perjantai 11. syyskuuta 2020

Näen... keltaista?!

Syksy saapuu ja sen tunnistaa yhä keltaisemmaksi muuttuvasta ympäristöstä. Luonto alkaa saada ruskaväritystä, jossa keltainen on hyvin vahvasti esillä. Keltainen ei kuulu suosikkiväreihini ja olenkin omassa puutarhassani pyrkinyt välttelemään keltaisia kukkijoita. Luonnolle en kuitenkaan mahda mitään ja sehän tunnetusti järjestää yllätyksiä juuri silloin kun niitä ei osaa odottaa.

Mitä ihmettä? Vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavien punakosmosten seasta löytyi yksi sitruunankeltainen. Ei siinä siemenpussissa keltaisia pitänyt olla.
'Laatokan Helmestä' löytyi jo peräti 25 kypsää luumua. Osa oli jo halkeillutkin. Nämä keltaiset olivat erittäin odotettuja ja toivottuja!
Pensashanhikit 'Goldfinger' olen ihan itse istuttanut (kun ilmaiseksi sain) ja nehän kukkivat näyttävästi ja hyvin keltaisesti talveen saakka. Nyt niiden keltaisuutta yrittää tasoittaa pari arovuokon kukkaa.
Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' taittaa aavistuksen kellertävään ja muodostaa täten luontevan aasinsillan muihin syksyn väreihin.
Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii edelleen runsaasti prinsessan kahden avonaisen kukan kaverina. Risumajan ympäristö on edelleen yhtä sekasotkua, mutta jospa siihen vielä joskus saisi järjestystä. Keijunmekot sentään jaksoivat kiivetä yli majan puolenvälin, vaikka vähän harvoiksi majan seinät lopulta jäivätkin.
Köynnösportin toisella sivulla 'Comtesse de Bouchaud' kukkii yhden kukan voimin 'Piilun' seuralaisena
Patiopenkin seinäkkeessä ei enää montaa kärhönkukkaa näy, mutta syyssyrikkä ja jättiverbenat kukkivat iloisesti rikkaruohoista huolimatta. Taustalla pihlaja on muuttunut jo helakanpunaiseksi.
Käydään kurkkaamassa samalla vähän takapihan työmaata. Metsänreunapenkin multakasat on tasoitettu ja muutama kivi pyöräytetty paikoilleen myös nuotiopaikalle. Liiterin suunnalta nuotiopaikalle tarvittiin oikoreitti, sillä kaikki grillaustarvikkeet, hiilet ym. säilytetään liiterissä tai grillikatoksessa. Polku toteutettiin litteähköistä kivistä, joille ei ollut käyttöä nuotiopaikalla. Yksi kivi pitää vielä kaivella jostain, jotta saa polun valmiiksi. Kivien väliin istutan jotain matalaa maanpeittokasvia, joka kestää kevyttä tallomista luumujen kypsymisen aikaan.
Aivan vasemmassa reunassa on keväällä istutettu kanadanatsalea 'Violetta'. Ämpäri ja kastelukannu ovat atsaleoja, jotka hankitaan 'Violettan' kaveriksi ehkä jo ensi vuonna. Valkoinen isotähtiputki pääsi kastelukannun viereen.
Pari kiveä kaivoin heti tuosta nuotiopaikan takareunan "muurin" edestä enkä siinä työn tuoksinassa muistanut tasoittaa kuoppaa. Senhän tietää, kuinka siinä käy, kun yhden päivän sadevedet valuvat multaiseen monttuun. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun lapset hoksaavat syntyneen mutavellin...
Aurinkopenkissä ei mutavellistä ole tietoakaan. Siellä kukkii nyt komeimmin purppurapunalatva 'Phantom', joka on hieman matalampi kuin sen takana oleva "oikea" purppurapunalatva.

