ja johdattaa kulkua nuotiopaikalle.

Kolmannella suunnalla pilkistelee samettikukka 'Vanillan' kukintoja. Ensi vuonna toivon mukaan syyshortensia 'Vanille Fraise' tuo valoa tälle suunnalle. Nyt se on hautautunut kokonaan purppurarevonhäntien keskelle.

Sama kohta hehkuu päivänvalossa punaisena. Kuva on tosin otettu toisesta suunnasta. Halot olivat apuna yhtä kiveä pation yli siirrettäessä ja unohtuivat sitten tuohon. Nyt ovat taas omalla paikallaan.
Punaista näkyy myös viipurin punaluumussa. Vielä muutama päivä ja sitten pääsee herkuttelemaan.

'Laatokan Helmen' sato on syöty. Suuhun asti pääsi vähän yli 110 luumua. Pari yläoksilla killunutta herkkupalaa ehti päästä niin ylikypsiksi, ettei niistä ollut syötäväksi. Viipurin punaluumun ensisato ei ole aivan yhtä runsas, mutta luumut ovat melkein tuplasti Helmen hedelmiä isompia. Viipurilainen taitaa vain olla herkkä muumiotaudille, sillä olen kerännyt siitä jo kolme muumiotautista luumua pois. Onneksi ensimmäinen oli hyvin näkösällä, niin hoksasin tarkistaa kaikki raakileet säännöllisesti ja sain kerättyä tautiset hedelmät pois jo aikaisessa vaiheessa. Jotenkin jännä, että tauti tuli jo heti ensimmäisenä satovuonna, mutta minkäs sille mahtaa. Kummallakin naapurilla on omenapuita, joista muumiotauti on todennäköisesti levinnyt meille. Jospa tämä vuosi oli vain poikkeus ja muumiotauti loistaisi jatkossa poissaolollaan. Huomenna jatkuu puutarhan mylläys. Sitä en ole vielä päättänyt, mikä on ensimmäinen kohde, mutta eiköhän se selviä, kun pääsen ulos asti. Hyvää viikonlopun jatkoa!

16 kommenttia:

  1. Oi miten hienot ja herkullisen näköiset luumut. Muumiotautia on meilläkin, sekä omenoissa että luumuissa, levinnyt koristeomenapuusta joka on kasvanut tässä pihassa aina ja on muumiotaudin saastuttama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumiotauti on hankala torjuttava, sillä sen itiöt voivat tulla tuulen mukana pitkienkin matkojen päästä. Pitää vain yrittää kerätä kaikki saastuneet hedelmät pois heti kun huomaa ne, ettei siitä tule isompaa ongelmaa.

      Poista
  2. Kivien ihailijana heti huomasin kivikon, jossa rautakanki odottaa käyttäjäänsä. Tulee varmasti kiva. Ahkera olet ollutkin. Ja mikäs oli ahkeroidessa, kun näytti aurinkokin paistaneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuotiopaikan metsänpuoleinen sivu vaatii kyllä vielä aika paljon työstämistä ja isännän lihaksia. En ole vielä aivan tyytyväinen sinne aseteltujen kivien asentoihin, mutta jonkinlaisia kompromisseja on varmasti tehtävä maahan jääneiden isompien kivien takia. Katsotaan, millainen siitä loppujen lopuksi muotoutuukaan. Aurinko paistoi eilen melkein koko päivän. Ainoastaan iltapäivällä satoi ehkä tunnin verran juuri silloin kun lähdin pitämään välipalataukoa. Ajoitus oli siis täydellinen. Illasta kävin vielä uudelleen puuhastelemassa.

      Poista
  3. Siistiä tuli. Kivasti sulla aurinkopenkis kosmokset kukkii. Mullei ainukkaa. Kyllä tualla määrällä sipulia nuatiopaikka hehkuu keväällä/kesällä. Muutenki näyttääs olevan viittä vaille valamis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kitkeminen ja kaatuneiden kesäkukkien raivaus vain siistii kummasti näkymää. Aurinkopenkin kosmokset ovat kukkineet runsaasti jo pitkän aikaa, mutta pation luona olevat ovat kasvattaneet vain vartta. Liian ravinteikasta ja kosteaa ilmeisesti.
      Runsas määrä sipulikukkia tulee tarpeeseen tuolla alueella, sillä siellä on ollut aikaisempina keväinä muutenkin vähän vaisun näköistä. Erityisesti alkukeväällä on saanut ihmetellä olohuoneen ikkunasta vain paljasta maanpintaa. Nyt pitäisi olla sekin korjattu. Osa vanhoista tulppaanin ja krookuksensipuleista hautautui varmasti liian syvälle kaivauksissa, vaikka yritin niitä etsiä ja lykkiä sopiviin paikkoihin. Jos alelaareista tulee vastaan tulppaaninsipuleita, voisi niitäkin vielä upottaa tuonne varmistamaan jatkuvaa kukintaa.
      Nuotiopaikka on vielä pahasti kesken, mutta kivien osalta ollaan loppusuoralla. Kivituhkatkin on vielä tilaamatta ja siinä sitä onkin urakkaa, kun pitää etupihalta saakka sitä kärrätä. Ensi kesälle on suunnitteilla pientä rakennusprojektiakin tuonne...

