Valesypressi ja kivi heräsivät seuraavana aamuna lumessa hiljaa narahtelevien askelten ääniin. Pian vuorenrinteen takaa ilmestyi pieni tonttu, joka kertoi tavanneensa eilen punatulkun. Lintu oli kertonut, että vuoren takana yksinäinen parivaljakko voisi kaivata jouluseuraa. Tonttu päätti lähteä katsomaan, kenestä punatulkku mahtoi puhua.
Tonttu istahti kivelle ja tuumaili, että sehän oli kuin juuri hänelle tehty. Pitkän kävelymatkan jälkeen oli mukava lepuuttaa jalkojaan. Kivi oli aivan ihmeissään, sillä kukaan ei ollut koskaan huomioinut häntä eikä varsinkaan pitänyt häntä hyödyllisenä. Alkuhämmennyksestä toivuttuan hän huomasi, että ei ollut oikeastaan yhtään hassumpaa hoitaa näin tärkeää tehtävää. Tonttu kertoili tarinoita joulusta; siitä, kuinka kaikki kerääntyvät viettämään aikaa yhdessä, joululaulut soivat ja tuoksuu joululta.
Talvipäivä pimeni pian ja tonttu kaivautui valesypressin oksien alle nukkumaan. Pikkuinen puu ja kivi olivat onnesta soikeina, sillä tämä oli ollut yksi heidän onnellisimpia päiviään. Mahtaisiko tonttu viettää heidän kanssaan seuraavankin päivän?
:)
VastaaPoista:)
PoistaJännittävää :D
VastaaPoistaJa vaikka mitä jännää on vielä tulossa ennen joulua :)
PoistaJäämme odottamaan...
VastaaPoista:)
PoistaMitähän vielä tapahtuukaan....
VastaaPoistaKäänteitä jos jonkinlaisia ;)
PoistaKiva jouluinen jatkokertomus :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMielenkiintoista! Satujen maailma on niin lumoavaa :)
VastaaPoistaKiitos! Niin on, niissä voi tapahtua mitä tahansa :)
PoistaIhana joulusatu. <3 Täytyypä rueta jatkossa lukemaan tätä lapsille iltasatuna, niin saadaan yhdessä jännäillä, kuinka kiven ja sypressin käy. :)
VastaaPoistaKiitos! Tarina onkin lapsilla testattu ;)
PoistaNyt vasta päästiin aloittamaan lukeminen lasten kanssa. Luettiin sitten kerralla kolme ensimmäistä osaa, että saadaan kirittyä tarina kiinni ennen joulua. Tyttären kommentti oli "ihana satu". :) Kiitämme yhdessä tästä sadusta. <3
PoistaJännä vuottoo jatkoa!
VastaaPoista:)
Poista