Mustilanhortensia kukkii aika vaisusti ja todella myöhään tänä vuonna, mutta esittelee sentään paria kukintoa. Kovasti koko puska on kuitenkin kasvanut tänä kesänä.
Syyshortensia 'Prim White' punastelee näin viehkosti. Hallat ovat pysyneet loitolla, joten hortensiakaunottaret ovat saaneet kukkia rauhassa.
Olen seuraillut tarkkaan viikonlopun sääennusteita, sillä alun perin näytti siltä, että puutarhapäiväksi suunnittelemastani lauantaista tuleekin siivous- ja pyykkipäivä. Ehkä äkäiset nyrkinheilutukset taivasta kohti ovat tuottaneet tulosta, sillä sademäärät ovat koko ajan pienentyneet ja rankimmat sateet näyttäisivät tämän hetken ennusteiden mukaan tulevan vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aion kuitenkin manata vielä lisää, jotta loputkin sateet ahtautuisivat samalle yölle tai siirtyisivät kokonaan ensi viikolle. Mietin tässä kovasti, keksisikö tälle postaukselle jonkun muun otsikon ja alkutekstit, sillä aiheesta eksyttiin aasinsiltoja myöten todella kauas. Ehkä se kuitenkin sallitaan jo tässä vaiheessa perjantai-iltaa. Viikonloppuja kaikille!

Ja hei, vielä on muutama päivä aikaa osallistua kukkasipuliarvontaan!

12 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat huomisesta hyvän puutarhurointipäivän! Kiva postaus minusta, vaikka aiheesta tavallaan mielestäsi poikkesitkin, mutta yhtä kaikki ajankohtaista syysasiaa. Sitruunankeltainen kosmos on aivan ihana, minun lemppariväreihin kuuluu kyllä keltainen, etenkin puutarhassa juuri tuo sitruunankeltainen. Se on niin raikas ja sointuu ihan kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitruunakosmos on kyllä kieltämättä raikkaan värinen, mutta vähän kummalliselta se näyttää ympäristössä, jossa kakki muu on vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavaa. No onneksi ei ole oranssi :D Kovin sateiselta näyttää sää nyt, mutta jospa se tuosta rauhoittuisi.

      Poista
  2. Hyviä keltaisia ja varsinkin luumut ovat niin maukkaita. Mekin saimme runsaan sadon yleisestä keltaluumusta muiden ohessa. Nam. Purppunapunalatvojen kukinta on upeaa, samoin on kärhöjen laita - ainakin Justa - näyttävät siellä kauneuttaan.
    Tuon nuotiopaikan projektin seuraaminen on kyllä kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luumut olivat oikein makeita ja mehukkaita. Kiva, kun niitä tuli kerralla niin paljon, että jokainen perheenjäsen sai useamman luumun maistiaisiksi. Viime vuonna sai olla tarkkana, että jokainen luumun neljäsosa oli saman kokoinen. Syksyllä kukkivat kasvit, kuten juuri kärhöt ja purppurapunalatvat ovat ihan parhaita.

      Poista
  3. Minä pidän keltaisista syyskukkijoista, sillä ne tuovat lämmintä hehkua puutarhaan.
    Kärhösi kukkivat tosi kauniisti. Jännä juttu muuten että Justan, joka kuuluu Patens- ryhmään, kerrotaan joissain esitteissä olevan viinikärhö eli Viticella.
    Toivottavasti nyrkinheilutuksesi pitävät sateet poissa viikonloppuna ja puutarhatyöt voivat jatkua suotuisissa olosuhteissa. 😊😊


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auttaneet nyrkinheilutukset ja äkäiset manaukset: vettä sataa. Ei sentään kaatamalla tule, joten jospa jossain vaiheessa se lakkaisi kokonaan. Ja voihan sitä sateessakin puutarhuroida...
      Mistä olet löytänyt tiedon siitä, että 'Justa' kuuluisi patens-ryhmään? Sehän on kukiltaankin kaikkea muuta kuin tyypillinen patens. Loistokärhönä minäkin 'Justani' ostin, mutta lappusessa ei sanottu ryhmää sen tarkemmin. Lisäksi kärhö on ostettu halppismarketista, joten en pidä tietoa kovin luotettavana. Pikaisen googlailun perusteella suurin osa sivustoista ilmoittaa 'Justan' viini- tai tarhaviinikärhöksi. Myös melko luotettavana pitämäni Clematis on the web -sivusto kertoo 'Justan' kuuluvan viticella-ryhmään. Mikäli sinulla on parempaa tietoa asiasta, niin toki korjaan asian myös omaan kasviluettelooni ja 24.3.2019 tekemääni 'Justan' esittelyyn :)