      Poista
  4. Kivasti siellä on kukkaloistoa vielä.
    Kukkasipuleita pitäisi kyllä käydä ostamassa ettei pian unohdu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Erityisesti syksyllä pitää olla kukintaa mahdollisimman pitkälle ja sellaisissa paikoissa, että niitä voi katsella myös sisältä käsin. Keväällä vähän sama juttu, mutta silloin tulee käväistyä vähän huonommallakin säällä ulkona etsimässä piippoja :) Kannattaa käydä pian sipuliostoksilla.

      Poista
  5. Minun kosmoskukat lannisti viimeyön pakkanen, eivät kerinneet kukkia ollenkaan, vaikka oliavt esikasvatettuja, Taisi olla huono kasvupaikka.
    Nuotipaikka olis kyllä kiva olla meilläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko ollut liian ravinteikas ja kostea kosmoksille? Minulla meinasi käydä samoin osan kanssa. Onneksi istutin puolet tuohon aurinkopenkkiin, jossa on aika kuivaa eikä mitenkään kovin ravinteikasta. Kukkivat paljon komeammin aurinkopenkissä ja aloittivatkin jo hyvissä ajoin heinäkuussa. Myös suorakylvetyt ehtivät siellä kukkaan, mutta aloittivat selvästi myöhemmin kukinnan. Nuotiopaikka on kyllä kiva olla olemassa.

      Poista
  6. Kauniisti vielä kukkii siellä! Ei oo meilläkään vielä hallat käyny kukkia kerreemässä. Meilläkin nurmikolla on sieniä, oisivatko lahottajasieniä! Riesa on tuo muumiotauti, tää kesä on ollu sille otollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt satsata syksyllä kukkiviin kasveihin erityisesti niissä penkeissä, mitä tulee katseltua paljon ikkunoista. Aurinkopenkki on yksi niistä ja takapihan uusi alue toinen. Toissa yönä oli jo käynyt pakkasella, sillä aamulla oli nurmikko kuurassa. Kaasveille ei onneksi vielä käynyt kuinkaan. Pitäisi opetella tunnistamaan paremmin noita nurmikolle ilmestyviä sieniä, että tietäisi vähän, mitä pinnan alla mahdollisesti on.

      Poista
  7. Apua, kaikki spulit jo istutettu?!? Minun ovat vasta postissa matkalla tänne. En yhtään muista, mitä kaikkea tilasin (tein tilauksen kesäkuussa), joten voi tulla yllätyksiä. Sen muistan, että tilasin tosi paljon kaikkea. :D

    Meille ei tullut vielä yhtään luumua, Laatokan helmi ja yleinen sinikriikuna ovat vasta viime vuonna istutettuja. Omenoita tuli maltillisesti, muumiotautisia ehkä normaalia enemmän. Melkein kaikilla naapureilla on omenapuita, eikä varmastikaan kaikkia tautisia omenoita kerätä pois. Isoissa puissa niitä on vaikea huomatakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kerrankin upottaa ne multiin ajoissa. Parina vuonna olen istuttanut niitä routaiseen maahan rautakangen avulla :D Siellä etelässä ei varmasti ole kukkasipulien kanssa vielä mitään kiirettä ja olisi ne täälläkin vielä ehtinyt. Sinulla onkin kivaa postia odotettavissa, kun mukana voi olla vaikka mitä ihanuuksia "ylläreinä". Meidän luumut on kolme-neljä vuotta sitten istutettuja, joten satoa alkaa pikku hiljaa tulla. Kahteen puuhun ei tullut vielä yhtään, mutta jospa ensi vuonna tulisi niihinkin. Toinen sentään kukki jo keväällä. Tuskin täälläkään kerätään kaikkia muumiotautisia omenoita pois eikä tosiaan isoista puista niitä välttämättä huomaakaan.

      Poista
  8. Mukavasti siellä on kukintaa vielä. Nyt tulee paljon kukkien ja lehtien jätettä perennoista. Meillä ei ole vielä sitä kompostia se tehdään keväällä. Tarvikkeet ja maali siihen on jo valmiina. Nyt pitää kärrätä metsään ja se kyllä vähän harmittaa. Kitkeminen jälkeen penkit näyttää tosi siistiltä kuten sanoit. Teillä on herkullisen näköisiä luumuja. Meillä ei tullut kovin montaa. Punalatva kasvaa meillä ihan kauhean korkeaksi joten sen siirto on kyllä edessä. Mutta se on valtavan hyvä perhos ja hyönteis magneetti joten hävittää en sitä aio. Hyviä kaivauksia ja istutuksia sinne ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei perennojen varsista tule kompostin täytettä, mutta kesän aikana kylväytyneistä siementaimista kerään ylimääräiset pois. Jätän kaikki perennat kuihtumaan omine aikoineen ja keväällä murskaan suoraan kukkapenkkeihin ne, mitkä ovat talven jäljiltä vielä pystyssä. Ei ihan kaikkea jouda nyhräämään enkä näe muutenkaan mitään syytä, miksi kukkapenkit pitäisi puunata putipuhtaaksi syksyisin. Meillä tuli ensimmäistä kertaa niin paljon luumuja, ettei tarvitse laskea, kuinka monta kukin on syönyt. Viime vuonna piti jakaa kolmesta luumusta maistiaiset neljälle hengelle :D Punalatva on komea perenna ja tosiaan hyvä ötökkämagneetti. Minulla on sekä sitä korkeaa että matalampaa 'Phantom'-lajiketta. 'Phantom' on muuten aivan identtinen sen korkeamman kanssa, mutta jää vähän yli metrin korkuiseksi. Kiitos! Hyvää syksyn jatkoa sinne!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!