Sadepäivän puuhia

Kummitädin esikot aloittivat uuden kukintakierroksen.

Eilinen vapaapäivä tuntui menevän pikkuisen harakoille, sillä jo aamusta taivas oli paksujen sadepilvien peitossa ja välillä tuli kaatamalla vettä. Koska puutarhaan ei huvittanut sateessa mennä tonkimaan, päätin lähteä käväisemään paikallisen puutarhayhdistyksen järjestämällä taimitorilla. Samalle reissulle sai yhdistettyä näppärästi kukkasipul... kierrätyspisteellä poikkeamisen.

Taimitorilta löytyi tällä kertaa vain valkoinen isotähtiputki ja haltiankukaksi esitelty taimi. Vähän epävarman oloisesti tuli myyjältä kasvin nimi, joten saa nähdä, mikä se sitten on. Mutta oli mikä oli, niin ei tuo ainakaan rikkaruoholta näytä.

No, kun kerta kierrätyspisteen ympärillä on kaksi kukkasipuleita myyvää liikettä, niin pitihän se käydä vilkaisemassa niidenkin tarjontaa. Onneksi viime syksyn kukkasipuliostokset jäivät todella maltillisiksi, niin nyt sai hyvällä omallatunnolla panostaa kevään kukkaloistoon. Oikeastaan kirjopikarililjat olivat ainut heräteostos, sillä niitä en ollut ajatellut etukäteen hankkia ollenkaan. Sattui vain löytymään halvemmalla, mitä muissa liikkeissä olin nähnyt, joten päätin testata, kuinka ne meillä viihtyisivät. Narsisseja oli tarkoitus hankkia, jos tulee kiinnostavia lajikkeita tai tarpeeksi edullisesti vastaan. Tuli sekä että. Kahden kilon pussi 'Replete'-lajiketta tulee melko varmasti lykittyä nuotiopaikan ympäristön mullokselle ja viisi 'Lemon Beauty' -söpöläistä jonnekin muualle. Ajattelin myös istuttaa ainakin toisen pussillisen laukoista sekä aiemmin ostamani pystykiurunkannukset samaiselle mullokselle. Onpahan vihdoin jo heti keväällä kunnolla katsottavaa olohuoneen ikkunasta! Toisessa laukkasäkeistä on vain sekoitus valkoisia ja liilansävyisiä (ukko?)laukkoja, mutta toisessa pussissa oli kerrottu lajikkeetkin: 'Violet Beauty', 'Miami' sekä mustalaukka.

Tämän päivän ostokset. Viikon takaisten Hankkijan ostosten lisäksi mukaan on lähtenyt myös pussillinen valkoista kevättähteä.

Rusakoiden vierailuihin tympääntyneenä päätin, etten hanki yhtään krookuksia lisää, vaikka niistä pidänkin. Kukkapenkin kaivauksissa löytyvät krookuksensipulit istutan luumupuiden lähistölle, jotta krookukset saavat kukkia rauhassa jänisverkkojen sisällä turvassa pomppupettereiltä. Myös tulppaanit jätän ainakin normaalihinnalla ostamatta, vaikka meillä ne eivät olekaan maistuneet rusakoille. Voi olla, että loka-marraskuun vaihteen alelaareista mukaan voi lähteä niitäkin.

Sinne niitä sipuleita saa ainakin muutaman upotettua. Sateen rakosessa aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa.

Koska maa oli litimärkää, en viitsinyt konttailla kivipolkua näpertämässä. Aloitin sen sijaan kukkapenkkiin tulevan pengerryksen tekemisen, mutta se jäi kesken, kun sopivat kivet loppuivat. Siispä kaivoin suikaleen nurmikkoa pois. Kukkapenkin etureuna ehti siirtyä vajaan puolisen metriä lähemmäs taloa ennen kuin aloin kammeta nuotiopaikan reunassa kallellaan olevaa kiveä pystympään. Sen verran sain kiveä liikahtamaan ennen sadekuuroa, että totesin sen olevan siirrettävissä, mutta liian painava minulle. Isäntä lupasi onneksi tulla tänään avuksi.

Siinä olisi mainio nuotiopaikan reunuskivi kun vain saisi nostettua pystyyn! Tuo isompi kuvan vasemmassa reunassa jatkuu pitkälle kukkapenkin alle, joten se jääkööt niille sijoilleen.

Viikolla posti toi meille ilmoituksen kompostointitarkastuksesta. Harmittelin jo sitä, että olemme kummatkin töissä siihen aikaan kun meille tulevat, sillä olisi ollut hauska olla itse paikalla. Päätin soittaa lapussa kerrottuun numeroon ja kysyä, voisivatko mitenkään käydä vähän aikaisemmin. Meillähän kompostori ei näy heti etupihalle, vaan tarkastajan pitäisi osata tallustella autotallin taakse saakka. Ystävällinen virkailija luurin toisessa päässä laittoi osoitteen ja huomautuksen kompostorin sijainnista muistiin ja lupasi, että tulevat meille heti kun saavat toisen kaupunginosan tarkastukset hoidettua. Hyvällä tuurilla ehdin ainakin ohjaamaan heidät oikeaan suuntaan ennen kuin pitää lähteä huristelemaan. Kävin eilen laittamassa vähän reilummin tavaraa kompostiin, jotta siellä olisi oikein kunnon pöhinät tarkastuspäivänä. Eipä sillä, hyvin sieltä höyry nousi, vaikka biojätteen määrä on vähentynyt huomattavasti nyt kun lapset taas aloittivat päivähoidossa ja itsellä alkoi loman jälkeen työt. Loppuun vielä muutama kukkakuva.

Suurin osa harjaneilikoista on jo lopettanut kukinnan, mutta nämä valkoiset jaksavat vielä kukkia.

Kivikkorinteen juurelle lumenkeräyspaikkaan kylvämistäni myskimalvoista ensimmäinen kukkii. Taustalla maanpeittokasvien koekasvustoja, joista pitäisi aikaa myöten valikoitua värikäs matto niitä lajeja, jotka kestävät sekä lumen painon että kevätmärkyyden.

Loistosalvia kukkii kivikkorinteen yläosassa vähän pystympänä kuin alempana retkottava kaverinsa.

Ensimmäinen rusakoilta säästynyt sinikatana 'Alban' nuppu on vihdoin auennut. Tämä yksilö kasvaa kivikkorinteen kuivimmassa osassa ja tuntuu viihtyvän aika hyvin.

Toivottavasti tänään olisi parempi puutarhapäivä kuin eilen. Läpimärkää, mutaista maata oli raskas kaivaa eikä rankkasade helpottanut työtä yhtään. Haluaisin päästä jo istuttamaan jotain, ettei tarvitse pelkkää mullosta ja kiviä tuijotella koko syksyä. Pari siirtoa odottavaa kasvia myös pitää toisen kukkapenkin muutostyöt jumissa, joten tässä on jo pieniä paineita saada mullos tasoitettua. Kunhan saamme kammettua nuotiopaikan reunasta kiven pystyyn, uppoaa sen taakse varmasti suurin osa kumpareella odottavasta mullasta ja homma alkaa taas edistyä näkyvämmin harppauksin. Uusi päivä odottaa, sadepilvet väistykööt!