      Poista
  4. Keltainen kosmoskukka on ihana. Sellaisen hankkisin, jos vain jostain löytäisin. Siinäpä haastetta ensi keväälle.
    Oikopolku on hyvä idea. Kokemus osoittaa, että ihminen oikaisee aina, jos vain mahdollista. Sinulla riittää kiviä, joiden avulla poluistakin saa tyylikkäitä.
    Sateet eivät ole kovin paljon kurittaneet puutarhaasi, kun siellä kukkii vielä noin paljon ja kauniisti. Tästä lauantaista tuli näköjään sadepäivä, joten huomenna sitten paremmalla onnella pihalle, toivotaan.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosmokset on kylvetty sekoituspussista, jossa luki "lajikkeena" Sensation. Jos ei löydy keltaisen kosmoksen siemeniä, niin ehkä voi kokeilla tuuriaan sekoitepussien kanssa.
      Oikopolku on tuossa melkein pakollinen, sillä kukaan ei lähde kiertämään hiilisäkin tai halkojen kanssa kymmenen metrin ylimääräistä matkaa vain sen vuoksi, että joku on sattunut tekemään kukkapenkin lyhimmän reitin eteen. Polku helpottaa myös luumujen keräämistä, joten sen tekemiseen on jo kaksi hyvää syytä.
      Kyllä sateet ovat täälläkin painaneet kaikki vähänkään hentovartisemmat kasvit kumaraan. Ne vain jätetään sujuvasti esittelemättä blogissa. Tänään oli iltapäivällä pari tuntia taukoa sateesta ja se aika käytettiin niin tehokkaasti hyödyksi kuin mahdollista.
      Kiitos, mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  5. Et sinä nyt ihan hirmuinen keltaisen vihaaja voi olla, kun olet Goldfingeriin sortunut. Siinä sitä keltaisuutta todella riittää ;) Oikein söpö tuo keltapunakosmos, vaikka ei ehkä kovin hyvä yksin muiden joukossa. Just tällä viikolla kaivoin meidän pihalta esiin kiven joka olisi täydellinen teidän oikoreitille! En ole vielä saanut päätettyä, mille polkuvaihtoehdoista sen sijoittaisin...Toivottavasti sen kaksoisolento majailee teillä jossain pinnan lähistöllä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en nyt suoranaisesti vihaa keltaista, mutta jotenkin se ei vain tunnu omalta väriltä. Isäntä sattui kerran paikalle, kun iso joukko perennoja ja pensaita oli laitettu "ota ilmaiseksi" -rullakkoon. Hän keräili sieltä niin paljon kaikkea kun vain ehti takakonttiin viedä. Samassa kuormassa oli muistaakseni seitsemän pensashanhikkia, joista viisi sain lahjoitettua eteenpäin. Kolmelle piti etsiä joku paikka ja niinpä niille tehtiin paikka kuusten eteen tontin nurkkaan. Siinä ovat sopivasti erillään kaikista muista, mutta kuitenkin tarpeeksi näkösällä siinä vaiheessa kun missään muualla ei enää kuki mitään ja kaipaa väriä elämään.
      Ai teillekös se meidän polkukivi oli matkustanut? :D Löysin eilen oikein tasaisen kiven, mutta sillä on taas paksuutta sen verran, että yritetään vain hivuttaa sitä toiselta reunalta kymmenisen senttiä ylöspäin, että saadaan se tasalleen. Vielä on nurmikkoa kaivamatta, joten eiköhän sopiva polkukivikin jossain vaiheessa tule esille.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!